Lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus) on Euroopassa tavattava, lehtojen leinikkilaji. Lehtoleinikki on apomiktisesti lisääntyvä ryhmälaji, johon kuuluu useita niin sanottuja pikkulajeja. Perinteisesti lehtoleinikki-ryhmä on käsitelty apomiktisten kevätleinikkien (R. auricomus) alalajina, mutta nykyään se käsitellään omana lajiryhmänään.Retkeilykasvio 1998, s. 79.
Ulkonäkö ja koko pienoiskuva|vasen|180px|Lehtoleinikin kukan terälehdet ovat usein vaillinaisesti kehittyneitä. pienoiskuva|vasen|180px|Lehtoleinikin pyöreitä aluslehtiä. Monivuotinen, tavallisesti tukevahko lehtoleinikki kasvaa 30–70 cm korkeaksi. Varsia on 1–3 ja niiden tyvellä on lavattomia, suomumaisia ja vanhemmiten lakastuvia lehtituppia. Aluslehtiä on yksi tai kaksi. Lehtilapa on 4–10 cm, joskus jopa 20 cm leveä, herttatyvinen ja muodoltaan vaihteleva munuaismaisesta pyöreään. Lapa on tavallisesti liuskaton, joskus matalaan kolmihalkoinen ja hammaslaitainen. Varsilehtien liuskat ovat 2,5–8 cm pitkiä, melko leveitä, suikeita ja hammaslaitaisia. Isoja ja jokseenkin tasakokoisia hampaita on runsaasti. Kukat sijaitsevat yksittäin varren ja haarojen päissä. Kukkaperä on sileä, kukkapohjus 5–11 mm pitkä ja tiheäkarvainen. 2–3 cm leveässä kullankeltaisessa kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä, joskin toisinaan osa terälehdistä on vaillinaisesti kehittyneitä. Terälehdissä on mesikuoppa. Lehtoleinikki kukkii Suomessa toukokuussa. Hedelmistössä on 2–3 mm pitkiä pähkylöitä, joissa on 1,3–2 mm pitkä ota. Muiden leinikkien tapaan lehtoleinikki on myrkyllinen kasvi.Retkeilykasvio 1998, s. 75, 79.
Lehtoleinikki kuuluu apomiktisiin leinikkeihin, jotka pystyvät tuottamaan siemeniä ilman hedelmöitystä. Näin syntyvät apomiktiset pikkulajit ovat toisistaan hyvin vaikeasti erotettavissa. Pikkulajien väliset erot ovat epäselviä ja levinneisyydeltään ne ovat usein suppea-alaisia. Suomessa lehtoleinikkien ryhmästä on erotettu ainakin kymmenen pikkulajia.
Levinneisyys Lehtoleinikkiä tavataan ainoastaan Euroopassa. Sitä kasvaa Alppien itäosista, Unkarista ja Romaniasta Länsi-Ukrainaan ja Länsi-Venäjälle, Itä-Puolaan, Baltiaan, Etelä-Suomeen sekä Länsi-Ruotsiin.Den virtuella floran: Lundsmörblomma (myös levinneisyyskartat) Viitattu 24.11.2011. Suomessa lehtoleinikkiä tavataan Ahvenanmaalla, sekä Manner-Suomessa lähinnä Uudeltamaalta ja Kymenlaaksosta Hämeeseen ulottuvalla alueella. Pohjois-Savossa on lisäksi lajin erillisesiintymä.Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 12.12.2017.
Elinympäristö Lehtoleinikki viihtyy rehevissä lehdoissa ja vanhoissa puistoissa. Lehtojen raivaaminen pelloiksi on aikanaan hävittänyt kasvin esiintymiä. Vanhoja puistokasvustoja uhkaavat nykyään niittymäisten kasvupaikkojen katoaminen helppohoitoisen nurmen suosimisen myötä.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Luontoportti: Lehtoleinikit (Ranunculus cassubicus) Luopioisten kasvisto: Lehtoleinikki (Ranunculus cassubicus coll.)
Luokka:Leinikit Luokka:Myrkylliset kasvit