Pyhä Gregorius I (Gregorius Suuri) (noin 540 – 12. maaliskuuta 604) oli kirkonopettajaThe Book of Saints: 254. ja toimi paavina 3. syyskuuta 590 – 12. maaliskuuta 604.Hanska 2005, s. 318. Paavina Gregorius oli Rooman kirkon aseman merkittävä rakentaja. Hän aloitti suuren käännytystoiminnan ja varmisti verotuksellaan kirkon taloudellisen riippumattomuuden. Hänen työtään oli myös kirkkoisä Augustinuksen ajatuksen ”kirkosta Jumalan valtakunnan edustajana maan päällä” vakiintuminen.
Ortodoksisessa kirkossa häntä kunnioitetaan pyhänä nimellä Gregorios Dialogos () ja ennenpyhitettyjen lahjain liturgian ylöskirjoittajana. Lisänimen Dialogos hän on saanut teoksestaan Dialogit.
Martti Luther ja muut protestanttiset reformaattorit väittivät kirkon rappion ja pimeän keskiajan alkaneen Gregoriuksesta.Heininen 2004, s. 23. Tämä korosti askeesia ja itsensä kuolettamista, kehitti kiirastulioppia ja edisti pyhimysten kunnioitusta.
Elämä ennen paaviutta
Gregorius oli lähtöisin rikkaasta, ylhäisestä ja hurskaasta roomalaisesta suvusta, vaikka suvulla ei nähtävästi ollut yhteyksiä Rooman perinteisiin patriisiperheisiin. Hänen isänsä oli Gordianus-niminen mies ja äitinsä Silvia, jonka puoleinen suku oli myös arvostettu.Huddleston 1909. Gregoriuksen äiti Silvia on myöhemmin julistettu pyhimykseksi. Gregoriuksen äidin lisäksi myös hänen isänsä kaksi siskoa, Trasilla ja Emiliana, on myöhemmin kanonisoitu pyhimyksiksi.Huddleston 1909.
Gregorius sai lainopillisen koulutuksen. Hiukan yli kolmikymmenvuotiaana hänestä tuli Rooman kaupunginprefekti. Noin vuonna 574 Gregorius päätti luopua tehtävistään ja ryhtyä munkiksi. Myöhemmin hän kuvaili kolmea munkkivuottaan elämänsä onnellisimmaksi ajaksi.Huddleston 1909.
Kun hänen isänsä kuoli, Gregorius muutti sukupalatsinsa luostariksi. Siellä hän alkoi noudattaa askeettista benediktiiniläistä elämäntapaa ja vaaransi terveytensä ylenmääräisellä paastoamisella.
Vuonna 578 Gregoriuksesta tuli paavin päätöksellä yksi seitsemästä Rooman diakonista.Huddleston 1909. Samaan aikaan paavilla oli ongelmia langobardien kanssa, jotka uhkasivat koko Italiaa. Paavi pyysi suojelusta Bysantin keisarilta Tiberius II Constantinukselta, mutta tämän lähettämä Bysantin armeija ei ollut järin tehokas langobardeja vastaan, minkä vuoksi Rooma oli alituisessa uhassa.
Gregorius toimi myös kuusi vuotta paavin lähettiläänä Konstantinopolissa keisarin hovissa. Gregoriuksen kanssa Konstantinopoliin matkusti myös joitain hänen tuntemiaan henkilöitä hänen munkkivuosiltaan, joiden kanssa hän vietti Konstantinopolissa aikaansa rukoillen ja lukien pyhiä kirjoituksia. Konstantinopolissa viettämänään aikana Gregorius myös joutui riitoihin Konstantinopolin patriarkka Eutykhioksen kanssa riidassa, joka koski ylösnousemusta, ja tarkemmin ylösnousseen ruumiin olemusta. Bysantin keisari ratkaisi riidan toteamalla, että Gregorius oli kiistassa oikeassa. Samalla Konstantinopolin patriarkan aiheesta kirjoittama kirja määrättiin poltettavaksi. Gregoriuksen ja patriarkan kiista oli ollut niin ahdistava, että he molemmat sairastuivat sen vuoksi. Gregorius kuitenkin parani, mutta patriarkka kuoli sairauteensa vuonna 582. Konstantinopolin vuosien jälkeen Gregorius palasi kotiluostariinsa, missä hänestä tuli apotti.Huddleston 1909.
