Hongwu (, 21. lokakuuta 1328 – 24. kesäkuuta 1398), alkuperäiseltä nimeltään Zhu Chongba, myöhemmin Zhu Yuanzhang () ja temppelinimeltään Ming Taizu (, "Mingin suuri esi-isä"), oli Kiinan Ming-dynastian perustaja ja tämän dynastian ensimmäinen keisari. Hänen hallituskausinimensä Hongwu, jolla hänet parhaiten tunnetaan, merkitsee "rajaton sotaisa henki".
Zhu Yuanzhangin syntyessä Kiinaa hallitsi mongolien perustama Yuan-dynastia. Kun 1300-luvun puolivälissä nälänhätä, kulkutaudit ja talonpoikaiskapinat levisivät kaikkialle Kiinaan, Zhu nousi johtamaan joukkoja, jotka saivat Yuan-dynastian syrjäytetyksi, jolloin mongolien oli vetäydyttävä keski-Aasian aroille. Vallattuaan Yuan-dynastian pääkaupungin Khanbaliqin eli nykyisen Pekingin Zhu väitti itselleen kuuluvan taivaan mandaatin ja pani alulle Ming-dynastian vuonna 1368. Koska hän luotti vain perheeseensä, hän teki monista pojistaan mahtavia feodaalisia prinssejä pohjoisille suoalueille ja Jangtsen laaksoon. Koska Hongwu oli vielä elossa ensimmäisen kruununprinssin kuollessa, hän kruunasi pojanpoikansa Jianwenin seuraajakseen, mutta tämä ehti olla hallitsijana vain muutaman vuoden, kunnes hänet syrjäytti hänen setänsä, Hongwun poika Yongle.
Useimmat Zhu Yuanzhangiin liittyvät historialliset paikat sijaitsevat Nankingissa, dynastian alkuperäisessä pääkaupungissa.
Varhaisvaiheet
Zhu Yuanzhang syntyi köyhään talonpoikaisperheeseen Znhonglissa, nykyisessä Fenjangissa, Anhuin maakunnassa.Dreyer, 22–23. Hänen isänsä oli Zhu Shizhen (朱世珍, alkujaan Zhu Wusi 朱五四) ja äitinsä Chen Erniang. Hänellä oli seitsemän vanhempaa sisarusta, joista osan vanhemmat olivat luovuttaneet pois, koska heillä ei ollut riittävästi ruokaa koko perheelle.History of Ming, vol. 1 Hänen ollessaan 16-vuotias hänen kotiseutunsa jäi Keltaisenjoen (Huangho) tulvaveden alle. Tämän jälkeen rutto tappoi hänen perheensä yhtä veljeä lukuun ottamatta.
Varattomana Zhu Yuanzhang teki munkkilupauksen ja ryhtyi noviisiksi Huangjuen temppelin buddhalaiseen munkkiluostariin. Siellä hän ei pysynyt kauan, sillä luostari tuli pian varattomaksi ja hänen oli poistuttava sieltä.
Muutaman seuraavan vuoden ajan Zhu Yuanzhang vietti vaeltavan kerjäläisen elämää ja koki henkilökohtaisesti köyhän kansan kurjuuden. Kolmisen vuotta myöhemmin hän palasi luostariin ja pysyi siellä noin 24-vuotiaaksi. Siellä hän oppi myös lukemaan ja kirjoittamaan. Vaikka hänestä ei tullut buddhalaista, hän suhtautui buddhalaisuuteen myönteisesti.
Dynastian perustaminen Luostari, jossa Zhu Yuanzhang asui, käytännössä tuhoutui sotavoimien kukistaessa paikallista kapinaa. Vuonna 1352 Zhu liittyi yhteen monista kapinallisista joukoista, jotka olivat nousseet vastustamaan mongolilaista Yuan-dynastiaa. Kapinallisryhmässä hän pääsi pian johtavaan asemaan. Hänen johtamansa ryhmä liittyi myöhemmin Punaisiin turbaaneihin, millenaristiseen lahkoon, joka oli sukua Valkoiselle Lootukselle ja joka oli omaksunut buddhalaisuuden, zarathustralaisuuden ja muiden uskontojen kulttuurisen ja uskonnollisen perinnön. Koska häntä laajalti pidettiin kungfutselaisuuden ja uuskungfutselaisuuden puolustajana Kiinan valtaväestön, han-kiinalaisten keskuudessa, Zhu pääsi johtamaan kapinallisia, jotka taistelivat Yuan-dynastian kukistamiseksi. Punaiset Turbaanit ja Zhu valloittivat yhdessä koko Kiinan ja yrittivät yhdistää sen jälleen mongolien valloitusta edeltävän kaltaiseksi.
