Marie-Joseph-Paul-Roch-Yves-Gilbert du Motier de La Fayette, markiisi de La Fayette tai de Lafayette (6. syyskuuta 1757 Chavaniac, Ranska – 20. toukokuuta 1834 Pariisi, Ranska) oli ranskalainen aristokraatti, kenraali ja poliitikko, joka liittyi vuonna 1777 Amerikan siirtokuntien armeijaan Ison-Britannian kuningaskuntaa vastaan käydyssä sodassa.
Sodan aikana hän ystävystyi George Washingtonin kanssa ja johti menestyksellisesti oman maansa joukkoja Yorktownin piirityksessä 1781. Myöhemmin Lafayette osallistui Ranskan suuren vallankumouksen (1789–1799) alkuvaiheisiin ja heinäkuun vallankumoukseen (1830).
Suku Gilbert du Motier syntyi vauraaseen ranskalaiseen aatelissukuun. Hänen isänsä kuoli Pohjois-Amerikassa käydyssä seitsenvuotisen sodan taistelussa Englantia vastaan vuonna 1759. Gilbertin äiti palveli Pariisissa hovissa ja asui Palais du Luxembourgissa isänsä ja isoisänsä kanssa. Gilbert varttui Chavaniacissa kahden isänpuoleista sukua olevan tätinsä hoivissa ja tapasi vain harvoin äitiään. Vaikka Gilbertillä oli aristokraattien tavoin monia erikoisoikeuksia, hänen lapsuutensa oli melko ankara. Muut kylän lapset kohtelivat nuorta markiisia kunnioittavasti; pojat tervehtivät häntä nostamalla hattuaan ja tytöt niiasivat.Gaines 2007, s. 33.
Avioliitto pienoiskuva|Marie Adrienne Francoise de Noaille Vuonna 1768 Gilbert muutti äitinsä luo Pariisiin ja aloitti opinnot Louis-le-Grand-lyseossa 11 vuoden iässä. Huhtikuussa 1770 hänen äitinsä ja isoisänsä kuolivat kahden viikon sisällä. Gilbert peri jättiomaisuuden, joka takasi 120 000 livren vuositulot. Hänen holhoojanaan toimi hänen isoisoisänsä.Gaines 2007, s. 34.
Vuonna 1771 Lafayette aloitti vänrikkinä kuninkaallisten muskettisoturien yksikössä, jossa hänen isoisoisänsä oli aikoinaan toiminut kapteenina. Palvelukset sisälsivät etupäässä erilaisia seremonioita ja sotilasparaateja. Samanaikaisesti Lafayette opiskeli sosiaalisia taitoja, miekkailua ja ratsastusta kahdessa eri koulussa, jotka oli tarkoitettu korkea-arvoisten perheiden jälkeläisille. Täytettyään 16 vuotta Lafayette solmi isoisoisänsä järjestämän avioliiton 14-vuotiaan Maria Adrienne Francoisin kanssa. Morsian edusti vanhaa arvostettua Noaillesien sukua.Gaines 2007, s. 35.
Avioliiton solmittuaan Lafayette asui appensa ja vaimonsa talossa Versailles’ssa. Samalla hän jatkoi opintojaan lyseossa ja ratsastuskoulussa, jossa hänen eräänä opiskelutoverinaan oli Ranskan tuleva kuningas Kaarle X. Nuoripari osallistui kuninkaalliseen hovielämään Marie-Antoinetten hovissa, mutta Lafayette viihtyi huonosti hoviympäristössä. Hän ei pitänyt seurapiirielämästä vaan vältteli sitä tekosyiden varjolla.Gaines 2007, s. 36.