Paavina vuodet 590–604 thumb|left|upright|Sebastiano Ricci, Paavi Gregorius I puhuu Taivaaseen, alttaritaulu, 1700. Gregorius valittiin paaviksi 50-vuotiaana vuonna 590 vastoin omaa tahtoaan. Valinta tapahtui poikkeuksellisen yksimielisesti.Heininen 2004, s. 24.
Keskiajan paaviuden voidaan katsoa alkaneen Gregoriuksen tultua valituksi paaviksi vuonna 590. Gregorius I oli paaviuden historian kannalta erittäin merkittävä henkilö, ja hänen pontifikaattinsa aikana vuosina 590–604 voidaankin katsoa läntisen kristillisyyden kirkon siirtyneen uuteen aikakauteen.Huddleston 1909.Kristinuskon historia 2000, s. 94. Myöhemmin Gregoriukselle annettiin lisänimi Suuri, mikä on harvinainen kunnianosoitus kirkossa.
Gregorius oli ensimmäinen paaviksi valittu munkki ja hänestä tuli koko keskiajan ihannepaavi. Gregorius oli pätevä hallintomies, kokenut juristi ja taitava diplomaatti.Heininen 2004, s. 23–27. Hänen tekoihinsa lukeutuu muun muassa paavillisen keskushallinnon järjestäminen, eikä hän ollut suinkaan pelkkä uskonnollinen johtaja vaan tämän lisäksi myös maallinen hallitsija ja yksi historian merkittävimmistä paaveista.
Gregorius kutsui itseään ”Jumalan palvelijoiden palvelijaksi”, joka vielä nykyäänkin on yksi paavillisen vuosikirjan ensimmäisellä sivulla olevista arvonimistä. Titteli kuvasti paitsi Gregoriuksen käsitystä itsestään nöyränä munkkina, se myös toimi vastavetona Konstantinopolin piispalle, joka oli alkanut kutsua itseään ”ekumeeniseksi patriarkaksi”.Krötzl 2004, s. 59.
Maatilojen organisointi
Gregoriuksen aikaan kirkko oli Italian suurin maanomistaja ja Gregorius organisoi maantilojen hoidon: torpparit viljelivät maita ja tuotto meni luostareille, papistolle ja köyhille. Hän tehosti viljelysmenetelmiä, tilojen hallintaa sekä huolehti, ettei viljelijöiden oikeuksia poljettu.
Gregoriuksen toimintaan maatilauudistuksessa kuului myös se, että maatilojen johtajat siirrettiin paavin suoraan alaisuuteen. Jokainen maatilan johtaja joutui vuosittain raportoimaan maatilansa toiminnasta suoraan paaville ja merkitsemään tulonsa muistiin.Krötzl 2004, s. 58.
Gregoriuksen uudistusten vuoksi paavin tulot lisääntyivät huomattavasti. Saamillaan rahoilla Gregorius saattoi uudistaa paavillista hallintojärjestelmää ja luoda siitä tehokkaamman. Gregorius ei kuitenkaan käyttänyt kaikkia rahoja hallintokoneistonsa ylläpitämiseen ja luomiseen, vaan hän myös harjoitti hyväntekeväisyyttä hallitsemillaan alueilla. Gregoriuksen tiedetään käyttäneen rahaa myös sosiaalisten epäkohtien korjaamiseen, minkä lisäksi hän myös jakoi hallitsemillaan alueilla viljaa köyhille. Tällainen toiminta takasi paaville myöhemmin hyvän maineen, minkä vuoksi syntyi myös Gregoriuksen yhteyteen usein liitetty legenda Roomaa piinanneesta ruttoaallosta. Legendan mukaan Gregoriuksen pontifikaatin eli paavinkauden ensimmäisenä vuonna Roomaa koetteli ruttoepidemia, minkä lopettamiseksi Gregorius I:n kerrotaan järjestäneen suuren kulkueen, jonka lopuksi arkkienkeli Mikaelin kerrotaan ilmestyneen kansalle ja ilmoittaneen ruttoepidemian päättyneen.
