Suuren syvänteen intiaanit olivat Kalliovuorten ja Sierra Nevadan välisellä laajalla alueella asuvia Pohjois-Amerikan alkuperäiskansoja, jotka hankkivat elatuksensa lähinnä luonnonantimien keräilyllä ja metsästyksellä. Suuren syvänteen kansoista merkittävämpiä olivat shoshonit, paiutet ja utet.Taylor & Sturtevant, s. 118. Ensimmäisinä eurooppalaisina alueen löysivät espanjalaiset fransiskaanit, jotka vierailivat vuoden 1776 aikana Coloradossa ja Utahissa. Seuraavan vuosisadan ensimmäisellä puoliskolla amerikkalaiset ja meksikolaiset turkismetsästäjät alkoivat liikkua syvänteen reunavuoristoissa ja vuosisadan puoleenväliin tultaessa selkkaukset paikallisten intiaanien ja valkoisen väestön välillä yleistyivät. Saman vuosisadan loppuun mennessä syvänteiden intiaanit olivat pakotettuja luopumaan vanhoista elämäntavoistaan ja omaksumaan uuden kulttuurin.Virrankoski 1994, s. 275.
thumb|Läntisten Yhdysvaltain intiaaniheimojen alueet. Suuri syvänne on kartassa englanniksi Great Basin.
Historiaa Paleointiaanit Ei ole täsmällistä tietoa, milloin muinaiset suurriistaa metsästäneet jääkauden ajan paleointiaanit saapuivat Suurelle syvänteelle. Jääkauden loppuvaiheen ilmasto syvänteillä oli kostea ja kasvillisuus metsäinen. Alueella oli myös runsaasti sateiden aiheuttamia suuria järviä, joista yksinomaan Bonnevillejärvi peitti lähes 52 000 km² koillisesta Utahista.Meltzer 2010, s. 39. Fort Rockin löytöjen ja ajoitusten mukaan Suuressa syvänteessä asui ihmisiä jo noin 11 200 eaa.Simms 2008, s. 117. Osa varhaisista asukkaista eli jokien ja järvien lähellä, missä oli eniten riistaa, mutta myös itäisistä vuoristoista on löydetty runsaasti jälkiä paleointiaanien varhaisesta asutuksesta. Eniten löydöksiä on tehty Salt Laken pohjoispuolelta.Simms 2008, s. 121.
Arkaainen kausi Jääkauden päättymisen aikoihin ilmasto lämpeni ja noin 3 000 vuotta kestänyt pitkä kuivuus muutti monet järvet pieniksi erillisiksi suoalueiksi. Metsä muuttui lopulta aavikoksi, ja kosteasta ympäristöstä riippuvaiset isot riistaeläimet katosivat. Tämä lopetti paleointiaanien kaudella harjoitetun suurriistan metsästyksen. Tilalle tuli pienriistan pyytäminen, ja lisäksi luonnonkasvien keräilyn merkitys kasvoi. Varhaiset merkit pinyon-männyn siementen keräilystä ovat aikakaudelta 6 000 eaa. Tämä pienten ihmisryhmien nopeaan liikkumiseen perustunut ajanjakso tunnetaan arkaaisena kautena, joka alkoi noin 7 500-6 000 eaa
Arkaainen kulttuuri jatkui noin 6 500 vuotta. Suuren syvänteen ihmiset asuivat kuivassa ympäristössä, jossa ravinto oli hajaantunut laajalle alueelle ja eloonjääminen riippui alinomaisesta siirtymisestä paikasta toiseen.Fagan 2001, s. 95. Väestö käytti asuinpaikkoinaan pääasiassa luolia ja muita vuoristoiden tarjoamia suojapaikkoja, vaikka jälkiä haja-asutuksesta on löydetty myös alavilla mailla suurten järvien kuten Utahjärven alueella ja jokilaaksoissa. Ravintoa, työkaluja ja eläimentaljoja varastoitiin satoihin eri luoliin.
