Huhta eli huuhta on kaskiviljelyn menetelmä, ja sitä käytettiin keskiajalta alkaen Suomessa havumetsien kaskeamiseen. Kaskeaminen on tunnettu paljon kauemmin. Sen ideana oli, että poltetun metsän puiden tuhka lannoittaa kylvöksen. Läntisen peltoviljelyn ja lehtokaskiviljelyn itäraja oli keskiajalla Päijänteen-Kymijoen linjalla, joten sen itäpuolella oli kaskettava havumetsiä.
Huhta tehtiin havumetsään niin, että puiden annettiin kuivua pystyssä usean vuoden ajan, jonka jälkeen kaski poltettiin. Kaskesta saatiin yksi ruissato.Mäntylä, Ilkka: Suurvalta-aika. Teoksessa Zetterberg, S. (toim.) Suomen historian pikkujättiläinen, s. 235. . WSOY Porvoo 2003 Hankaluutena oli, että järeät puut eivät palaneet kokonaan. Niinpä syntyi ”kahden polton huhta”, jolla saatiin samasta kaskesta kaksi satoa parin vuoden välein.
Seuraavan kuvauksen hyvästä ja huonosta huhtaviljelystä kirjoitti suomalainen Carl Axel Gottlund etsiessään vuonna 1818 Ruotsin suomalaismetsistä sinne muuttaneiden suomalaisten jälkeläisiä:
Lähteet
Aiheesta muualla Kolin kaskiopas. PDF, 76 sivua. Huhtakaski s. 16–20. Metsäntutkimuslaitos METLA. Viitattu 18.6.2014.
Luokka:Viljelytavat Luokka:Suomi Vaasa-ajalla Luokka:Suomen asutus- ja yhteiskuntahistoria