Pekka Ilmari Mattila (24. tammikuuta 1920 Tampere – 9. tammikuuta 2009 Tuusula) oli suomalainen kirjallisuudentutkija ja professori.
Mattila valmistui 1946 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta. Hän valmistui Turun yliopistosta filosofian lisensiaatiksi 1954 ja tohtoriksi 1955. Hänen väitöskirjansa (1954) aiheena oli V. A. Koskenniemi lyyrillisenä taiteilijana.
Mattila toimi suomen kielen lehtorina Saarijärven yhteiskoulussa 1947–1952, Tyrvään yhteiskoulussa 1952–1954 ja Helsingin suomalaisessa yhteiskoulussa 1954–1978.
Mattila oli Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden dosenttina 1968–1985 ja Tampereen yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professorina 1978–1986.
Teoksia V. A. Koskenniemi lyyrillisenä taiteilijana : Tutkimus hänen symboleistaan, kielestään ja rytmistään, väitöskirja. WSOY 1954 Lyriikan avainsanoja. Kirjayhtymä 1963 Anomalioiden osuus Eeva-Liisa Mannerin lyriikassa. Annales Universitatis Turkusensis. Ser. C 14. 1974 Sananiekka : kielen ja tyylin opas ; kirj. Pekka Mattila, Anna-Liisa Mäenpää, Veikko Ruoppila. 1974 Romaaneja vai novellikokoelmia? : hiukan lajiteoreettista rajankäyntiä. Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitos, Turku 1974 Runon rytmi ja merkityssuhteet. Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden laitos, Turku 1975 Uusi sananiekka ; kirj. Pekka Mattila, Anna-Liisa Mäenpää, Veikko Ruoppila. Kirjayhtymä 1977 Sosiaalisia linjoja ja sosiaalisten suhteiden tiivistymiä F. E. Sillanpään tuotannossa. Tampereen yliopisto, Kotimainen kirjallisuus, 1978 Kirjallisuudentutkimuksen avainsanoja. Kirjayhtymä 1984
Lähteet
Aiheesta muualla
Pekka Mattilan muistokirjoitus, Helsingin Sanomat Muistot
Luokka:Suomalaiset kirjallisuustieteilijät Luokka:Tampereen yliopiston professorit Luokka:Suomalaiset professorit Luokka:Vuonna 1920 syntyneet Luokka:Vuonna 2009 kuolleet