pienoiskuva|Mielenosoitus positiivisen erityiskohtelun puolesta Washingtonissa Yhdysvalloissa vuonna 2013 Positiivinen erityiskohtelu, positiivinen diskriminaatio tai positiivinen syrjintä tarkoittaa tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia, jotka on katsottu tarpeellisiksi tosiasiallisen tasa-arvon lisäämiseksi.
Kaikkia tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia ei ole pidetty positiivisena erityiskohteluna, ja monet niistä on sen takia kielletty. Koska yhdenvertaisuus on keskeinen perus- ja ihmisoikeus, se on kaventanut mahdollisuuksia positiiviseen erityiskohteluun. Joidenkin juristien mielestä perustuslaki asettaa positiiviselle erityiskohtelulle tiukat rajat ja korkeat vaatimukset, ja erityiskohtelu tulee kysymykseen vain hyvin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Sen sallivia säännöksiä pitää myös tulkita suppeasti eikä väljästi. Toiset juristit ovat tulkinneet periaatetta huomattavasti väljemmin ja tulkitsevat esimerkiksi sotaveteraanien etuudet ja koko vammaislainsäädännön positiiviseksi erityiskohteluksi.
Suomen laissa käsite otettiin käyttöön perustuslakien perusoikeussäännösten muuttamisen yhteydessä annetussa hallituksen esityksessä HE 309/1993.
Periaate esiintyy myös yhdenvertaisuuslain 9. pykälässä, jonka otsake on "Positiivinen erityiskohtelu". Pykälä kuuluu: Sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen, ei ole syrjintää.
Vastaavia periaatteita on myös muiden maiden lainsäädännössä. Yhdysvalloissa affirmative action tarkoittaa politiikkaa, jossa suositaan syrjintää kärsivän ja heikommassa asemassa olevaa ryhmää ja parannetaan sen oloja järjestämällä ryhmälle samat mahdollisuudet kuin etuoikeutetuilla enemmistöillä. Kanadassa periaate tunnetaan nimellä employment equity, Intiassa nimellä reservation ja Britanniassa nimellä positive action. Periaatteen käyttö alkoi Neuvostoliitossa, jossa sitä alettiin soveltaa vuonna 1929.Vihavainen, 2004, s. 399 Historia Positiivisen erityiskohtelu alkoi Josif Stalinin johtamassa Neuvostoliitossa vuonna 1929, jolloin osana "kulttuurivallankumousta" päätettiin antaa työläisperheiden lapsille etusija opiskelijapaikkoja jaettaessa. Ratkaisu nähtiin tarpeellisena, sillä harvalukuisen toimihenkilökerroksen lapset olivat aikaisemmin vieneet valtaosan kaikista nuorten opiskelupaikoista.
Yhdysvalloissa periaate on saanut nimen affirmative action (). Sen on katsottu esiintyneen ensimmäisen kerran presidentti John F. Kennedyn vuonna 1961 allekirjoittamassa määräyksessä nro 10925, joka edellytti, että työnantajien on ryhdyttävä positiivisiin toimiin varmistaakseen, että hakijat työllistyvät - - riippumatta heidän rodustaan, uskonnostaan, ihonväristään tai kansallisesta alkuperästään. Yhdysvalloissa periaatteen soveltamisella on pyritty lisäämään historiallisesti sorrettujen ryhmien edustusta. Historiallisen taakan on katsottu liittyvän etenkin orjuuteen, rotusyrjintään, rasismiin ja köyhyyteen. Erityisesti tavoiteltiin naisten ja vähemmistöryhmien asemien parantamista työelämässä, koulutuksessa ja kulttuurissa, mistä heidät oli aikaisemmin suljettu pois. Positiivinen erityiskohtelu Suomessa
Lainsäädäntö
Perustuslain esittelymuistio Positiivisen erityiskohtelun käsite tuli lainsäädäntöön perustuslakiuudistuksen yhteydessä vuonna 1999. Lain perustelumuistion (HE 309/1993) mukaan tarkoituksena oli pyrkiä turvaamaan paitsi perinteistä oikeudellista yhdenvertaisuutta myös tosiasiallisen tasa-arvon toteutuminen yhteiskunnassa. Perustuslain (731/1999) kuudes pykälä yhdenvertaisuudesta toteaa:
Lain perustelumuistio antaa tietyin ehdoin oikeuden poiketa tästä muodollisesta tasa-arvosta ”tosiasiallisen tasa-arvon” eli lopputuloksen tasa-arvon hyväksi. Muistio käyttää siitä nimitystä ”positiivinen erityiskohtelu”.
Positiivinen erityiskohtelu tarkoittaa siten paitsi syrjinnän vaikutusten poistamista myös tietyn ryhmän asemaa ja olosuhteita parantavia toimia yleensä.