Maatilauudistuksena ohella Gregorius myös valvoi, että piispoiksi nimitettiin virkaan kykeneviä miehiä, jotka useimman olivat hänen tuttujaan Roomasta ja sen luostareista. Gregorius I arvosti piispannimityksiä päättäessään ehdokkaiden hurskautta ja oppineisuutta, mutta hän kiinnitti huomiota myös maallisiin asioihin – jopa sota-ansioihin.
Ulko- ja sisäpoliittiset suhteet thumb|upright|Francisco de Zurbarán, Pyhä Gregorius I, 1626–1627.
Gregorius Suuren aikana nykyisen Italian alue kuului Ravennan eksarkaattiin, joka kuului Bysantin valtakunnalle. Paavi Gregorius tunnusti tämän ylivallan. Vihollisten uhatessa Rooman kaupunkia Bysantin keisarista ja Ravennan eksarkista ei kuitenkaan ollut apua, joten olosuhteiden pakossa paavin oli neuvoteltava heidän kanssaan ja lahjottava heitä.Ludwig 1999, s. 94–95.
Gregoriuksen politiikka langobardeja kohtaan oli vastakohtana Bysantin käskynhaltijoille, jotka suhtautuivat passiivisesti langobardien muodostamaan uhkaan. Gregorius toimi aktiivisesti Rooman suojelemiseksi langobardeilta, mihin kuului esimerkiksi vuonna 592 solmittu rauhansopimus Ariulf-nimisen langobardiherttuan kanssa. Myöhemmin Ariulf tosin rikkoi sopimuksen ja aikoi valloittaa Rooman, mutta Gregorius sai hänet lahjottua luopumaan yrityksestä.
Maallisen vallan heikkous siis pakotti – tai toisesta näkökulmasta katsottuna mahdollisti – hänet ottamaan vastuuta myös maallisesta hallinnosta Rooman lähiseuduilla: näillä toimillaan hän aloitti Kirkkovaltion rakentamisen Keski-Italiaan sekä verotusjärjestelyillään varmisti kirkon taloudellisen riippumattomuuden. Näin paavista tuli käytännössä Italian niemimaan maallinen hallitsija.
Konstantinopolissa lähettiläänä ollessaan Gregorius huomasi, että keisarilla oli yksinvalta uskonasioissa. Hän ymmärsi, ettei hänen kannattanut yrittääkään levittää ajatusta paavin uskonnollisesta ylimmästä vallasta itään, joten hän päätti keskittyä länteen. Paavi Gregorius solmi tärkeitä suhteita Ranskan ja Espanjan hallitsijoihin sekä lähetti kotiluostarinsa johtajan ja neljäkymmentä munkkia Isoon-Britanniaan käännyttämään pakanoita. Gregorius esiintyikin lännessä kristittynä johtajana ja käskijänä sekä idässä keisarin uskollisena alamaisena.
Lähetystyö thumb|left|upright|Antonello da Messina, Pyhä Gregorius I, 1473.
Nähdessään englantilaisia sotavankeja Rooman orjatorilla paavi Gregorius päätti, että englantilaisista (lat. anglii) oli tehtävä enkeleitä (lat. angelii) ja lähetti kotiluostarinsa johtajan Augustinuksen neljänkymmenen muun munkin kanssa Englantiin.Heininen 2004, s. 25. Tämän tapauksen historiallisuus ei tosin ole varmaa, eikä kertomuksella juuri katsota olevan lähdearvoa. Liber Pontificalis -teos käsittelee Gregoriuksen käännytysohjelmaa vain hyvin lyhyesti, eikä anna sille selvää syytä:Krötzl 2004, s. 60–61.
