Aune Helinä (Anu) Kaipainen, o.s. Mustonen (14. maaliskuuta 1933 Muolaa – 29. syyskuuta 2009 Helsinki) oli suomalainen kirjailija.
Ura kirjailijaksi Hänen vanhempansa olivat kotiteollisuuskoulun johtaja Johan Emil Mustonen ja merkantti Signe Julia Sjöblom.
Kaipainen kävi koulunsa Pieksämäen yhteiskoulussa, jossa häntä jonkin aikaa opetti äidinkielen sijaisena tuleva runoilija Helvi Juvonen. Kaipainen kirjoitti ylioppilaaksi 1951 Helsingissä Kallion yhteiskoulusta ja valmistui filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta 1955.
Hän toimi äidinkielenopettajana Kiuruveden yhteiskoulussa 1957–1958, Helsingin uudessa yhteiskoulussa 1957-1958, Viinijärven yhteiskoulussa 1958–1962, Oulun Karjasillan yhteiskoulussa 1964–1968 ja Kauniaisten yhteiskoulussa 1973–1976.
Kaipaisen esikoisromaani Utuiset neulat ilmestyi vuonna 1960, ja sen jälkeen hän julkaisi teoksia tasaisesti muutaman vuoden välein. Lisäksi hän kirjoitti sanomalehtiin kirjallisuusarvosteluja, joita ilmestyi 1960-luvulla Karjalaisessa, Kalevassa ja Liitto-lehdessä.
Päätoimiseksi kirjailijaksi hän siirtyi vuonna 1967. Kaipainen kirjoitti runojen ja romaanien lisäksi lukuisia näytelmiä ja tv-näytelmiä. Hän toimi myös monissa kirjallisuuteen liittyvissä luottamustehtävissä lähinnä 1970-luvulla ja oli Kauniaisten kaupunginvaltuuston jäsen 1969–1978 ja toinen varapuheenjohtaja 1977–1978. Kaipainen on julkaissut myös runokokoelman 1961.
Kaipainen palkittiin vuonna 1983 Pro Finlandia -mitalilla. Hän sai myös valtionpalkinnot vuosina 1967 ja 1969, Kirjailijaliiton tunnustuspalkinnon 2006 sekä valtion taiteilijaeläkkeen vuodesta 1994. Vuonna 2002 hänen kirjansa Granaattiomena oli ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.
Teosten aiheet Kaipaisen uran läpimurtoromaani Arkkienkeli Oulussa (1967) kuvaa Oulua Suomen sodan aikana. Siinä Kaipainen käytti omaperäistä tekniikkaa, jossa myyttisiä tai historiallisia aineksia yhdistetään toisiin ajanjaksoihin ja syntyy ylihistoriallinen näkemys. Tätä tekniikkaa Kaipainen käytti myöhemminkin, esimerkiksi romaanissa Magdaleena ja maailman lapset (1969), jossa yhdistyvät 1960-luvun julkiset keskustelut ja Raamatun kertomus Martasta ja Mariasta. Se on myös kollaasitekniikan kokeilu. Romaani On neidolla punapaula (1973) perustuu keskiaikaiseen balladiin ja kytkeytyy 1970-luvun politiikkaan. Vuoden 1975 romaanilla Naistentanssit Kaipainen siirtyi tarkastelemaan populaarikulttuurin muotoja impressionistiseen ja fragmentaariseen tyyliin. Vuoden 1979 romaani Poimisin heliät hiekat on runoilija Larin Parasken fiktiivinen elämäkerta ja aloitti Kaipaisen Karjala-aiheisten teosten sarjan. Vuoden 2007 teos Vihreiksi poltetut puut merkittiin autofiktioksi eli kuvitteelliseksi omaelämäkerraksi ensimmäisenä Suomessa.
