Pohjanleinikki (Ranunculus hyperboreus) on kosteissa paikoissa kasvava pohjoisen pallonpuoliskon arktisten alueiden leinikkikasvi (Ranunculaceae).
Elinympäristö ja koko Monivuotinen pohjanleinikki kasvattaa 3–20 cm pitkän, vedessä kasvaessaan jopa 40 cm pitkän, tavallisesti kaljun varren. Varsi on suikerteleva tai joskus koheneva, nivelistä juurehtiva ja 0,5–1 mm paksu. Monista muista leinikkilajeista poiketen kasvin alus- ja varsilehdet ovat samanlaisia. Lehtien ruoti on 1–6 cm pitkä, kelluslehdissä vielä pitempi. Lehtilapa on 3–17 mm leveä, hertta- tai tylppätyvinen, 3–5-halkoinen tai -jakoinen sekä ehytliuskainen. Keltaiset, 4–7 mm leveät kukat sijaitsevat yksittäin lehtihangoissa. Kukkaperä on 1–2 cm pitkä ja pitenee hedelmävaiheessa. Kukassa on kaksi kehäkiehkuraa. Verhiö on kolmelehtinen ja noin teriön pituinen, teriö on kaksi- tai kolmilehtinen. Terälehdet ovat mesikuopallisia. Pohjanleinikki kukkii Suomessa heinä-elokuussa. Kasvin hedelmistö on hieman pitkänomainen. Siihen kehittyy 1–1,4 mm pituisia pähkylöitä, joissa on koukkupäinen, 0,1 mm pituinen ota.Retkeilykasvio 1998, s. 75, 82. Muiden leinikkien tavoin myös pohjanleinikki on myrkyllinen kasvi.Retkeilykasvio 1998, s. 82.
Pohjanleinikki muistuttaa jossain määrin pikkuleinikkiä (R. pygmaeus), joka kuitenkin on karvainen ja sen kukassa on viisi terä- ja verholehteä.Den virtuella floran: Jordranunkel (myös levinneisyyskartat) (ruots.) Viitattu 14.12.2011.
Levinneisyys Pohjanleinikin levinneisyysalue on sirkumpolaarinen, ja sitä tavataan laajalla alueella pohjoisen pallonpuoliskon arktisilla alueilla. Laji kasvaa Fennoskandian keski- ja pohjoisosissa Norjassa, Ruotsissa, Suomessa ja Kuolan niemimaalla, josta levinneisyysalue jatkuu Venäjän pohjoisrannikkoa pitkin aina Tyynellemerelle saakka. Itä-Venäjällä lajia tavataan myös Kamtšatkan niemimaalla. Pohjanleinikki kasvaa myös suurimmassa osassa Alaskaa ja Pohjois-Kanadaa, sekä paikoitellen etelämpänä Kalliovuorilla. Laji viihtyy lisäksi Grönlannissa, Islannissa sekä Huippuvuorilla. Suomessa pohjanleinikkiä kasvaa paikoitellen Oulun korkeudelta pohjoiseen. Laji runsastuu pohjoisempaan päin mentäessä.Lampinen, R. & Lahti, T. 2010: Kasviatlas 2010: Pohjanleinikin levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.12.2011.
Elinympäristö Pohjanleinikki vaatii menestyäkseen hyvin kostean kasvupaikan. Sitä tavataan lähteiköissä, järvenrannoilla, jokien lieterannoilla, soitten mutarimmissä sekä suo- ja tienvarsiojissa. Joskus lajia tavataan myös vedessä kellusvartisena ja -lehtisenä tai upoksissa.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998. .
Viitteet
Aiheesta muualla
Pinkka, Lajituntemuksen oppimisympäristö: Pohjanleinikki (Ranunculus hyperboreus) ITIS: Ranunculus hyperboreus United States Department of Agriculture (USDA): Ranunculus hyperboreus Flora of North America: Ranunculus hyperboreus
Luokka:58.4 Putkilokasvit Luokka:Leinikit Luokka:Myrkylliset kasvit