Yrjö (Yki) Aleksis Järvinen (21. heinäkuuta 1900 Joutsa – 5. lokakuuta 1953 Helsinki) oli suomalainen sotilas ja sotakirjailija.
Järvisen vanhemmat olivat maanviljelijä Herman Järvinen ja Hilma Fredrika Likander. Hänen veljensä oli jääkärieversti Ilmari Järvinen. Yrjö Järvinen liittyi Tammijärven suojeluskuntaan syksyllä 1917 ja kävi Vöyrin sotakoulun helmi-maaliskuussa 1918. Hän osallistui Suomen sisällissodan taisteluihin Lempäälässä huhtikuun alussa 1918 sekä Viipurin valtaukseen huhtikuun lopulla. Sodan jälkeen Järvinen oli joukkueenjohtajana ja komppanian vääpelinä Pohjois-Savon rykmentissä. Hänestä tuli reservin vänrikki vuonna 1920 ja hän kävi Kadettikoulun vuosina 1920–1922.Erik Stenström : Syvän ja aktiivisen puolustuksen puolestapuhuja : Y. A. Järvisen vaikutus suomalaisen taktiikan kehitykseen ennen talvisotaa, Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu, Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotataidon laitos 2016
Järvinen oli Tampereen rykmentissä Lahdessa joukkueenjohtajana ja myöhemmin komppanianpäällikkönä vuosina 1922–1932. Hän kävi Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1928 ja hänestä tuli luutnantti vuonna 1922 ja kapteeni vuonna 1928. Järvisen aloitteesta perustettiin Tampereen rykmentille huhtikuussa 1929 oma Tappara-niminen joukko-osastolehti ja Järvinen oli lehden päätoimittajana vuosina 1929–1932. Järvinen kävi sitten Sotakorkeakoulun vuosina 1932–1934 valmistuen kurssinsa priimuksena ja toimi sitten 3. Divisioonan esikunnan koulutustoimiston päällikkönä ja elokuusta 1936 alkaen armeijakunnan esikunnassa Viipurissa liikekannallepano-, järjestely- ja operatiivisen toimiston toimistoupseerina. Hän sai yleisesikuntaupseerin arvonimen vuonna 1935 ja hänet ylennettiin majuriksi vuonna 1936. Elokuussa 1938 hänestä tuli armeijakunnan esikunnan koulutus- ja valvontatoimiston päällkkö.
Talvisodassa hän oli II Armeijakunnan Esikunnan toimistopäälikkö Karjalankannaksella. Välirauhan aikaan hän toimi Lahdessa 3. divisioonan ja Salpausselän sotilasläänin esikuntapäällikkö. Jatkosodassa hän toimi aluksi 4. divisioonan esikuntapäällikkönä ja sen jälkeen asemasotavaiheessa Maaselän ryhmän Esikunnan opetusosaston päällikkönä.
Sotien jälkeen Järvinen toimi Jalkaväkitoimiston päälikkönä vuosina 1944-1950 ja sen jälkeen Jalkaväkirykmentti 2 eli Kainuun prikaatin edeltäjän komentajana 1950-1952.
Julkaisuja Puolustuslohkojen leveydet meikäläisillä yksiköillä ja yhtymillä. Tiede ja ase 2/1934 Viite julkaisuun Jalkaväen raskas aseistus, sen tarve ja sijoitus organisaatioomme. Tiede ja ase 5/1937 Viite julkaisuun Y. A. Järvinen, Panssarijoukot ja venäläinen panssaritaktiikka, Otava, 1937. Y. A. Järvinen, Suomalainen ja venäläinen taktiikka talvisodassa, WSOY, 1948 Y. A. Järvinen, Jatkosodan taistelut: jatkosodan taktiikka ja tapahtumia. WSOY, 1950 Yleissotilaallinen katsaus vuosien 1949 ja 1950 vaihteessa. Tiede ja ase 8/1950 Viite julkaisuun
Lähteet
Aiheesta muualla Erik Stenström : Syvän ja aktiivisen puolustuksen puolestapuhuja : Y. A. Järvisen vaikutus suomalaisen taktiikan kehitykseen ennen talvisotaa, Sotatieteiden maisteriopiskelijan pro gradu, Maanpuolustuskorkeakoulu, Sotataidon laitos 2016 Majuri Y. A. Järvinen : Saksan armeijan vieraana, Uusi Suomi, 14.11.1937, nro 308, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Luokka:Suomalaiset tietokirjailijat Luokka:Suomalaiset everstit Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1900 syntyneet Luokka:Vuonna 1953 kuolleet