Hidžra () tarkoittaa islamissa profeetta Muhammedin yöllistä pakoa Abu Bakrin kanssa Mekasta Jathribin keitaalle eli Medinaan. Islamilaisen legendan mukaan pako tapahtui 9. syyskuuta vuonna 622 jaa. ja pakolaiset saapuivat Medinaan 24. syyskuuta 622.

Ibn Hishamin Muhammed-elämäkerta ei puhu paosta, vaan siirtymisestä Jumalan luvalla,Ibn Hisham 1999, s. 158 ja myös Jaakko Hämeen-Anttila toteaa, että siirtyminen tapahtui ilmeisen rauhanomaisesti.Hämeen-Anttila 2004, s. 19 Mekkalaisten kuolemanpartio odotti tuona yönä Muhammedin asunnon ovella terävine miekkoineen, mutta Muhammed oli vaihtanut yösijaa, ja poistui Abu Bakrin talosta takapihan ikkunan kautta.

Islamilainen legenda thumb|Arabian niemimaan topografiakartta. Mekan ja Medinan välimatka on noin 350 km.Rippin & Bernheimer 2019, s. 44 Ibn Hisham kertoo 800-luvun alussa kirjoittamassaan Muhammedin elämäkerrassa kuvauksen profeetasta, joka perusti sekä islamilaisen valtion että sen uskonnon.Ibn Hisham, 1999 Hän kertoo käyttäneensä lähteenä 700-luvun loppupuolella kirjoitettua, mutta nyt kadonnutta Ibn Ishaqin tekemää elämäkertaa, joka perustui koottuihin tarinoihin.

Hishamin kuvaus on ensimmäinen profeetta Muhammedia esittelevä teksti. Käännekohdaksi islamilaisen valtion perustamisessa se esittää Jumalan lähettilään paon (hidžra) Mekasta Medinaan. Ibn Hishamin mukaan paon syynä oli välien kiristyminen mekkalaisten kanssa sen jälkeen, kun Muhammed oli alkanut arvostella mekkalaisten harjoittamaa epäjumalien palvontaa.

Muhammed oli jo ennen pakoa hankkinut itselleen turvapaikan Medinasta ja lähettänyt sinne jo etukäteen kannattajansa. Yöllinen pako tapahtui viime hetkellä Abu Bakrin takapihan ikkunasta samaan aikaan, kun kuolemanpartio oli jo liikkeellä etsimässä Muhammedia. Profeetan ottopoika Ali ibn Abi Talib oli jäänyt Muhammedin viittaan kääriytyneenä nukkumaan tämän vuoteeseen. Kuolemanpartio löysi hänet, mutta Jumalan avulla hänkin selvisi vahingoittumattomana ja hengissä.

Pakolaiset viettivät ensin muutaman päivän Mekan ulkopuolella luolassa, minne avustajat toivat heille ruokaa ja juomaa. Kun etsintäpartiot olivat lopettaneet työnsä, miehille tuotiin kaksi kamelia, ja niillä he taittoivat yli 400 kilometrin taipaleen Medinan keitaalle.

Ibn Hishamin mukaan Muhammedin erimielisyydet mekkalaisten kanssa johtuivat siitä, että Muhammed soimasi näiden uskontoa.Ibn Hisham 1999, s. 74—79, 89—91 Jaakko Hämeen-Anttilan mukaan riita ei johtunut tästä vaan siitä, että varakkaat kauppiaat pelkäsivät Muhammedin haittaavan kaupungin pyhiinvaelluselinkeinoa sekä siitä, että Muhammed esiintyi "sorrettujen profeettana". Kyseessä ei liioin olisi ollut pako, vaan ilmeisen rauhanomainen siirtyminen Medinaan.

Medinassa Muhammed kannattajineen otti vallan haltuunsa ja perusti umman eli islamilaisen yhteisön. Perimätiedon mukaan siitä alkoivat valloitussodat, jotka johtivat koko Lähi-idän laajuisen islamilaisen kalifaatin syntyyn. Sekä Alista että Abu Bakrista tuli Muhammedin kuoleman jälkeen arabien jättivaltakunnan mahtavia kalifeja. Heitä kutsutaan "oikeaan johdetuiksi", koska he johtivat ummaa Muhammedilta saatujen islamilaisten periaatteiden mukaisesti.Ibn Hisham 1999, s. 26

Hidžra on islamilaisessa tarinassa nopeasti supervallaksi kasvaneen islamilaisen valtion perustamiseko. Muslimit katsovat, että islamilainen ajanlasku alkoi tästä tapahtumasta. Tarina Muhammedin hidžrasta on erottamaton osa islaminuskoa.

