HelovenhokasSuomen perhostutkijain seura , aikaisemmalta nimeltään heloyökkönen, (Bena bicolorana) on melko pieni, kirkkaan vihreä-valkoinen perhoslaji. Se on ollut rauhoitettu AhvenanmaallaH 6a LF om naturvård 12.11.1998/113 vuodesta 1986 lähtien. Vanhemmassa kirjallisuudessa se tunnetaan tammen venhokkaana.

Koko ja ulkonäkö Helovenhokas on helposti tunnistettava perhonen. Etusiivet, pää ja keskiruumis ovat helakan vaaleanvihreät, ja etusiipien poikki kulkee vinosti kaksi ohutta ja tarkkarajaista, kellanvalkoista viirua. Myös siiven etureuna on ohuelti kellanvalkoinen. Takasiivet ovat valkoiset, samoin takaruumis. Tuntosarvet ovat punaisen ja kellanvalkoisen kirjavat. Lepäävä perhonen pitää siipiään kattolaskuisesti ruumiin sivuilla. Etusiipien muodosta johtuen sitä voi helposti erehtyä pitämään kookkaana kääriäisenä, joilla on myös usein päältä katsottuna nelikulmainen lepoasento.http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/b/bena_bicolorana.htmlhttp://www.ukmoths.org.uk/show.php?id=5338Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. s. 319–320http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/nolidae/bicolorana.html

Hieman samannäköinen laji on paljon yleisempi koivuvenhokas (Pseudoips prasinanus).

Levinneisyys ja lentoaika Helovenhokasta tavataan Espanjasta Välimeren alueen ja Keski-Euroopan kautta Uralille ja Iraniin. Se on koko esiintymisalueellaan harvalukuinen. Suomessa lajia tavattiin perinteisesti vain paikoittain eteläisen Ahvenanmaan tammimetsissä sekä satunnaisesti lounaissaaristossa, mutta 1990-luvun lopulta alkaen se yleistyi ja 2000-luvun aikana on levinnyt voimakkaasti idemmäksi. Nykyisin heloyökkösen voi tavata myös Varsinais-Suomen ja Uudenmaan rannikkoseutujen tammimetsistä. Perhoset lentävät yhtenä sukupolvena heinäkuun alkupuolelta elokuun alkuun.Perhoswiki, Etelä-Euroopassa sukupolvia on usein kaksi.

Elinympäristö ja elintavat Helovenhokas elää lämpimissä, jalopuuvaltaisissa lehtimetsissä, eikä sitä tapaa juuri koskaan sellaisten ulkopuolella. Aikuiset perhoset aloittavat lentonsa iltahämärästä keskiyöhön, ja ne lentelevät yleensä puiden latvustoissa. Molemmat sukupuolet tulevat valolle, mutta sokeripitoisella nesteellä kostutettu syötti on huomattavasti valoa tehokkaampi houkutin. Perhoset eivät käy kukilla mutta juovat mielellään kirvojen tuottamaa mesikastetta puiden lehdiltä.

Lajin yksilömäärä vaihtelee vuosittain paljon. Suomessa se on 2000-luvun aikana ollut yleisimmillään joka kolmas vuosi ja esiintymishuippua seuraavana vuonna kanta on romahtanut. Sittemmin laji vaikuttaa taantuneen.Panu Välimäki, Jari-Pekka Kaitila & Timo Lehto: Mielenkiintoiset suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2009. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 2. Suomen Perhostutkijain Seura.

Naaras tuottaa 150–200 munaa, jotka se munii lehtien alapinnoille lehtisuonien kohdille. Toukat kuoriutuvat noin viikkoa myöhemmin. Toukka elää pääasiassa lehtien alapinnalla ja kasvaa hitaasti, kunnes vaihtaa väriä vihreästä ruskeaksi ja asettuu talvehtimaan oksiston sekaan. Keväällä toukka muuttuu uudestaan vihreäksi, ja sen kasvu nopeutuu. Toukka on täysikasvuinen kesäkuun alkupuoliskolla ja se tekee vaaleankeltaisen, 35–40 mm pitkän ja veneenmuotoisen kotelokopan lehden alapinnalle, useimmiten puun latvustoon. Osa toukista laskeutuu kuitenkin koteloitumaan alemmaksi. Kotelovaihe kestää noin kolme viikkoa.

Ravintokasvi Toukan ravintokasveja ovat tammet (Quercus), joskin Keski-Euroopassa sen on ilmoitettu elävän myös koivuilla (Betula).

Lähteet

Aiheesta muualla Suomen Perhoset: Helovenhokas toukka Lepidoptera of Belgium Moths and Butterflies of Europe and North Africa

Luokka:Venhokkaat