thumb|Zinzendorfin muistomerkki Herrnhutissa. Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (26. toukokuuta 1700 Dresden – 9. toukokuuta 1760 Herrnhut) oli saksalainen kreivi, uskonnollinen johtaja ja julistaja sekä herrnhutilaisen liikkeen keskeinen organisoija. Hän vaikutti merkittävästi 1700-luvun pietismiin, protestanttiseen lähetystyöhön ja ekumeniaan. Zinzendorf pyrki muodostamaan kristillisiä yhteisöjä, joissa korostuivat henkilökohtainen suhde Kristukseen, yhteisöllinen uskonnollinen elämä ja lähetystyö.Pierard, R. V.: Zinzendorf, Nikolaus Ludwig von. Teoksessa
Zinzendorf oli taustaltaan luterilainen ja piti itseään luterilaisena, vaikka hänen johtamansa yhteisö kehittyi vähitellen omaksi kirkkokunnakseen. Hänen teologiassaan korostui niin sanottu sydämen uskonto, jossa kristillisen elämän ytimen muodosti henkilökohtainen yhteys Kristukseen. Hänet vihittiin Unitas Fratrumin piispaksi vuonna 1737.
Elämä Lapsuus ja opinnot Zinzendorf syntyi Dresdenissä vuonna 1700 saksilaiseen aatelisperheeseen. Hänen isänsä oli saksilainen valtiomies ja kuoli Zinzendorfin ollessa pieni. Hänen kasvatukseensa vaikutti voimakkaasti hänen äidinäitinsä Henriette von Gersdorf, joka oli harras pietisti ja Philipp Jakob Spenerin ystävä.
Vuosina 1710–1716 Zinzendorf opiskeli Hallessa August Hermann Francken Paedagogiumissa. Koulu oli yksi Hallen pietismin keskeisistä laitoksista, ja siellä saatu kasvatus vaikutti hänen uskonnolliseen kehitykseensä. Perheensä toivomuksesta hän ei kuitenkaan ryhtynyt opiskelemaan teologiaa vaan lakia Wittenbergissä.
Wittenbergissä Zinzendorf tutustui luterilaiseen puhdasoppisuuteen ja pyrki sovittamaan yhteen luterilaisen ortodoksian ja pietismin näkemyksiä. Opintojensa jälkeen hän matkusteli Euroopassa ja tutustui myös reformoituihin ja katolisiin kirkollisiin vaikuttajiin. Kokemukset vahvistivat hänen kiinnostustaan eri kristillisten suuntausten väliseen yhteyteen, vaikka hän itse piti kiinni luterilaisesta identiteetistään.
Vuonna 1721 Zinzendorf otti vastaan viran Saksin hovissa Dresdenissä. Seuraavana vuonna hän avioitui Erdmuthe Dorothea von Reussin kanssa. Heille syntyi 12 lasta.
Herrnhutin yhteisö
Zinzendorfin elämän suunnan kannalta ratkaisevaksi muodostui vuosi 1722. Hän antoi Böömistä ja Määristä uskonnollisen vainon vuoksi lähteneille pakolaisille luvan asettua Berthelsdorfin kartanonsa maille. Monet pakolaisista liittyivät historiallisen Unitas Fratrumin eli Böömin veljien perinteeseen.
Pakolaisten asutuksesta kehittyi Herrnhutin yhteisö. Nimen merkitykseksi on tulkittu ”Herran varjeluksen alla” tai ”Herran vartio”. Zinzendorf osallistui yhä aktiivisemmin yhteisön hengellisen ja yhteiskunnallisen elämän järjestämiseen.
Aluksi hänen tavoitteenaan ei ollut perustaa uutta kirkkokuntaa. Spenerin pietistisen ecclesiola in ecclesia -ajatuksen mukaisesti hän pyrki muodostamaan ”pieniä kirkkoja kirkon sisälle”, joiden oli tarkoitus uudistaa luterilaista kirkkoa sisältäpäin.
Herrnhutin alkuvuosiin liittyi huomattavia uskonnollisia erimielisyyksiä, sillä yhteisöön saapui ihmisiä erilaisista protestanttisista ryhmistä. Zinzendorf korosti opillisten erojen sijasta yhteistä uskoa Kristukseen ja yhteisöllistä kristillistä elämää.