Yhdenvertaisuuslaki Käsite esiintyy myös yhdenvertaisuuslaissa (1325/2014) ja Riikka Raskin mukaan periaate kuuluu lisäksi tasa-arvolakiin (609/ 1986) ja työsopimuslakiin (55/2001). Niissä itse käsite ei kuitenkaan esiinny.
Yhdenvertaisuuslain esittelymuistio toteaa, että ”syrjintää ei ole sellainen oikeasuhtainen erilainen kohtelu, jonka tarkoituksena on tosiasiallisen yhdenvertaisuuden edistäminen taikka syrjinnästä johtuvien haittojen ehkäiseminen tai poistaminen... Yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevien ihmisten, esimerkiksi vammaisten, tukeminen voi olla perusteltua silloinkin, kun heikomman aseman ei voida osoittaa johtuvan syrjinnästä.”
Yhdenvertaisvaltuutetun ohjeet Yhdenvertaisuusvaltuutettu on julkaissut periaatteen soveltamisesta oppaan, joka tarjoaa esimerkkejä periaatteen soveltamisesta. Yhdenvertaisvaltuutetun antamia esimerkkejä ovat:
Maahanmuuttajille järjestetään suomalaiseen yhteiskuntaan kotouttamisen helpottamiseksi kieli- tai muuta koulutusta. Kiintiöt oppilaitokseen syrjinnälle alttiille tai yhteiskunnassa heikommassa asemassa oleville ryhmille tai tietyille vähemmistöryhmiin kuuluville. Opiskelijavalintatilanteessa kahden suunnilleen yhtä pätevän hakijan ollessa kyseessä annetaan etusija esimerkiksi romanitaustaiselle tai muulle etnistä ryhmää edustavalle hakijalle, silloin kun kyseisellä alalla on pula vähemmistöryhmiä edustavista työntekijöistä. Kohdistettua valmennusta tietylle aliedustetulle ryhmälle oppilaitoksen valintakoetta varten. Työllistämistuki esimerkiksi nuorille.
Soveltaminen
Työelämä Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan työhönotossa on huomioitava seuraavat seikat:
Tietyn ryhmän suosinta ei saa olla automaattista, vaan tapauskohtaista. Hakijoiden pitää olla ansiokkuudeltaan joko yhtä päteviä tai lähes yhtä päteviä Positiivista erityiskohtelua ei saa käyttää, jos tosiasiallisessa yhdenvertaisuudessa on vain vähäisiä eroja ryhmien välillä. Yleisradion tekemän selvityksen mukaan lähes kaikki Suomen yliopistot ottavat työhönotossa huomioon vähemmistöasemaan kuulumisen. Suurimmalla osalla yliopistoista on maininta positiivisesta erityiskohtelusta yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmassaan. Käytäntöä voidaan noudattaa, vaikka mainintaa ei olisi. Yliopistojen rekrytoinneissa tämä tarkoittaa, että kun tarjolla on kaksi tasavahvaa tai hieman eri tasoista hakijaa, voidaan suosia sitä, joka on ryhmänä aliedustettu. Turun yliopiston vararehtorin mukaan ”käytäntöä ei oikeastaan tarvita”, sillä tilanteita, joissa vastakkain olisi kaksi täysin tasavahvaa hakijaa, ei oikeastaan ole olemassa.
Sukupuoli
Työhönotossa Riitta Raskin mukaan positiivista erityiskohtelua ovat toimet, joilla vähemmistössä olevan sukupuolen edustajat asetetaan etusijalle työhönotossa, ylennyksissä tai muissa valinnoissa. Tasa-arvolain (9 § 4) mukaan työhönotossa voidaan tietyin edellytyksin suosia aliedustettua sukupuolta. Tämä on myös Euroopan unionin oikeuskäytännön mukaan sallittua silloin, kun mies ja nainen ovat hakijoina yhtä päteviä tai lähes yhtä päteviä.
Opiskelijavalinnassa Opiskelijavalinnassa tasa-arvolaki (8 b §) kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän ja siten sukupuolikiintiöt. Tasa-arvovaltuutettu on tehnyt asiasta kiintiöt kieltäviä ratkaisuja 1980-luvulta lähtien.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksen mukaan vuonna 2022 sukupuoli ei saanut vaikuttaa opiskelijoiden valintaan, jonka tuli perustua vain yksilöllisiin seikkoihin, ei ryhmän jäsenyyteen. Tällä perusteella Jyväskylän yliopiston liikuntapedagogiikan opiskelijavalinnassa käytettyjen sukupuolikiintiöiden todettiin olevan tasa-arvolain vastaisia. Valintakokeen toiseen vaiheeseen oli valittu yhtä paljon mies- ja naishakijoita juridisen sukupuolen mukaan, joten korkeammat pisteet saanut hakija voitiin sivuuttaa sukupuolikiintiön perusteella. Kiintiötä oli käytetty vuodesta 1963, ja sitä sovellettiin keinona saada liikunnanopettajiksi yhtä paljon miehiä ja naisia.
