Helen Beatrix Potter () oli englantilainen lastenkirjailija ja kuvittaja. Hänen luomiaan hahmoja olivat muun muassa Petteri Kaniini, Jeremias Rimppakinttu ja Rosina Ankkanen.
Elämäkerta pienois|vasen|Beatrix Potter noin 15-vuotiaana. Beatrix Potter syntyi Kensingtonissa Lontoossa vuonna 1866. Kotiopetusta saaneena hän ei juuri tavannut muita lapsia. Potterin lapsuus oli yksinäinen. Hän vietti lomat Skotlannissa ja Englannin järviseudulla. Lomamatkat herättivät rakkauden eläimiin ja innoittivat hänet maalaamaan mielikuvituksellisia akvarelleja. Potterin nuorin veli Bertram ei myöskään juuri ollut kotona, sillä hän kävi koulua sisäoppilaitoksessa, ja Beatrix jäi yksin lemmikkieläintensä kanssa. Lemmikkeinä oli muun muassa kaksi kania: Benjamin, jota Beatrix kuvaili ”näsäviisaaksi ja ilkikuriseksi pikku olennoksi”, ja Peter, jota hän kuljetti mukanaan talutushihnassa. Potter saattoi katsella eläimiään piirtäen niistä luonnoksia tuntikausia. Vähä vähältä piirroksista tuli yhä parempia, ja näin hänen taitonsa kehittyivät jo nuorena.
Potterin isä Rupert William Potter (1832–1914) oli ammatiltaan asianajaja mutta vietti päivänsä herrasmiesten klubilla ja harjoitti harvoin ammattiaan. Potterin äiti Helen Potter (omaa sukua Leech, 1839–1932) oli puuvillakauppiaan tytär ja kulutti aikaansa vierailuilla ja vastaanottaen vierailijoita. Perhe sai toimeentulonsa molempien vanhempiensa perityistä tuloista.
Rupert Potter vuokrasi joka kesä maaseututalon, ensin seitsemän kesän ajan 1871–1881 Dalguise Housen Skotlannista Perthshirestä ja sittemmin Englannista Järviseudulta. Vuonna 1882 perhe tapasi paikallisen kirkkoherra Canon Hardwicke Rawnsleyn, joka oli syvästi huolissaan teollisuuden ja turismin vaikutuksista Järviseutuun. Hän perusti 1895 maaseudun suojelemiseksi National Trust -ympäristönsuojelujärjestön. Beatrix Potter rakastui heti rosoisiin vuoriin ja tummiin järviin ja Rawnsleyn kautta ymmärsi, miten tärkeää alueen suojeleminen on.
Beatrixin setä pyrki saamaan Beatrixin opiskelijaksi Kew Gardensiin, mutta sukupuolensa vuoksi tätä ei hyväksytty.
Kirjallinen ura Potter lähetti 27-vuotiaana eräältä lomamatkaltaan kuvitetun eläintarinan entisen kotiopettajattarensa sairaalle tyttärelle. Tarinan sankareina oli neljä kaniinia, joista yksi oli Petteri Kaniini. Kuvitettu tarina herätti ihastusta, ja Beatrix Potter päätti julkaista sen omalla kustannuksellaan vuonna 1901 nimellä The Tale of Peter Rabbit. Seuraavana vuonna Frederick Warne & Company -kustannusyhtiö julkaisi kirjan, ja siitä muodostui suuri menestys. Kustantaja julkaisi seuraavan 20 vuoden aikana 22 muuta Beatrix Potterin pientä kirjaa, joita yhdisti helppolukuinen teksti, kuiva huumori ja akvarellikuvitukset.
Potter kihlautui salaa kustantaja Norman Warnen kanssa. Potterin vanhemmat kuitenkin vastustivat avioliittoa, mikä aiheutti särön Potterin ja hänen vanhempiensa välille. Häät jäivät pitämättä, sillä pian kihlauksen jälkeen Warne sairastui leukemiaan ja kuoli muutamassa viikossa. Potter oli murtunut. Hän kirjoitti kirjeessään Warnen sisarelle Millie Warnelle: ”Hän ei elänyt pitkään, mutta hän eli hyödyllisen ja onnellisen elämän. Minun on yritettävä uutta alkua ensi vuonna.”
Potter kirjoitti kaiken kaikkiaan 23 kirjaa, jotka hän myös kuvitti itse vesivärein. Ne julkaistiin pienikokoisina, lasten helposti pideltäväksi ja luettavaksi. Vuoden 1920 tienoilla Potterin kirjoittaminen väheni näön heikennyttyä.
Järviseutu ja ympäristönsuojelu Normanin äkillisen kuoleman jälkeen Beatrix Potter vietti suuren osan ajastaan yksin Hill Topissa, pienellä maatilalla Sawreyn kylässä järvialueella. Maatila oli ostettu perintörahoilla ja Potterin kirjojen tuotoilla. Hän rakasti seudun maisemia ja kävi tilalla mahdollisimman usein. Kirjoistaan saamiensa säännöllisten tulojen turvin Potter alkoi ostaa maapaloja paikallisen asianajaja William Heelisin opastuksella. Potter oli 47-vuotias, kun hän vuonna 1913 avioitui Heelisin kanssa ja muutti pysyvästi Hill Topiin. Jotkut Potterin rakastetuimmista teoksista kuvaavat Hill Topin maataloa ja kylää. Pariskunnalla ei ollut lapsia, mutta tilalla oli jatkuvasti eläimiä: kissoja, koiria, jopa lemmikkisiili, joka nimettiin rouva Siiri Sipiseksi.
Beatrix Potter kuoli vuonna 1943 Sawreyssa Castle Cottagessa. Hänen ruumiinsa tuhkattiin, ja tuhka siroteltiin maaseudulle Sawreyn lähellä. Potter testamenttasi National Trustille lähes kaiken omaisuutensa: maata, maataloja ja viisitoista maatilaa. Testamenttilahjoituksen ansiosta on Järviseudun luontoa saatu säilymään. Hill Topin maalaistalo on säilytetty sellaisena kuin se oli Potterin asuessa rakennuksessa.
Salainen päiväkirja Kun Potter oli 15-vuotias, hänen vanhempansa nimittivät hänet taloudenhoitajakseen eivätkä kannustaneet hänen henkistä kehitystään, vaan edellyttivät hänen huolehtivan taloudenpidosta. Viisitoistavuotiaasta yli kolmekymmenvuotiaaksi hän merkitsi muistiin jokapäiväiset tapahtumat päiväkirjoihinsa salakirjoituksella, joka onnistuttiin selvittämään vasta viisitoista vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Suomennetut teokset
pienois|pysty|Missi Miukusen tarina vuodelta 1906 (The Story of Miss Moppet).
Petteri Kaniini Nokkela ja Vikkelä Rouva Siiri Sipinen Tarina räätälistä Kaksi tuhmaa hiirtä Penna Pupu Hanna-Hiiren kuokkavieraat Rosina Ankkanen maailmalla Tommin Roimahousut Hemmo Harmaatassu Joonas kaupunkihiiri Jeremias Rimppakinttu Pikku salaattivarkaat Petteri Kaniinin joulupuuhakirja Petteri Kaniinin satumaailma (kokoelma 2002)
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Petteri Kaniinin sivu Petteri Kani kuvitettuna iltasatuna Beatrix Potterin teoksia Gutenberg-projektissa
Luokka:Englantilaiset lasten- ja nuortenkirjailijat Luokka:Vuonna 1866 syntyneet Luokka:Vuonna 1943 kuolleet Luokka:Englantilaiset kuvittajat