Bero I (k. 1258) eli Björn oli Suomen piispana noin vuodesta 1248 vuoteen 1258. Bero on haudattu Koroisten piispankirkkoon.Kaponieeri: Turun koroinen - Koroisten Turku, viitattu 3.9.2013
Ruotsin maallinen valta nimitti Beron Suomen piispaksivrt. Seppo Suvanto, Bero, Suomen kansallisbiografia, 2003 vastoin kanonisen oikeuden määräyksiä, joiden mukaan hiippakunnan papisto valitsi piispan. Ennen Beroa yhtäkään Suomen piispaa ei mainita Ruotsin piispojen tai hiippakuntien luetteloissa, joita on vuosilta 1164, 1188–1189, 1192Tässä Hausenilla on virhe Finlands medeltidsurkunderissa, vrt. P.O. von Törne, Om Finlands skattskyldighet till påfvedömmet under medeltiden, Historiallinen Arkisto XII, 1911, 1219, 1233, 1241 ja 1248.Vrt. Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, 1989 ja Diplomatarium Suecanum, sekä Tuomas Heikkilä, Piispa Henrikin legenda, 2005, s. 72. Näin ollen Bero on ensimmäinen Uppsalan arkkipiispan alainen Suomen piispa. Hänet mainitaan Ruotsin piispojen joukossa 11. helmikuuta 1253.
Palmsködin katkelman vanhemman osan mukaan, jonka Jarl Gallén ajoittaa 1400-luvun alkuun, Bero oli ollut aiemmin kuninkaan kansleri, mutta Herman Schückin mukaanKansler och capella regis under folkungatiden, 1963 nimityksellä tarkoitetaan vain kuninkaan kappalaista. Bero lienee saapunut Suomeen yhdessä luostaria perustamaan tulleiden dominikaanien kanssa vuonna 1249 Birger-jaarlin sotajoukon mukana, kun Birger Lyypekin kaupunginkronikan mukaan "pakotti Suomen Ruotsin kruunulle".Vrt. Suvanto, Birger Jaarli, yllä mainittu teos. Tässä yhteydessä kaiken muun lisäksi vanhempi Turun Koroisissa sijainnut tuomiokirkko näyttää palaneen, kuten Juhani Rinteen kaivauksissa on ilmennyt.Juhani Rinne, Turun tuomiokirkko keskiaikana,1941, s.35–58
Jo vuodelta 1248 on säilynyt paavin legaatin Vilhelm Sabinalaisen kirje, jolla Suomen papisto pyrkii suojautumaan tulevan piispan yrityksiltä riistää Suomen papistolta tälle laillisesti kuuluvaa omaisuutta. Suomen papisto näyttää näin ennakoineen vastoinkäymisiä tulevan piispan taholta.Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, 1989, s.74
Palmsköldin katkelman mukaan Bero luovutti "suomalaisten veron" kuninkaalle. Kauko Pirinen katsooKoukkuveron alkuperästä, Muinaisrunot ja todellisuus, Historian Aitta XX, 1989 kyseessä olleen muinaissuomalainen Ruotsin valtaa edeltänyt maavero, ns. koukkuvero. P. O. Törnen mukaanOm Finlands skatteskyldighet till påfvedömet under medeltiden, 1911 paavit kantoivat ylimääräistä veroa suojelukseensa ottamistaan maista, mikä selittää veron joutumisen kirkon haltuun 1228–1229.Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, 1989,s.38 Vielä 27. elokuuta 1249 Suomi otetaan uudestaan paavin suojelukseen. Toisin kuin vuonna 1229 Suomen piispaa ei tällä kertaa mainita anomuksen esittäjänä, vaan ainoastaan Suomen papisto.Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, 1989, s. 79.
Piispa Tuomaan jälkeen ensimmäinen maininta uudesta piispasta on 27. elokuuta 1249. Legaatti Vilhelm Sabinalaisen kirjeessä Suomen papistolle 5. kesäkuuta 1248 tällaista uutta piispaa ei vielä ole, joten Beron nimitys osuu tähän väliin. Palmsköldin katkelman mukaan hän oli myös kuninkaan verisukulainen. Bero ei ollut vielä Turun piispa, mikä nimitys esiintyy alkuperäisessä lähteessä vasta piispa Kettilillä vuonna 1270, Bero sen sijaan käytti nimitystä Suomen piispa. Piispa Beron aikana karjalaiset tekivät Ruotsiin vuonna 1257 ankaran hävitysretken, jonka johdosta paavi antoi ristiretkijulistuksen heitä vastaan.Suomen varhaiskeskiajan lähteitä, s. 82–83 ja 135–136.
Paavali Juustenin Suomen Piispainkronikan mukaan piispa Bero haudattiin Koroisten piispankirkkoon.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomen keskiaikaisen roomalaiskatolisen kirkon piispat Luokka:Syntymävuosi tuntematon Luokka:Vuonna 1258 kuolleet