Amerikan vapaussota 1775–1783 Matka Amerikkaan Vain kuukausi avioitumisensa jälkeen Lafayette sai johtajuuden appensa rykmentissä. Vuonna 1775 hän pääsi rykmenttinsä komentajan päivällisille, joilla vieraillut Englannin kuningas Yrjö III:n veli kritisoi maansa politiikkaa ja puolusti Amerikan vapaussotaa. Tämä vaikutti voimakkaasti Lafayetteen, ja hän päätti liittyä Amerikan vapaustaistelijoihin vapausaatteen ja tasa-arvon innoittamana. Lafayetteä innoitti myös hänen liittymisensä vapaamuurareihin, joiden kokouksissa puhuttiin kielletystä vapausaatteesta.Clary 2007, s. 28.
Benjamin Franklinin saapuessa Ranskaan hakemaan tukea vapaussodalle hänen mukanaan tullut Silas Deane värväsi sotilaita amerikkalaisiin joukkoihin. Lafayette sopi joulukuussa 1776 värväytymisestään kenraalimajurina.Hollbrook 1977, s. 15. Siirtokuntien kongressi ei pystynyt rahoittamaan matkaa, joten 19-vuotias Lafayette varusti omin varoin sotalaivan La victoiren (”Voitto”). Kuningas sai kuulla suunnitelmasta ja kielsi Lafayetteä toteuttamasta matkaansa.Gaines 2007, s. 56.
Kuninkaallisesta määräyksestä välittämättä Lafayette lähti purjelaivalla Amerikkaan 20. huhtikuuta 1777. Hän ei ilmoittanut perheelleen aikeistaan, vaan kertoi matkastaan vasta vaimolleen lähettämässään kirjeessä.Gaines 2007, s. 56. Useimmista tovereistaan poiketen Lafayette opetteli laivassa englannin kieltä osatakseen ”vapauden kansan kieltä”.
Brittiläisten sota-alusten saartaessa Charlestonin Lafayette nousi maihin Etelä-Carolinassa 13. kesäkuuta 1777. Seurueensa kanssa hän saapui yli kuukauden marssin jälkeen Philadelphiaan, jossa mannermaakongressi nimitti hänet kenraalimajuriksi heinäkuun lopulla. Tuolloin 19-vuotias Lafayette teki kunnianhimollaan ja vaatimattomuudellaan vaikutuksen siirtokuntien armeijan ylipäällikköön George Washingtoniin ja päätyi tämän adjutantiksi. Lapseton Washington kutsui myöhemmin orpoa Lafayettea ”pojakseen”.Clary 2007, s. 100.
Sotakentillä thumb|upright|Lafayette haavoittuu Brandywinen taistelussa. Lukumääräisesti ylivoimaisten brittien ja hesseniläisten ammattisotilaiden saarrettua amerikkalaiset Brandywinen taistelussa 11. syyskuuta 1777 Washington lähetti Lafayetten kenraali John Sullivanin avuksi. Jalkaan haavoittunut Lafayette hillitsi kaoottisen paon järjestelmälliseksi perääntymiseksi. Washington ylisti Lafayetten urheutta ja pyysi kongressilta tälle oman divisioonan ulkomaalaisuudesta huolimatta.Hollbrook 1977. pienoiskuva|right|George Washington ja La Fayette Valley Forgessa. Marraskuussa 1777 vammastaan toipunut Lafayette ja hänen 300 sotilastaan ajoivat pakoon samankokoisen hesseniläisosaston New Jerseyssä. Hyökkäys oli menestys amerikkalaisille ja toi paljon kunniaa Lafayettelle.Cloquet 1835. 2. 2003. Albanyssa keväällä 1778 Lafayette värväsi amerikkalaisten puolelle irokeesien liittokuntaan kuuluvat oneidat, jotka käyttivät 20-vuotiaasta kenraalista nimitystä Kayewla (”pelottava ratsumies” tai ”suuri soturi”).Glattaad 2007, s. 190, 315. Kun suurin osa siirtokuntien armeijasta jäi talvileirille Valley Forgeen, oneidat kantoivat heille maissia ja muita elintarvikkeita vastapalveluksena Lafayetten osoittamasta ystävällisyydestä.Glattaad 2007, s. 208.
Maaliskuussa 1778 Ranska tunnusti Yhdysvaltain itsenäisyyden ja maiden väliset salaiset sopimukset julkistettiin.Gaines, s. 33
Toukokuussa 1778 Washington lähetti Lafayetten johtamaan 2 200 miehen tiedusteluretkeä Barren Hilliin Pennsylvaniassa. Seuraavana aamuna britit saivat tiedon Lafayetten leiristä ja lähettivät kaikkiaan 11 000 miestä iskemään tämän armeijan vasempaan sivustaan. Kenraali William Howen johtamien brittien yrittäessä saartaa vihollisen Lafayette organisoi nopean perääntymisen. Määrällistä ylivoimaa teeskentelemällä hän määräsi osan miehistään kapuamaan metsäiselle Barren Hillille ja tulittamaan brittijoukkoja, samalla kun pääjoukko vetäytyi kohti New Yorkia.Green3 1911, s. 140–141.
thumb|left|upright|Cyrus Edwin Dallin (1889): Lafayette
Paluu Ranskaan 1779 Ranskan ja Amerikan suhteiden vaarannuttua Lafaytte sai luvan palata Ranskaan, jonne purjehti helmikuussa 1779. Hän sai sankarin vastaanoton. Louis XVI kuitenkin määräsi hänet kahden viikon kotiarestiin luvattomasta Amerikan-matkasta. Myöhemmin kuningas halusi tavata hänet ja otti hänet jälleen palvelukseensa Lafayetten esiteltyä suunnitelmansa brittejä vastaan. Yhdessä Benjamin Franklinin kanssa Lafayette sai Ranskan lähettämään 6 000 ranskalaisen sotilaan lisäjoukon. Huhtikuussa 1780 hän saapui uudelleen Amerikkaan järjestettyään lisää tukea vallankumoussodalle.Lanning 2009, s. 164.
Takaisin Amerikkaan 1781 thumb|300px|Yorktownin taistelun kartta Toukokuussa 1781 Lafayette liittyi uudelleen Washingtonin armeijaan. Hän seurasi kenraali Charles Cornwallisin brittijoukkoja, jotka olivat menossa valmistelemaan hyökkäystä Philadelphiaan. Lafayetten toimet houkuttelivat uusia miehiä värväytymään mukaan. Kesäkuussa kenraali Anthony Waynen joukot liittyivät hänen armeijaansa. Viikkokausien marssiminen ja huonot olosuhteet aiheuttivat miesten kapinointia ja sotilaskarkuruutta, joiden seurauksena Wayne teloitutti kuusi karkuria. Lafayette päinvastoin lupasi vapauttaa palveluksesta kaikki halukkaat, mutta yksikään hänen alaisistaan ei halunnut jättää armeijaa.Gaines 2007, s. 150.
Elokuussa Cornwallis saapui Yorktowniin, jonne Lafayette saartoi britit. Kaupunkiin piti rakentaa satama brittilaivastolle. Ranskalaisen laivaston saavuttua ensimmäisenä ja torjuttua brittilaivaston Cornwallisin osasto oli ansassa. Lafayettea pyydettiin hyökkäämään heti, jotta ranskalaiset saisivat kunnian voitosta. Hän ei kuitenkaan halunnut uhrata suurta osaa joukoistaan vaan odotti Washingtonin saapumista ennen hyökkäystä. Lafayetten 400 miehen oikea siipi valtasi linnakkeen pelkin pistimin. Brittien vastahyökkäys epäonnistui ja Cornwallis antautui 19. lokakuuta 1781.Clary 2007, s. 330–338.
Orjuudenvastustaja ja aktivisti Lafayette palasi Ranskaan vuodenvaihteessa 1781–1782, ja hänet ylennettiin sotamarsalkaksi. Hän valmisteli sotaretkeä Länsi-Intiaan, mutta 20. tammikuuta 1783 solmittu Yhdysvaltojen ja Britannian rauhansopimus peruutti sen. Ystävänsä Thomas Jeffersonin kanssa Lafayette solmi USA:n ja Ranskan välisen kauppasopimuksen USA:n velan vähentämiseksi.
Jo 1777 Lafayette oli tukeutunut mustiin vapaussodassa, ja häneen vaikutti suuresti Condorcet’n orjuudenvastainen pamfletti 1781.Lafayette The Abolitionist, in "Lafayette - Citizen of Two Worlds", Cornell University, 2006 Lafayette liittyi ranskalaiseen orjuudenvastaiseen Mustien ystävien seuraan, joka vaati orjakaupan lopettamista ja tasa-arvoa vapaille mustille. Kirjeissään Washingtonille vuonna 1783 hän ehdotti orjien vapauttamista maanviljelijöiksi. Washingtonin vastustaessa Lafayette perusti Ranskan Guayanaan tilan, jolla kokeili orjien kouluttamista ja vapauttamista.Unger 2002, s. 216.
thumb|Lafayette ja Washington Mount Vernonissa vuonna 1784 Vuonna 1784 Lafayette palasi Amerikkaan. Edustajainhuoneelta hän pyysi ”vapautta koko ihmiskunnalle” ja kiirehti orjien vapauttamista. Virginia, Massachusetts, Connecticut ja Maryland myönsivät hänelle kunniakansalaisuuden.
1780-luvulla Lafayetten koti (Hôtel de La Fayette) toimi Pariisin amerikkalaisten päämajana. Benjamin Franklin sekä John Jay ja John Adams puolisoineen nauttivat siellä viikoittaisen päivällisen perheen ja liberaalien aatelisten kuten Clermont-Tonnerren ja madame de Staëlin kanssa.Maurois, Adrienne: The Life of the Marquise de La Fayette, s. 113.
Ranskan vallankumous Kansanvallan puolesta right|thumb|Ihmisoikeusjulistus, jonka luonnoksen Lafayette esitteli säätyjen yleiskokoukselle. Ranskan velkakriisin paisuttua vuonna 1786 kuningas kutsui koolle ”huomattavien neuvoston”. Lafayette oli yksi nimetyistä jäsenistä. Hän vaati veronkorotusten sijaan julkisten menojen vähentämistä,Tuckerman 1889, s. 198. ja laajempaa säätykokousta, joka edustaisi muitakin kuin aatelia ja papistoa.Neely 2009, s. 47. Kuningas suostui tähän 8. elokuuta 1788 ja valitsi Lafayetten aatelin edustajaksi.Tuckerman 1889, s. 210.
Toukokuussa 1789 pidetyssä Ranskan säätyjen yleiskokouksessa Lafayette kuului ”Kolmenkymmenen komiteaan”, joka vaati äänestämistä pääluvun eikä säädyn mukaan. Esityksen hyväksyminen olisi taannut ”kolmannen säädyn” (lähinnä keskiluokka) enemmistön yli aatelin ja papiston.Doyle, s. 74, 90. Porvariston vaatimukset eivät saaneet kannatusta muilta säädyiltä ja kokoustila Versailles’ssa suljettiin. Kolmas sääty ei kuitenkaan luopunut vaateistaan, vaan julistautui perustuslakia säätäväksi kansalliskokoukseksi 17. kesäkuuta 1789. Vain joitakin päiviä myöhemmin se vannoi ”Pallohuoneen valan” lupaamalla olla hajaantumatta ennen kuin perustuslaki on säädetty. Lafayette liittyi kansalliskokoukseen myöhemmin 46 aateliston edustajan kanssa.Unger 2002, s. 233.
Ihmisoikeuksien julistus Vapausaate jäi pysyvästi elämään Lafayetten ajatuksiin, ja 11. heinäkuuta 1789 hän esitteli ”Ihmisen ja kansalaisen oikeuksien julistuksen” luonnoksen,Gerson, s. 81–83. jonka hän oli tehnyt ystävänsä Thomas Jeffersonin (USA:n Pariisin-suurlähettiläs, USA:n itsenäisyysjulistuksen kirjoittaja, myöhempi presidentti) avulla. Jefferson oli innokas vallankumouksen tukija, joka oli antanut kotinsa Lafayetten vallankumouksellisten kokoontumispaikaksi.