Vuonna 2024 julkaistun tutkimuksen mukaan peruskoululaiset olivat hyötyneet opettajakoulutuksen mieskiintiöstä. Miesten opettamat koululaiset pääsivät muita useammin peruskoulun jälkeisiin opintoihin, ja nuorina aikuisina heillä oli muita korkeampi koulutus ja työllisyysaste. Ennen vuotta 1989 käytetyn 40 prosentin mieskiintiön ansiosta luokanopettajakoulutukseen pääsi miehiä, jotka eivät muuten olisi sinne päässeet. Kun kiintiö lakkautettiin, valmistuvien miesopettajien osuus puolittui 20 prosenttiin.
Jyväskylän yliopisto otti vuonna 2025 käyttöön maahanmuuttajakiintiöt muutamissa koulutusväylissä perusteena se, että yliopiston tuli pystyä "palvelemaan yhä moninaistuvia hakija- ja opiskelijaryhmiä sekä vastaamaan muuttuneisiin osaamisvaatimuksiin ja muutoksiin väestörakenteessa.”
Kunnallishallinnon luottamushenkilöksi valinnassa Tasa-arvolain 4 a §:n 1 momentin nojalla kunnallishallinnon luottamushenkilöitä valittaessa toimielimiin on kumpaakin sukupuolta oltava edustettuna vähintään 40 % riippumatta ehdokkaiden vaaleissa saamasta äänimäärästä.
Etninen alkuperä Yhdenvertaisuusvaltuutetun mukaan erilainen kohtelu ei ole mahdollista etnisen alkuperän perusteella. Oppilaitos voi asettaa kiintiön jollekin syrjinnälle alttiille tai yhteiskunnallisesti heikommassa asemassa olevalle ryhmälle, mutta ryhmää ei saa identifioida sen etnisen alkuperän perusteella (esim. romanit). Ryhmä voidaan kuitenkin identifioida esimerkiksi kielen tai maahanmuuttaja-aseman perusteella.
Kieli Lääketieteellisessä ja oikeustieteellisessä koulutuksessa ruotsin kieltä osaaville on omat kiintiönsä, sillä kielilain nojalla tulee kouluttaa tietty määrä ruotsinkielentaitoisia lääkäreitä ja juristeja. Kyse ei tässä ole positiivisesta erityiskohtelusta vaan koulutustarpeesta. Yhdenvertaisuusvaltuutettu antaa esimerkin kieleen kohdistuvasta positiivisesta erityiskohtelusta: terveyskeskus voi tuottaa materiaalia myös muilla kielillä kuin suomeksi tai ruotsiksi edistääkseen vähemmistöryhmään kuuluvan asiakkaan tosiasiallista pääsyä palveluihin.
Yleisradion uutisen mukaan Lapin yliopistossa on kiintiö saamenkielisille opiskelijoille. Sen nojalla saamenkielinen hakija voi päästä positiivisen syrjinnän mukaisesti opiskelemaan muita pienemmällä pistemäärällä. Vuonna 2002 saamen ilmoitti Suomessa äidinkielekseen 1 734 henkilöä, eli 0,03 prosenttia väestöstä.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun kanta
Yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut oikeusoppineiden ja poliitikkojen lausuntoja rajoitetumpia esimerkkejä positiivisesta erityiskohtelusta. Sotaveteraanietuuksien tai vammaispalveluiden asemesta yhdenvertaisvaltuutettu esittää seuraavat viisi tapausesimerkkiä:Yhdenvertaisuuden edistäminen ja positiivinen erityiskohtelu, s. 9–11
Valitaan tehtävään kahdesta ansiokkuudeltaan tasaveroisesta hakijasta aliedustettuun ryhmään kuuluva hakija (esimerkiksi maahanmuuttaja, vammainen, nuori tai yli 55-vuotias). Peruskoulu järjestää romanioppilaille romanitaustaisia koulunkäyntiavustajia. Liikuntavammaiselle henkilölle voidaan myöntää lupa metsästysharrastuksen mahdollistamiseksi käyttää mönkijää tai moottorikelkkaa alueella, missä se on muuten kielletty. Opiskelijavalintatilanteessa kahden yhtä pätevän hakijan ollessa kyseessä annetaan etusija esimerkiksi romanitaustaiselle tai muulle sellaista etnistä ryhmää edustavalle hakijalle, silloin kun kyseisen ryhmän kohdalla sosiaalialan työkentällä on ollut merkittäviä ongelmia. Kaupunki järjestää perusopetuksen valmistavaan opetukseen osallistuville oppilaille koulukuljetuksen muita alemmilla kilometrirajoilla.