Nero eli Korintin kannaksen puhkaisemisen suunnittelu (; ) on Lukianoksen nimiin pantu mutta epäperäinen (eli niin sanotun Pseudo-Lukianoksen) satiiri Rooman keisari Nerosta.
Teksti on säilynyt yhdessä merkittävässä ja kahdessa vähemmän merkittävässä käsikirjoituksessa, ja se julkaistaan usein osana Lukianoksen teoksia. Teoksen on usein ajateltu olevan todellisuudessa Filostratoksen (joko ensimmäisellä vuosisadalla elänyt Filostratos tai 100/200-luvuilla elänyt Filostratos Ateenalainen) kirjoittama.
Teos on muodoltaan dialogi, jossa keskustelevat Menekrates sekä stoalainen filosofi Musonius Rufus. Keskustelussa Menekrates on kyselijän ja Musonius vastaajan roolissa. Menekrates ja Musonius keskustelevat Neron kesken jääneestä yrityksestä kaivauttaa kanava Korintin kannaksen halki ensimmäisellä vuosisadalla (Korintin kanava avattiin lopulta vuonna 1893). Musoniuksen kuvataan olleen mukana kaivutöissä orjana. Tästä keskustelu laajenee käsittelemään Neron luonnetta ja ennen kaikkea tämän lauluharrastusta. Musonius kuvaa Neron olleen suhteellisen taitava laulaja ja esiintyjä, mutta sortuneen tavoittelemaan ja esittämään liian suurta mestaruutta kykyihinsä nähden. Lisäksi keskustellaan Neron hirmutöistä; tämä oli esimerkiksi surmauttanut eräissä laulukilpailuissa hänen kanssaan kilpailleen miehen. Teoksen lopussa iloitaan sanomasta Neron kuolemasta.Lampén 1924, s. 100–106.
Ernst Lampén on suomentanut teoksen lyhennellen (Otava 1924).
Lähteet
Kirjallisuutta
Lukianos: Nero eli Korinton kannaksen puhkaisemisen suunnittelu. Teoksessa
Luokka:Lukianoksen teokset