Teorioita hidžrasta R.M. Kerr on kiinnittänyt huomiota siihen, että muissa seemiläisissä kielissä sanaan hidžra (h-dž-r) ei sisälly pois lähtemisen merkitystä, joka arabian kielessä siten saattaa olla myöhäsyntyinen. Hän esittää teorian, että sana hidžra ei alun perin olisi tarkoittanut muuttoa (exodus), kun käytettiin ilmaisua "hidžran aika". Kirjainyhdistelmä h-dž-r olisi tässä tarkoittanut "hagareeneja" (arab. جر – hādžar), jolloin ilmaisu tarkoittaisi "hagareenien aikaa". Hagareenit on myös Raamatussa (esimerkiksi Psalmit 83) esiintyvä sana, jota myöhäisantiikissa käytettiin monen muun nimityksen ohella arabeista tai yleensä autiomaiden asukkaista, koska heidän katsottiin polveutuvan Abrahamin jalkavaimosta Hagarista (רָגָ ה – Hāḡār). Myös arabit omaksuivat tämän käsityksen ja katsoivat polveutuvansa Abrahamista Hagarin ja tämän pojan Ismaelin kautta.

600-luvulta on löydetty muutamia lähteitä, joissa puhutaan "arabien ajasta". Tunnetuin niistä on löydetty Hammat Gaderin kylpylän arkeologisissa kaivauksissa lähellä Gennesaretinjärveä. Kerrin mukaan on mahdollista, että alkuperäinen puhe arabien eli hagareenien ajasta on vasta paljon myöhemmin yhdistynyt tarinaan Muhammedin muutosta Medinaan eli tapahtumaan, joka on nähty islamilaisen valtion syntyhetkenä. Näin hagareenien (hādžar) ajasta olisi tullut hidžran aika.

Vuonna 622 Lähi-idässä tapahtui varmuudella ainakin yksi asia, jolla oli valtava vaikutus koko alueeseen. Volker Poppin mukaan Bysantin keisari Herakleios sai tuolloin murskavoiton sassanidien armeijasta, mikä johti muutamassa vuodessa sassanidivaltakunnan hajoamiseen ja arabiheimojen vapautumiseen ja valtaannousuun. Kerrin mukaan voisi olla uskottavampaa, että uusi ajanlasku olisi alkanut tästä tapahtumasta mieluummin kuin Muhammedin paosta Medinaan, josta ensimmäisen kerran lähteet mainitsevat vasta 800-luvulla. Jos Muhammedin pakoa pidettäisiin vain legendana, myös Koraanin suurien jako mekkalaisiin ja medinalaisiin menettäisi merkityksensä. G. R. Hawting katsoo, että islamilaisen ajanlaskun alkua koskeva Poppin teoria ei ole uskottavasti perusteltu.

Jos kertomus Muhammedin hidžrasta Kerrin tavoin tulkitaan legendaksi ilman historiallista pohjaa, tarinan syntymisen voisi ymmärtää lainauksena Mooseksen elämäkerrasta. Mytomorfisesti Muhammedin pako rinnastuu Mooseksen tekemään exodukseen ja myöhempään Luvatun maan valloitukseen. Matkallaan Mooses sai Jumalalta vuorella Pyhän kirjan (Toora), kuten Muhammed sai Koraanin. Juonikuvio, jossa tarinan sankari pakenee kodistaan, tunnetaan kansantarinoiden yhtenä perusrakenteena. Kertomukset päättyvät siihen, että sankari lopulta palaa voittajana kotiin. Näin tapahtuu myös Muhammedille, kun hän valloittaa Mekan vuonna 630. Ibn Hisham ei kuitenkaan puhu "pakenemisesta" vaan siitä, että Jumala antoi lähettiläälleen luvan suorittaa hidžra.Ibn Hisham 1999, s. 162

Kerrin tulkinta kuuluu niin sanotun revisionistisen islamintutkimuksen piiriin. Sen tutkijat ovat muun muassa esittäneet, että Muhammedista kertovat tarinat olisivat syntyneet kansanperinteenä etenkin sotilasleireissä, koska kertomusten sisällöissä korostuivat sotilaalliset toimet, kuten ryöstöretket tai saaliinjaot. Sana muhammad puolestaan ilmestyi historiaan 600-luvun lopulta alkaen kalifi Abd al-Malikin lyömissä kolikoissa.Popp, 2010, s. 68 Niissä sanan on kuitenkin arveltu tarkoittaneen gerundiivia "ylistetty" ja viitanneen todellisuudessa Jeesukseen, jonka kunniaksi kalifi rakensi vuonna 691 Jerusalemiin niin sanotun Kalliomoskeijan.Luxenberg, 2010, s. 130

Katso myös Mekan valloitus Muhammedin historiallisuus Muhammed Koraanissa

Lähteet

Popp, Volker: ”The Early History of Islam, Following Inscriptional and Numismatic Testimony (s. 17–124).”, Teoksessa: K-H. Ohlig & G-R-Puin (toim.) The hidden origin of Islam, s. 38. Prometheus Books, 2010.

Viitteet

Aiheesta muualla Islamopas

Luokka:Islamin historia Luokka:Jumalan lähettilään elämäkerta