Yösoittoja on Kazuo Ishiguron viiden tarinan laajuinen novellikokoelma. Teos on Ishiguron ensimmäinen novellikokoelma kuuden romaanin jälkeen.
Alkuteos Nocturnes: Five Stories of Music and Nightfall ilmestyi vuonna 2009. Teos ilmestyi Helene Bützowin suomentamana Tammen Keltaisessa kirjastossa vuonna 2011.
Kertomukset Tarinoiden yhteisenä kantavana tekijänä ovat musiikki, muusikot ja iltahämärä. Teemana tarinoissa ovat toteutumattomat mahdollisuudet, ja niitä sävyttää sen aiheuttama surumielinen tunnelma. Toinen ja neljäs tarina sisältävät koomista pohjavirettä, ensimmäisessä ja viimeisessä tarinassa keskeisinä hahmoina ovat kahvilamuusikot, ensimmäisessä ja neljännessä on yhteinen päähenkilö. Tarinat on kerrottu minä-muodossa, ja jokaisessa viidessä kertomuksessa on kertojana mies, joka tarkastelee tilanteita sammakkoperspektiivistä.
"Iskelmähurmuri" Tapahtumaympäristö on Venetsia, jossa uransa hiipumisvaiheessa oleva amerikkalainen laulaja pyytää puolalaisen kahvilamuusikon säestäjäkseen, kun hän laulaa gondolista vaimolleen (jonka kanssa avioliitto on päättymässä). "Come Rain or Come Shine" Ulkomaille asettunut opettaja saa Lontoossa kutsun erään pariskunnan kotiin. Hän on tuntenut heidät yliopistoajoiltaan. Pariskunnan väliset jännitteet kuitenkin vaikuttavat vieraaseen ja aiheuttavat hankalan tilanteen. "Malvern Hills" Nuori kitaristi pakenee Lontoosta huonoa menestystään rockmaailmassa Malverniin maalaiskahvilaan, jonka omistavat hänen sisarensa ja lankonsa. Siellä hän tapaa sveitsiläisiä turisteja, joiden käyttäytyminen saa hänet pohtimaan omaa tilannettaan. "Yösoittoja" Saksofonisti on toipumassa plastiikkakirurgisesta toimenpiteestä hotellissa Beverly Hillsissä ja joutuu tekemisiin rikkaan amerikkalaisen naisen kanssa (jonka entinen mies on ensimmäisen kertomuksen iskelmälaulaja) ja päätyy hotellissa kummalliseen kohtaukseen, johon liittyy palkintopysti ja keitetty kalkkuna. "Sellisti" Unkarilainen sellisti lankeaa häntä opettavan sellistin lumoukseen, joka on virtuoosimainen amerikkalainen vanhempi nainen. Mies tajuaa myöhemmin, ettei nainen osaa soittaa selloa, mutta tämä oli niin vakuuttunut omasta musiikillisesta neroudestaan, ettei yksikään opettaja tuntunut vetävän sille vertoja, ja niinpä, ettei himmentäisi lahjakkuuttaan epätäydellisyyden sävyllä, hän päättää olla kokonaan hyödyntämättä taitoaan.
Vastaanotto Sanomalehti The Independentin mukaan teos on kaunis ja nokkela kirja ajan kulumisesta.
Ilkan kriitikko Pentti Orhanen miettii, onko kiinteä Yösoittoja edes perinteinen novellikokoelma, sillä kertomukset ilmaisevat enemmän osana kokonaisuutta kuin itsenäisinä tarinoina. "Mutta – laatutaiteen ystäville, Ishiguroa haarukkapaloina, olkaa hyvä!" tarjoaa Helsingin Sanomissa Matti Mäkelä.
Lähteet
Aiheesta muualla Hitchens, Christopher: Fade to Black The New York Times. 1.10.2009. Salonen, Tuija: Musiikista hilpeästi ja haikeasti Kiiltomato.net. 30.3.2011. Pääjärvi, Maaria: Ishiguro: Yösoittoja Maailmankirjat.net. Niskanen, Lauri: "Kielioppia ja magiaa: kääntäjä Helene Bützowin haastattelu" teoksessa Heta Pyrhönen, Sanna Nyqvist, Päivi Koivisto (toim.) Keltaiset esseet: Keltainen kirjasto tutkijoiden silmin.
Luokka:Brittiläiset novellikokoelmat Luokka:Vuoden 2009 kirjat