Christiaan Eijkman (11. elokuuta 1858 Nijkerk, Alankomaat – 5. marraskuuta 1930 Utrecht, Alankomaat) oli alankomaalainen lääkäri ja fysiologian professori. Hän osoitti että beriberi johtuu puutteellisesta ruokavaliosta, mikä johti vitamiinien löytämiseen. Hän sai vuoden 1929 Nobelin fysiologian ja lääketieteen palkinnon yhdessä Frederick Hopkinsin kanssa.
Eijkman suoritti lääketieteen tutkinnon Amsterdamin yliopistossa vuonna 1883. Hän työskenteli ensin pari vuotta Alankomaiden Itä-Intiassa (nykyinen Indonesia, sitten Berliinissä Robert Kochin johdolla bakteriologian tutkimuksessa ja palasi Javalle vuonna 1886. Hän etsi bakteeria, joka aiheuttaisi beriberin. Laboratorion kanat saivat hermosairauden, joka muistutti beriberiä, ja Eijkman osoitti sen johtuvan siitä, että kanoja oli ruokittu kiillotetulla riisillä eikä täysjyväriisillä. Hän uskoi taudin johtuvan puhdistetussa riisissä muodostuvista myrkyistä, ja pysyi kannassaan vaikka hänen seuraajansa löysi täysjyväriisistä tiamiinin (B-vitamiinin) ja osoitti sen puutteen aiheuttavan kanojen oireet.
Eijkman palasi Eurooppaan 1896 ja toimi Utrechtin yliopiston professorina kolmenkymmenen vuoden ajan, 1898-1928.
Lähteet
Aiheesta muualla
Elämäkerta Nobelprize.org'in sivulla
Luokka:Alankomaalaiset professorit Luokka:Vuonna 1858 syntyneet Luokka:Vuonna 1930 kuolleet Luokka:Nobelin fysiologian tai lääketieteen palkinnon saajat