Siperianpihta (Abies sibirica) on mäntykasvien (Pinaceae) heimoon ja pihtojen sukuun kuuluva ainavihanta havupuu.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|Siperianpihdan oksa. Siperianpihta kasvaa yleensä 15–25 metrin pituiseksi puuksi. Latvus on pitkä, kapea ja tiheä- ja lyhythaarainen. Runko on väriltään harmaa, ja sen kuoressa on pihkarakkuloita. Nuoren rungon kuori on sileä ja vanhanakin melkein sileä. Kuluvan kesän kasvainranka on lyhyt- ja tummakarvainen, talvisilmut ovat pihkaisia, harmaita ja muodoltaan munanmuotoisia tai pallomaisia. Hyvin taipuisat lehdet eli neulaset ovat pituudeltaan 12–25 mm ja leveydeltään 1,2–1,5 mm. Lehdet siirottavat sivuille ja haaranmyötäisesti, ja peittävät koko haararangan. Lehtien yläpinnalla kärkiosassa on toisinaan ilmarakoja. Lehtien alapinnalla on kaksi harmahtavaa 4- tai 5-jonoista ilmarakojuovaa. Pihkatiehyet ovat syvällä lehtien sisällä.Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 57, 60–61.Retkeilykasvio 1998, s. 58.
Siperianpihdan kukinto on käpy. Hedekukat ovat riippuvia kun taas emikukat ovat pystyjä. Kukat ovat yksineuvoisia, kehättömiä ja pieniä. Suomessa siperianpihta kukkii toukokuussa. Pysty, pitkänomainen käpy on lyhytperäinen ja pyöreäkärkinen, eivätkä sen peitinsuomut ole näkyvissä. Kooltaan se on 5–8 x 2–4 cm. Kävyt kypsyvät kukintavuoden syksyllä, jolloin käpysuomut irtoavat mutta pysty käpyranka jää kiinni haaraan. Siemen on ohutkuorinen ja siivekäs.
Suurin suomalainen siperianpihta on ollut yli 30 metriä korkea ja ympärysmitaltaan 230 senttimetriä.Kiuru, Heikki 2007: Pihta on koristanut pihoja jo satoja vuosia. - Metsätalous 1/2007, s. 36–37.
Siperianpihta risteytyy helposti palsamipihdan (A. balsamea) kanssa kantalajien kasvaessa lähekkäin.Retkeilykasvio 1998, s. 59.
Levinneisyys ja elinympäristö Siperianpihta on levinneisyysalueeltaan mantereinen. Se kasvaa luonnonvaraisena laajalla alueella Vienanmeren itäpuolelta Siperiaan ja Kiinan pohjois- ja länsiosiin.Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 60. Suomessa siperianpihtaa voi tavata luonnosta viljelykarkulaisena eri puolelta maata, yleisimmin Etelä-Suomesta.Lampinen, R. & Lahti, T. 2011: Kasviatlas 2010: Siperianpihdan levinneisyys Suomessa. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Viitattu 14.2.2012.
Siperianpihta kasvaa tuoreissa, runsasravinteisissa havumetsissä seka- tai valtapuuna. Laji on kalkinsuosija.Suomen puu- ja pensaskasvio 1992, s. 60–61.
Käyttö Siperianpihdan puuaines on melko haurasta ja lahoamiselle altista, minkä vuoksi sitä ei kannata kasvattaa sahatavaraa ajatellen. Sellun ja paperin valmistukseen se on kelvollista. Latvus vaurioituu usein, tavallisimmin joko varislinnun laskeutuessa hauraalle latvakerkälle, tai halla- tai lumivaurion takia. Tuloksena on usein mutkainen ja poikaoksainen runko.
Suomessa siperianpihta on parhaiten menestyvä pihtalaji, jota voidaan käyttää koristepuuna Pohjois-Suomea myöten. Parhaiten se menestyy vyöhykkeillä II-VI.
Lähteet Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
Aiheesta muualla Laji.fi: Siperianpihta (Abies sibirica) Kasviatlas 2018: Siperianpihdan (Abies sibirica) levinneisyys Suomessa Metla: Siperianpihta (Abies sibirica) Arboretum Mustila: Siperianpihta (Abies sibirica)
Luokka:58.41 Puut, pensaat Luokka:Pihdat