Gregorius antoi Augustinukselle ohjeet kuinka pakanoita tulisi käännyttää ja nämä ohjeet myöhemmin otettiin kirkkolakiin ja niitä noudatettiin koko keskiajan.
Gregorius kirjoitti muun muassa seuraavaa:
Gregoriuksen suhtautuminen käännytystyöhön oli käytännönläheistä ja suvaitsevaista, mikä näkyy hänen kirjoittamistaan ohjeista käännyttäjille. Gregorius ei esimerkiksi halunnut ei-kristillisiä kulttipaikkoja tuhottavan, vaan ne piti ainoastaan vihkiä kristityiksi. Lisäksi Gregorius ei vaatinut käännyttäjiä kitkemään vanhoja tapoja, vaan sulauttamaan ne kristilliseen oppiin. Esimerkiksi eläinuhrit sallittiin, kunhan uhraukset suoritettiin kristillisinä juhlapäivinä Jumalalle omistettuina.Krötzl 2004, s. 63.
Englannissa Gregoriuksen lähettiläät otettiin lämpimästi vastaan, sillä Kentin kuninkaan Ethelbertin vaimo oli itsekin kristitty. Myöhemmin myös itse kuningas kääntyi kristityksi ja otti vastaan hänelle tarjotun kasteen.
Englannista tehtiin lähetystyötä manner-Eurooppaan ja samalla luotiin henkinen perusta Länsi-Euroopalle.Heininen 2004, s. 26. Läntisestä Euroopasta tuli Gregorius I:n tavoitteiden mukaisesti alue, jolla paavia kuunneltiin ja joka oli uskollinen paaville.
Vaikka käännytystyö osoittautui hedelmälliseksi Englannissa – esimerkiksi pelkästään yhden joulujumalanpalveluksen yhteydessä kerrottiin kastetun enemmän kuin kymmenentuhatta anglosaksiaKrötzl 2004, s. 61. – ei paavi Gregoriuksella silti ollut mahdollisuutta saada kontrollia Englannin maallisesta tai sotilaallisesta vallasta.Krötzl 2004, s. 64. Kristinuskon levittämisessä Gregorius kuitenkin onnistui, ja hänen pyrkimyksiinsä ulkoisten kääntymysten ohella kuului muuttaa koko anglosaksinen arvomaailma lähemmäs kristillistä.
Läntisissä suhteissaan Gregorius toimi käskijänä, ja muille läntisen Euroopan ruhtinaille kirjoittaessaan hän puhutteli näitä ”poikinaan”. Samanaikaisesti Gregorius I osasi esiintyä Konstantinopolille keisarin alamaisena. Toimintansa ansiosta Gregorius ei joutunut hankaluuksiin vahvan Bysantin kanssa, ja samalla hän saattoi lujittaa paavillista valtaa lännessä.
Kirjoitukset thumb|Jusepe de Ribera, Pyhä Gregorius I, noin 1614. Pyhä Henki kuvattuna kyyhkysen muotoon sanelee paavi Gregoriukselle.
Gregorius kirjoitti paljon ollessaan paavi, ja hän oli myös ensimmäinen paavi, jonka kirjeenvaihdon tiedetään säilyneen. Tämän johdosta Gregorius kuvattiinkin varsinkin keskiaikaisessa taiteessa kirjoittamassa. Usein Gregoriukseen liittyvissä kuvissa hänen vierelleen kuvattiin Pyhää Henkeä symboloiva kyyhkynen, joka saneli ohjeita paavin korvaan. Gregoriuksen ajalla eläneet ihmiset kokivatkin paavin kirjoittamat tekstit juuri Pyhän Hengen sanelemiksi.