Vuonna 1727 laadittu Herrnhutin veljessopimus määritteli yhteisön elämää. Samana vuonna Zinzendorf jätti valtion viran ja keskittyi toimimaan maallikkosaarnaajana, evankelistana ja yhteisön hengellisenä johtajana.
Yhteisöllinen elämä Herrnhutissa uskonnollinen elämä järjestettiin tiiviisti yhteisölliseksi. Jäseniä koottiin muun muassa iän, sukupuolen ja siviilisäädyn perusteella niin sanottuihin kuoroihin. Näillä ryhmillä oli sekä hengellisiä että käytännöllisiä tehtäviä, ja ne osallistuivat myös jäsentensä kasvatuksen ja toimeentulon järjestämiseen.
Zinzendorf piti kristillistä yhteisöä olennaisena osana uskonnollista elämää. Herrnhutissa järjestettiin runsaasti jumalanpalveluksia ja hartauksia, käytettiin kuoro- ja soitinmusiikkia ja perustettiin kouluja. Zinzendorf kehitti myös päivittäisten raamatunlauseiden eli Losungenien käyttöä hengellisen elämän tukena.
Ristiriidat ja piispuus Herrnhutin kasvu herätti epäluuloja sekä luterilaisessa kirkossa että maallisissa viranomaisissa. Zinzendorf pyrki osoittamaan pysyvänsä luterilaisen tunnustuksen piirissä, ja hänet vihittiin luterilaiseksi papiksi vuonna 1734.
Vuonna 1736 Saksin hallitus karkotti hänet tiluksiltaan. Seuraavana vuonna hänet vihittiin Unitas Fratrumin piispaksi.
Maanpakonsa aikana Zinzendorf matkusti laajasti ja osallistui uusien herrnhutilaisten yhteisöjen perustamiseen. Yhteisöjä muodostettiin muun muassa Alankomaihin ja Baltiaan, ja hän matkusti myös Länsi-Intiaan ja Pohjois-Amerikkaan.
Saksin viranomaiset peruuttivat karkotuksen vuonna 1747 ja tunnustivat veljesyhteisön virallisesti kaksi vuotta myöhemmin. Myös Englannin parlamentti tunnusti yhteisön vuonna 1749.
Lähetystyö ja matkat Zinzendorfin johtaman liikkeen erityispiirteeksi muodostui aktiivinen lähetystyö. Herrnhutilaiset perustivat lähetysasemia ja seurakuntia eri puolille maailmaa. Pierardin mukaan liikkeen lähetystoiminta edusti protestanttisessa maailmassa aikanaan poikkeuksellisen voimakasta lähetysnäkyä.
Zinzendorf vieraili kahdesti Amerikassa. Vuosina 1741–1743 hän matkusti Pohjois-Amerikassa ja osallistui herrnhutilaisten seurakuntien järjestämiseen New Yorkissa ja Pennsylvaniassa. Pennsylvanian Bethlehemistä muodostui yksi herrnhutilaisuuden tärkeistä keskuksista.
Viimeiset vuodet 1740-luvulla herrnhutilaisuudessa koettiin niin sanottu Sifting Time, jolloin liikkeen uskonnollisessa ilmaisussa korostuivat voimakkaasti tunteellisuus sekä Kristuksen haavoihin liittynyt kuvasto. Kehitys herätti arvostelua myös liikkeen ulkopuolella.
Zinzendorfin viimeisiä vuosia vaikeuttivat lisäksi maailmanlaajuisen lähetystoiminnan aiheuttamat taloudelliset ongelmat sekä perheen menetykset. Hänen poikansa Christian Renatus kuoli 25-vuotiaana ja hänen ensimmäinen puolisonsa Erdmuthe vuonna 1756. Vuonna 1757 Zinzendorf avioitui pitkäaikaisen työtoverinsa Anna Nitschmannin kanssa.
Zinzendorf kuoli Herrnhutissa 9. toukokuuta 1760 ja hänet haudattiin sinne.
Teologia
Luterilaisuus ja sydämen uskonto Zinzendorf hyväksyi luterilaisen teologian keskeisiä oppeja, kuten Jumalan ilmoituksen Kristuksessa, lain ja evankeliumin erottamisen, vanhurskauttamisen uskosta, elämän pyhityksen sekä Kristuksen todellisen läsnäolon ehtoollisessa.
