Woldemar Lojander (29. maaliskuuta 1895 Hamina – 10. kesäkuuta 1963 HelsinkiOtavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 10, Kuolleita (ei sivunumeroa)) oli suomalainen lääkäri ja professori.
Lojanderin vanhemmat olivat lääkintöneuvos Uno Lojander ja Alexandra Aladin. Hänen ensimmäinen puolisonsa vuodesta 1922 oli Anna Margareta Schybergson ja toinen vuodesta 1947 Birgitta Christina Sallmén. Lojander tuli ylioppilaaksi Suomalaisesta normaalilyseosta 1913 ja valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1922. Tohtoriksi hän väitteli 1925 ja sai iho- ja sukupuolitautien erikoislääkärin pätevyyden 1927. Lojander oli Helsingin yliopiston hygienian professori vuodesta 1936. Hänen julkaisunsa käsittelivät aiheita sukupuolitautiopin, maito- ja likavesihygienian ja vitamiiniopin alalta.Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1968, osa 5, p. 785
Sisällissodan jälkeen Lojander toimi Tammisaaren vankileirin alilääkärinä. Hänet ylennettiin 1919 reservissä lääkintäluutnantiksi ja 1932 lääkintäkapteeniksi. Vuonna 1944 Lojanderista tuli lääkintäeverstiluutnantti.
Lähteet
Aiheesta muualla Arno Forsius, Hygienian ja kansanterveystieteen opetusala Helsingin yliopistossa
Luokka:Suomalaiset lääkärit Luokka:Helsingin yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Suomen sisällissodan valkoiset Luokka:Vuonna 1895 syntyneet Luokka:Vuonna 1963 kuolleet