Gheorghe Tătărescu (1886 mahdollisesti Târgu Jiu – 28. maaliskuuta 1957 Bukarest) oli romanialainen poliitikko ja diplomaatti, joka toimi Romanian pääministerinä vuosina 1934–1937 ja 1939–1940.Gheorghe Tătărescu Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 12.3.2013 Hän edusti Kansallisliberaalia puoluetta (PNL).
Tătărescu oli koulutukseltaan lakimies. Hän toimi apulaissisäministerinä Ionel Brătianun liberaalissa hallituksessa vuosina 1922–1926 ja teollisuusministerinä vuosina 1933–1934. Tătărescusta tuli pääministeri Ion G. Ducan murhan seurauksena tammikuussa 1934. Tătărescu toimi yhteistyössä poliittisen kentän manipulointiin tähdänneen kuningas Kaarle II:n kanssa, ja hänen hallituksensa johti maata sotatilalainsäädännön vallitessa. Helmikuussa 1938 kuningas ryhtyi hallitsemaan käytännössä diktatorisesti, missä yhteydessä Tătărescu palasi vähäksi aikaa hallitukseen varapääministerinä. Hänestä tuli toisen kerran pääministeri marraskuussa 1939. Tătărescun toinen hallitus kaatui kesällä 1940 Neuvostoliiton miehitettyä Romanialle kuuluneen Bessarabian ja Pohjois-Bukovinan.
Toisen maailmansodan jälkeen Tătărescu hakeutui yhteistyöhön kommunistien kanssa ja perusti oman liberaalipuolueen jouduttuaan syrjään PNL:stä.
Tătărescu toimi vuodesta 1945 ulkoministerinä kommunistijohtoisessa Petru Grozan hallituksessa ja johti muun muassa Romanian valtuuskuntaa Pariisin rauhankonferenssissa. Tătărescu joutui eroamaan ulkoministerin tehtävästään marraskuussa 1947 parlamentin antaman epäluottamuslauseen jälkeen. Myöhemmin kommunistihallinto vangitsi hänet Sighetin vankilaan. Hän kuoli pari vuotta vapautumisensa jälkeen.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Romanian pääministerit Luokka:Romanian ulkoministerit Luokka:Romanialaiset diplomaatit Luokka:Vuonna 1886 syntyneet Luokka:Vuonna 1957 kuolleet