Hänen erityisenä painotuksenaan oli kuitenkin niin sanottu ”sydämen uskonto”. Kristillisen uskon ydin ei hänen mukaansa ollut pelkästään oikean opin tunnustaminen vaan elävä yhteys Kristukseen. Yhteydestä Kristukseen seurasi puolestaan osallistuminen kristillisen yhteisön elämään ja Jumalan valtakunnan edistämiseen.
Zinzendorfin ajattelu erosi Hallen pietismistä muun muassa siinä, että herrnhutilaisessa hengellisyydessä painottuivat kristillinen ilo ja yhteys Kristukseen. Hallen pietismissä puolestaan korostettiin enemmän synnintuntoa ja tietoista kääntymiskokemusta. Zinzendorf piti henkilökohtaista uskonnollista kokemusta tärkeänä mutta torjui ajatuksen kristityn täydellisyydestä.
Ekumenia Zinzendorfin tavoitteisiin kuului kristittyjen yhteyden edistäminen. Hänen alkuperäisenä tavoitteenaan oli uudistaa olemassa olevia kirkkoja muodostamalla niiden sisälle elävää kristillistä yhteisöllisyyttä edustavia ryhmiä, ei muodostaa luterilaisuudesta kokonaan erillistä kirkkokuntaa.
Myöhemmin hän kehitti niin sanotun Tropen-ajatuksen. Sen mukaan eri protestanttiset tunnustuskunnat saattoivat olla saman Kristuksen kirkon erilaisia historiallisia ilmenemismuotoja. Niiden erilaiset tavat ilmaista kristillistä uskoa eivät hänen mukaansa välttämättä estäneet niiden hengellistä yhteyttä.
Vaikutus Zinzendorfin vaikutus ulottui herrnhutilaisuuden ulkopuolelle. Hänen johtamansa liike korosti henkilökohtaista kristillistä uskoa, vapaaehtoista yhteisöllisyyttä, evankeliointia, lähetystyötä ja eri kirkkokuntien välistä yhteyttä.
Herrnhutilaisten maailmanlaajuinen lähetystyö teki liikkeestä merkittävän toimijan 1700-luvun protestanttisessa kristillisyydessä. Zinzendorfin yhteisöllinen ja ekumeeninen ajattelu vaikutti myös myöhempiin protestanttisiin herätys- ja lähetysliikkeisiin.
Zinzendorf kirjoitti lisäksi saarnoja, rukouksia, liturgisia tekstejä ja virsiä sekä osallistui herrnhutilaisen jumalanpalveluselämän kehittämiseen.
Virret
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjassa on Zinzendorfin virsi numero 388, Jeesus, johdata tiemme kulkua. Se sisältyy myös Seurakunta laulaa -kokoelmaan numerolla 341 ja Hengelliseen laulukirjaan numerolla 340.
Ruotsin kirkon virsikirjassa on Zinzendorfin kirjoittama virsi numero 58, Sydän auki toisillenne. Sen on suomentanut Pekka Kivekäs vuonna 1998. Saksankielinen teksti alkaa sanoilla Herz und Herz vereint zusammen.
Lähteet
Kirjallisuutta Agathon Meurman Kreivi N. L. Zinzendorfin elämänvaiheet 138s 1908 Eetu Rissanen Kristillinen Palvelu N.L.von Zinzendorfin Teologiassa 1959 Wallmann Johannes Totinen kääntymys ja maailmanparannus 1997 Yrjö Karilas Elävän uskon mies N.L Zinzendorf Werner Raupp: Zinzendorf, Nikolaus Ludwig von (1700–1760), in: Heiner F. Klemme/Manfred Kuehn (Ed.), The Dictionary of Eighteenth-Century German Philosophers. General Editors, Vol. 3, London/New York 2010, p. 1320–1323.
Aiheesta muualla Katkelmia Zinzendorfin teksteistä Suomennos Zinzendorfin saarnasta
Luokka:Herrnhutilaisuus Luokka:Böömin veljesseurakunnan piispat Luokka:Saksalaiset piispat Luokka:Saksalaiset teologit Luokka:Saksalaiset virsirunoilijat Luokka:Vuonna 1700 syntyneet Luokka:Vuonna 1760 kuolleet