Ajalta on säilynyt tyypillisen kiertelevän kivikautisen kulttuurin jäänteitä kuten kalliomaalauksia, joilla oli henkimaailmaan liittyvä uskonnollinen merkitys. Ihmiset metsästivät pienriistaa muun muassa keihäänheittimillä, sillä jousta ja nuolta ei vielä tunnettu. Keihäiden päissä käytettiin irtokärkiä, joiden erilaiset muotoilut ja kuvioinnit auttoivat tunnistamaan eri ryhmät toisistaan.Fagan 2001, s. 94. Noin 2000 eaa. – 500 jaa. etelän-lounaan alueella yleistyi kaupankäynti, jossa rannikolta tuotiin kotiloita, kaupattiin obsidiaania ja varastoitiin ravintoa.
Fremontin kulttuuri
Varsinainen kulttuurin muutos tuli, kun etelästä Anasazin kulttuurin alueelta levisi Suuren syvänteen alueille Fremontin kulttuurin synnyttänyt muutto- tai vaikutusaalto noin 400–800 jaa. Aluksi vain Ison Suolajärven ympäristöön levittäytynyt kulttuurialue laajeni myöhemmin myös Idahoon, Nevadaan ja Wyomingiin. Fremontin kulttuuriin liittyi aiempaan tapaan runsaasti metsästystä ja keräilyä, mutta uutuutena oli maanviljely, jossa hyödynnettiin syvänteen suoalueita.Fagan 2011, s. 107. Tällä kaudella mukaan tulivat myös saviastiat, jouset ja nuolet sekä savitiiliset viljavarastot. Asuntona ei toiminut enää luola, vaan uuden kulttuurin asukkaat rakensivat kuoppataloja. Nämäkään varhaiset ihmiset eivät aluksi perustaneet kiinteitä kyliä, vaan viettivät liikkuvaa elämää.Simms 2008, s. 193. Keramiikka oli harvinaista ja vain harvoin poltettua, ja sitä ilmaantui lounaisosiinkin viimeistään noin 1000 jaa. Eteläisiä ja lounaisia vaikutteita muistuttivat myös punotut korit ja koverat kivialustat. Kulttuurista on jäänyt merkkejä myös keinokasteluviljelystä. Fremontin ihmiset käyttivät mieluummin nahkamokkasiineja kuin Anasazin tyyppisiä kuitusandaaleja.Foster 2012, s. 20. 220px|thumb|left|Fremontin aikaista taidetta Sego kanjonista Utahista noin vuodelta 600 Suurelta syvänteeltä löydettyjen kalliomaalausten eri tyylisuunnat johtavat olettamukseen, että taidetta ovat tehneet paikallisten fremontilaisten lisäksi monet etniset ryhmät, jotka ovat vaihtuneet vuosisatojen varrellaSimms 2008, s. 224..
Fremontin kulttuuri hävisi noin 1250–1350 jaa. Syytä on etsitty epäsuotuisiksi muuttuneista ilmasto-olosuhteista, mutta joidenkin lähteiden mukaan asteekin sukuista kieltä puhuneet shoshonit ja heidän kielisukulaisensa olisivat saapuneet Suureen syvänteeseen samoihin aikoihin kun Fremontin kausi päättyi. Uudet tulokkaat saattoivat ajaa alkuperäisen väestön pois ja korvata näiden paikan. Shoshonit jakaantuivat lukuisiin eri ryhmiin, jotka levisivät syvänteen eri osiin. He valmistivat keramiikkaa ja olivat taitavia kalastajia, keräilivät kasveja ja viljelivät jonkin verran maata. Joidenkin väittämien mukaan shoshonit olivat tehneet retkiä pohjoisille tasangoille jo ennen ajanlaskun alkuaStuirtevant 1995, s 126. Arkeologisten löytöjen kytkeminen myöhempiin intiaaneihin on vaikeaa.
