Puli on yksi unkarilaisista paimenkoirista ja kuuluu FCI-roturyhmään 1, lammas- ja karjakoirat. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi muutamia pulin pentueita vuosittain.

Ulkonäkö

Puli on neliömäinen, keskikokoinen, suhteellisen kevytrakenteinen, mutta lihaksikas rotu. Pulilla on riippuvat korvat ja selän päälle kiertyvä häntä, jotka nekin ovat nyörien peitossa. Raajat ovat normaalin mittaiset, melko hyvin kulmautuneet. Pulin pää on pumiin ja mudiin verrattuna pyöreä ja lyhyt ja kuono vain 1/3 pään pituudesta. Pulin silmät ja iho ovat aina tummat turkin väristä riippumatta. Urosten säkäkorkeus vaihtelee 39–45 cm (ihannekorkeus 41–43 cm) ja narttujen 36–42 cm (ihannekorkeus 38–40 cm) välillä. Urokset painavat noin 13–15 kg ja nartut noin 10–13 kg.

Karvapeite

Pulin pentukarva on tiheää ja laineikasta. Myöhemmin siihen kehittyy karvatupsuja, jotka avataan nyöreiksi. Karvapeite koostuu karheasta peitinkarvasta ja hienosta aluskarvasta.

Sallitut värit ovat puhtaan helmenvalkoinen, kellanruskea eli fawn (fakó), harmaa eri sävyissään, musta ja musta vähäisin ruosteenpunaisin tai harmaan sävyin. Fawnilla tulee aina olla musta maski. Valkoinen arvostellaan näyttelyssä erikseen ja muut värit yhdessä. Valkoisen pulin on oltava puhtaan valkoinen, mutta kirsun pigmentin musta.

Kun koira kasvaa aikuiseksi, sen turkki tulee avata nyöreiksi. Pulin karvaa saa muotoilla saksilla ja näyttelyssä karvan pitää olla aikuisella koiralla pitkä luonnollisen näköinen, mutta kuitenki siisti.

pienoiskuva|oikea|Puli

Luonne ja käyttäytyminen

Puli on eloisa, vilkasliikkeinen ja ihmisrakas. Rodun edustajat ovat erinomaisia harrastuskoiria. Usein pulit ovat myös äänekkäitä ja pelottomia, mikä tekee niistä hyviä vahtikoiria.

Alkuperä

Pulin uskotaan olevan pienistä unkarilaisista lammaskoirista kaikkein vanhin. Se on todennäköisesti aasialaista alkuperää ja saapunut jo 800–1000-luvulla Karpaattien altaalle (nykyisen Unkarin alueelle) vaeltavien madjaari-paimentolaisten mukana.Puli. Suomen Kennelliitto, 4.2.2014. Viitattu 1.2.2020. Joidenkin lähteiden mukaan pulien esi-isistä on ollut merkkejä jo n. 4000–6000 eaa, ja ne muistuttivat komondoria ja kuvaszia. 1900-luvun alussa unkarilaiset jakoivat pulin kolmeen erilaiseen koiratyyppiin; terrierimäisiin pumeihin, nyöriturkkisiin puleihin ja pystykorvamaisiin mudeihin. Rotutyyppien yhtenäistämiseen meni kuitenkin vielä vuosikymmeniä, ja vuonna 1915 kirjoitettiin ensimmäinen rotumääritelmä. Toisen maailmansodan jälkeen koirakanta oli hyvin pieni ja pulin jalostuksessa käytettiin myös tiibetinterrieriä. Suomessa rotua alettiin kasvattaa 1960-luvulla.

Etymologia Sana puli tarkoittaa paimentavaa koiraa.

Terveys

Puli elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 11 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet sekä luuston ja nivelten sairaudet. Pulin tyypillisimpiä terveysongelmia ovat muun muassa lonkkaniveldysplasia, kyynärniveldysplasia, muutamat silmäsairaudet, epilepsia, atopia ja allergiat

Eriasteista kyynärniveldysplasiaa esiintyy 9 %:lla rodun edustajista. Noin 56 %:lla puleista on terveet lonkat (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla A tai B), kun taas kohtalaista tai vaikeaa lonkkaniveldysplasiaa esiintyy 10 %:lla rodun edustajista (Suomen Kennelliiton arvosteluasteikolla D tai E).

Erilaisista silmäsairauksista rodulla esiintyy ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), kaihia ja retinan dysplasiaa. Pulin PEVISA-ohjelmassa on pakollinen lonkkakuvauslausunto ja silmälausunto.

Puleilla esiintyy maailmanlaajuisesti jokun verran epilepsiaa. Epilepsia on toistuvia kohtauksia aiheuttava aivojen sähköisen toiminnan häiriö. Kohtauksia on erityyppisiä ja koiralla voi olla tajunnan, motoriikan, sensorisen toiminnan, autonomisen hermoston tai käyttäytymisen muutoksia. Osa koirista on tajuissaan kohtauksen aikana mutta osa on tajuttomia.

Rodulla esiintyy jonkun verran iho-ongelmia, atopiaa ja ruoka-aineyliherkkyyttä rotujärjestön tekemän kyselytutkimuksen mukaan. Atopiassa ja ruoka-aineyliherkkyydessä elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin (allergeeni). Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Pulit ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Pulin jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 14 %.

Lähteet

Suomen Kennelliitto: Puli (pdf) Ulla Kokko: Koirien pikkujättiläinen. WSOY 2004. Unkarinpaimenkoirat ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Aiheesta muualla

Luokka:FCI 1 Lammas- ja karjakoirat (paitsi sveitsinpaimenkoirat) Luokka:SKL 1 Lammas- ja karjakoirat Luokka:Paimenkoirat Luokka:Unkarilaiset koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit