Fritz Walter Ekström (1871 – 1920) oli suomalainen oikeustieteilijä, joka toimi Helsingin yliopiston roomalaisen oikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden sekä lainopin ensyklopedian professorina vuosina 1909–1920.Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 2, p. 759.
Ekström väitteli oikeustieteen tohtoriksi vuonna 1907 väitöskirjallaan Löftesmans regress till gäldenären och medlöftesmännen.Kangas (toim.), s. 415. Vuonna 1909 hänet nimitettiin samana vuonna perustetun roomalaisen oikeuden ja kansainvälisen yksityisoikeuden sekä lainopin professuuriin, jossa hän toimi kuolemaansa asti.Kangas (toim.), s. 177. Ekströmiä on pidetty Suomen kansainvälisen yksityisoikeuden teorian perustajana.Kangas (toim.), s. 322. Hän oli myös saksalaisperäisen käsitelainopin merkittävä edustaja Suomessa 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.Kangas (toim.), s. 223.
Ekström julkaisi useita merkittäviä alan teoksia, kuten Om villkorliga rättsärenden (aikakauskirjassa "Juridiska föreningens tidskrift", 1909), Om borgen (1910; kolmas painos 1927), Internationellt privaträttsliga afhandlingar I–V (aikakauskirjassa "Juridiska föreningens tidskrift", 1912–14), Läran om viljans autonomi i den internationella privaträtten (Robert Hermansonin juhlakirjassa 1916) ja Sju internationellt privaträttsliga uppsatser (1920). Postuumisti julkaistiin teos Privaträttens allmänna läror (toimittajana Einar Cavonius 1921–1925).Svensk uppslagsbok. Malmö 1931.
Lähteet
Viitteet
Luokka:Suomalaiset oikeustieteilijät Luokka:Vuonna 1871 syntyneet Luokka:Vuonna 1920 kuolleet