Perhe Anu Kaipainen, tuolloin Mustonen, vihittiin vuonna 1955 lääketieteen lisensiaatti Osmo Kaipaisen kanssa. Heidän vanhin lapsensa oli säveltäjä Jouni Kaipainen (1956–2015). Lisäksi heillä oli kaksi nuorempaa poikaa, Petri syntyi vuonna 1958 ja Marko vuonna 1963. Anu Kaipaisen puoliso Osmo Kaipainen kuoli vuonna 1985.
Anu Kaipainen meni naimisiin vuonna 1987 teatteriohjaaja Veli Johannes Tuomas-Kettusen kanssa.
Kaipainen kuoli vakavaan sairauteen kotonaan Helsingissä 76-vuotiaana. Hänet on haudattu Maunulan uurnalehtoon Helsinkiin.
Teokset Romaanit Utuiset neulat, WSOY 1960 Puolikovat, WSOY 1962 Kaksi lukukautta, WSOY 1964 Arkkienkeli Oulussa 1808–1809, WSOY 1967 Magdaleena ja maailman lapset, WSOY 1968 Surupukuinen nainen, WSOY 1971 On neidolla punapaula, WSOY 1973 . Naistentanssit, 1975 WSOY Kellomorsian, 1977 WSOY Poimisin heliät hiekat. Tarvittavin paikoin kirjallisen vapauden kuvittama kertomus Larin Parasken uskomattomasta elämästä, WSOY 1979 Kuninkaan paikka, WSOY 1981 Kaihoja kukkuvat käet, WSOY 1983 Evakko-trilogia: 1 Kun on rakastanut paljon, WSOY 1986 Vilulinnut, WSOY 1987 Evakko-trilogia 2 Nuoruustango, WSOY 1989 Evakko-trilogia: 3 Kuin kuulla kummultansa, WSOY 1991 Kahdesti haudattu, WSOY 1993 Vierus verta täynnä, WSOY 1995 Kuin on pitkät pilven rannat. Tarvittavin paikoin runsaan kirjallisen vapauden kuvittama kertomus Mateli Kuivalattaren, Kantelettaren muusan ja Suomen ensimmäisen tunnetun naislyyrikon yksinäisestä elämästä, WSOY 2000 Granaattiomena, WSOY 2002 Kaarinan veriballadi, WSOY 2004 Vihreiksi poltetut puut, WSOY 2007
Runokokoelma Kädet helmassa, WSOY 1961
Näytelmät Ruusubaletti. Komedia, WSOY 1966 Tangokuningas, Helsinki: Suomen näytelmäkirjailijaliitto 1970 Anni Lehtonen, runonlaulaja. Kuunnelma. Yleisradio 1984 Larin Paraske. Helsinki: Suomen Näytelmäkirjailijaliitto 1984 Kainoja kukkuvat käet. Yleisradio 1985 Neljä nuorta, Yleisradio [i.a.] Näytelmämoniste. Arkkienkeli (näytelmä) Näytelmämoniste
Muut Kauniainen tänään = Grankulla i dag, toimittajana. Kauniaisten sos. dem. yhdistys 1970 Minun karjalaisuuteni, julkaisussa Karjalani s. 11–14 Karjalaisen kulttuurin edistämissäätiö 1990
Teosten käännökset On neiukesel punapaela, käännös Luule Sirp, Tallinn 1979. Ärkeängeln i Uleåborg, käännös Kerstin Lindqvist, Bromma 1980. Má panenka pentli rudou, käännös Marta Hellmuthová, Praha 1980 Komme, komme Befana, Übers. Josef Braun, München: Bayerischer Rundfunk o.J.
Lähteet Kuka kukin on, 2005 Otava Suomen kansallisbiografia, osa 4, 2004
Viitteet
Aiheesta muualla Ilmari Leppihalme: Anu Kaipainen Pohjoista kirjallisuutta, Oulun kaupunginkirjasto 2005 Anu Kaipainen -esittely Lappeenrannan maakuntakirjasto (arkisto) Anu Kaipainen Kirjasampo.fi:ssä Jyrki Pietilä: Anu Kaipaisen haastattelu (arkisto)
* Luokka:Vuonna 1933 syntyneet Luokka:Vuonna 2009 kuolleet