Hevosen leviäminen alueelle Suuret hevoslaumat tulivat New Mexicoon jo 1597–1610, jolloin siellä hallitsi Juan de Oñate. Tämä ensimmäinen eurooppalainen siirtokunta oli nimeltään Santa Fe de Nuevo México ja erään arvion mukaan väestöön kuului 560 asukasta, joista 129 oli sotilasta. Joukossa oli myös 10 pappia ja runsas määrä intiaanipalvelijoita. Oñate miehineen herätti ympäristön intiaaneissa niin suurta pelkoa, että nämä jättivät kylänsä ja pakenivat vuoristoon.Calloway 200s, s. 146.
Suuren syvänteen heimoista paiutet näkivät ensimmäisinä hevosia. Oman perimätietonsa mukaan he eivät kuitenkaan osanneet hyödyntää hevosen käyttömahdollisuuksia, vaan söivät nämä ravinnokseen.Calloway 200s, s. 283. Paiutien naapurina asuvat utet sen sijaan olivat nähneet miten hevosilla ratsastettiin ja he ostivat näitä espanjalaisilta 1640-luvun aikana. Toisin kuin paiuteilla utien laaksoissa satoi riittävästi ja tämä takasi hevosille hyvät ruohistoiset laidunmaatStuirtevant 1995, s. 126.. Opittuaan ratsastamaan utet aloittivat biisoninmetsästyksen Suurilla tasangoilla ja käyttivät hevosia myös liikkuvaan sodankäyntiin apasseja ja navajoja vastaan.Calloway 200s, s. 283.
Vuoden 1680 pueblokapinassa] pueblo-intiaanit päästivät irralleen espanjalaisten suuret hevoslaumat. Osa hevosista kulkeutui Suuren syvänteen laidoille, josta utet vangitsivat niitä ja kuljettivat omille laitumilleen. Isä Eusebio Kinon Arizonaan perustaman lähetysaseman ympärillä asuvat pimat ja papagot saivat myös osansa karanneista hevosista ja näin hevoset siirtyivät ketjun tavoin heimolta toiselle. Esim. utet myivät hevosia shoshoneille ja comancheille.Waldman 1985, s. 53 280px|thumb|Wyomingin shoshonien tiipii-kylä 1870-luvulta Vuoteen 1730 mennessä hevosia käyttivät myös Suuren syvänteen pohjoisimmat shoshonit. He etenivät ratsain Saskatchewanin eteläosiin Bellyjoelle ja aiheuttivat hyökkäyksillään kauhua Kanadan tasankojen mustajaloille, joille hevonen oli vielä tuntematon.Binnema 2001, s. 90–94. Shoshonit joutuivat myöhemmin vetäytymään takaisin Kalliovuorille, kun mustajalat ja creet valtasivat pohjoisia tasankoja Montanaan asti. Hevonen ja idästä tulleet vaikutteet muuttivat monen Suuren syvänteen itäisen heimon kulttuurin tasankointiaanien paimentolaiskulttuuriksi. Coloradon, Wyomingin ja Idahon intiaanit alkoivat asua tiipiissä ja käyttää nahkaisia säilytyskoteloita korien sijasta. Myös nahasta tehdyt vaatteet yleistyivät ja päälliköt alkoivat käyttää preeriaintiaanien tyyppisiä sulkapäähineitä.Virrankoski 1994, s. 274.. Näin 1700-luvun suuren syvängön intiaanit alkoivat ulkoisesti näyttää preeriaintiaaneilta. Muutoksista huolimatta syvänteen intiaanien järjestäytyminen suuriksi yhteiskunnan yksiköiksi oli yhä löyhää.Virrankoski 1994, s. 275..
Eurooppalaisten tulo ja valloitukset Espanjalaiset fransiskaanit Silvestre Vélez de Escalante ja Fracisco Atanasio Domínguez kävivät Coloradossa ja Utahissa 1776. Lewisin ja Clarkin retkikunta tutki syvänteen pohjoisreunan 1805–1806, mutta vasta 1820-luvun alussa syvänteellä alkoi liikkua pohjoisesta ja etelästä tulleita trappereita ja kauppiaita. Ratsastuskulttuurin omaksuneet pohjoiset paiutet ja bannockit surmasivat kymmeniä Kanadasta saapuneita metsästäjiä edellämainitun vuosikymmenen aikana ja tekivät 1840-luvun lopulla toistuvia hyökkäyksiä Kalifornian kultakentille matkaavia siirtolaisia vastaan.Virrankoski 1994, s. 283.. Varsinainen uudisasutus Suurella syvänteellä alkoi 1847, jolloin mormonien etujoukko muutti Utahiin Suuren Suolajärven rannoille. Muutamassa vuodessa paikalle nousi Salt Lake City. Kultaryntäyksestä aiheutuvien ongelmien seurauksena mormonit yllättäen aseistivat pohjoiset paiutet vuonna 1850Legay, s. 68..
Intiaanisodat 200px|thumb|left|Sarah Winnemucca, 1800-luvun loppupuolen paiute-aktivisti ja kirjailija Varhain 1840-luvulla intiaanien ja uudisasukkaiden huonontuneet välit puhkesivat taisteluiksi, kun intiaanit puolustivat maataan ja ryöstelivät siirtolaisten karjaa ja hevosia. Vuonna 1860 paiutet, shoshonit ja bannockit taistelivat amerikkalaisia vastaan Nevadan historian suurimmassa yksittäisessä intiaanisodassa (Pyramid Lake War).Waldman 1985, s. 53. Yhdysvaltain sisällissodan aikaan 1861–1865 Yhdysvaltain armeijan ollessa vedettynä itäisille sotakentille shoshonit ja utet aiheuttivat monia levottomuuksia. Vastaiskuna kenraali Patrick E. Connorin johtamat miliisit surmasivat vuonna 1863 talvileiriinsa yli 200 shoshonea.Waldman 1985, s. 137 Kun hallitus määräsi vuoden 1863 sopimuksilla intiaanit reservaattiin, osa päälliköistä vastusti päätöstä voimakkaasti. Vuosina 1864 -1868 monet itäiset shoshonit palvelivat armeijan tiedustelijoina bannockeja ja pohjoisia paiuteja vastaan käydyissä sodissa. Seuraavalla vuosikymmenellä yli sata shoshonia auttoi Yhdysvaltain joukkoja kukistamaan tasankojen siouxit ja cheyennet.Virrankoski 1994, s. 279.
Vuonna 1877 Oregonin rauhalliset nez percet ajautuivat sotaan Yhdysvaltoja vastaan nuorten soturien surmattua joukon siviilejä. Nez percein tavoin Oregonin ja Idahon bannockit raivostuivat siirtolaisille, joiden karja tuhosi heidän niukkoja ravinnonlähteitään. Tilanne kärjistyi vuonna 1878 käytyyn sotaan, jossa bannockit ja pohjoiset paiutet nousivat kapinaan amerikkalaisia vastaan. Paiutien pääasiallisena rauhanneuvottelijana toimi intiaaniaktivisti Sarah Winnemucca, joka taisteli turhaan pysyvän paiute-reservaatin puolesta.Anderson&Henriksson 2010, s 285
Vuotta myöhemmin joukko uteja tarttui aseisiin kyllästyneinä uuteen elämäntyyliin, johon Yhdysvaltain hallitus oli heidät pakottanut. Kapina kukistui nopeasti, mutta Coloradon asukkaiden painostuksesta ja kongressin päätöksellä utet joutuivat luopumaan reservaatistaan Coloradossa ja siirtymään paljon pienempään Utahin reservaattiin.Waldman 1985, s. 129 Satunnaisia aseellisia yhteenottoja kuitenkin oli vielä 1910-luvun alussaVirrankoski 1994, s. 275..