Vuonna 1356 Zhu Yianzhangin armeija valloitti Nankingin, josta tuli hänen toimintansa keskus ja myöhemmin myös Ming-dynastian virallinen pääkaupunki. Zhun hallitus Nankingissa tuli kuuluisaksi hyvästä hallinnosta, ja kaupunki veti puoleensa paljon ihmisiä, jotka pakenivat muilta seuduilta, missä vallitsi laittomuus. On arvioitu, että Nankingin väkiluku kasvoi kymmenessä vuodessa kymmenkertaiseksi.Ebrey, "Cambridge Illustrated History of China", pg. 191 Samaan aikaan Yuan-dynastian valta heikkeni, kun kapinoita puhkesi joka puolella eikä dynastia tosissaan yrittänytkään ottaa Jangtsen laaksoa takaisin hallintaansa. Vuonna 1358 Keski- ja Etelä-Kiina olivat joutuneet eri kapinallisryhmien hallintaan. Myös Punaiset turbaanit hajosi kahteen puolueeseen. Zhu jäi pienemmän, noin vuodesta 1360 lähtien Ming-nimellä kutsutun, puolueen johtoon, kun taas suurempi puolue hallitsi Chen Youliangin johdolla Jangtsen laaksoa.
Zhu onnistui saamaan palvelukseensa monia kyvykkäitä henkilöitä. Vuodesta 1360 lähtien hän ja Che Youliang kävivät pitkällistä sotaa myös toisiaan vastaan kiistellen Punaisten Turbaanien aiemmin hallitsemista alueista. Sodan ratkaiseva hetki oli Poyangjärven taistelu vuonna 1363, yksi historian suurimmista meritaisteluista. Se kesti kolme päivää ja päättyi Chenin suuren laivaston häviöön. Chen kuoli kuukauden kuluttua taistelun jälkeen. Zhu ei itse osallistunut mihinkään taisteluun vaan pysyi Nankingissa, josta käsin hän johti taisteluihin käyviä kenraaleja.
Vuonna 1366 Zhu julistautui Wun ruhtinaaksi. Vuonna 1367 hänen joukkonsa voittivat Zhang Shichengin hallitseman Dazhoun kuningaskunnan, jonka keskus sijaitsi Suzhoussa ja joka oli aikaisemmin käsittänyt suurimman osan Jangtsen suistoa ja Song-dynastian pääkaupungin Hangzhoun. Tämän voiton tuloksena Zhun Ming-hallitus sai valtaansa sekä Jangtsen pohjois- että eteläpuoliset alueet. Muutkin suurimmat sotilasjohtajat antautuivat Zhulle, joka vuonna 1368 julistautui keisariksi. Tämän jälkeen hänestä, kuten myöhemmin muistakaan Ming-dynastian keisareista, ei heidän hallitessaan käytetty heidän omia nimiään vaan heidän hallitsijakausilleen antamia nimiä. Niinpä Zhun hallitsijakauden nimi oli Hongwu, ja hallitsijana häntä nimitettiin Hongwu-keisariksi.
Vuonna 1368 Ming-armeijat hyökkäsivät pohjoiseen alueille, jotka yhä olivat Yuan-dynastian hallinnassa. Ming-kenraali Xu Da valloitti Khanbaliqin eli Dadun (nykyisen Pekingin) 9. syyskuuta 1368, minkä jälkeen viimeinen Yuan-suvun hallitsija Toghan-Temür pakeni maasta. Viimeisen Yuan-dynastian hallinnassa olleen maakunnan, Yunnanin, Ming-armeija valloitti vuonna 1381, minkä jälkeen Ming-dynastia hallitsi koko Kiinaa.
Hallitsijakausi
Nousu keisariksi
Zhu Yuanzhang julistautui Kiinan Ming-dynastian keisariksi 20. tammikuuta 1368 Nankingissa ja otti hallitsijanimen Hongwu. Keisarikunnan pääkaupunkina oli nyt Nanking. Uusi dynastia otti tavoitteekseen karkottaa mongolit maasta ja palauttaa han-kiinalaiset valtaan Kiinassa.
Hongwun valtakaudella mongolilaiset virkamiehet, jotka olivat johtaneet hallintoa Yuan-dynastian aikana, erotettiin viroistaan ja tilalle nimitettiin han-kiinalaisia. Hän palautti käyttöön perinteisen kungfutselaisen koejärjestelmän, jonka avulla virkamiehiksi pyrkivistä valittiin ansioituneimmat sen mukaan, ketkä parhaiten tunsivat kiinalaista kirjallisuutta ja filosofiaa. Ehdokkaat siviilivirkoihin ja upseereiksi joutuivat läpäisemään keisarikunnan järjestämät kokeet. Kungfutselaiset oppineet virkamiehet, joiden merkitys Yuan-dynastian aikana oli ollut vähäinen, saivat jälleen keskeisen aseman hallinnossa.
Kaikki, mikä viittasi mongoleihin, vaatteita ja nimiä myöten, poistettiin käytöstä ja joutui boikottiin. Yuan-dynastian aikaisia palatseja ja hallintorakennuksiakin vastaan hyökättiin.Stearns, Peter N., et al. World Civilizations: The Global Experience. AP Edition DBQ Update. New York: Pearson Education, Inc., 2006. 508.
Maareformi Koska keisari Hongwu oli syntynyt talonpoikaisperheeseen, hän tiesi hyvin, kuinka talonpojat olivat joutuneet kärsimään oppineiden virkamiesten ja muiden mahtimiesten sortoa. Monet mahtimiehet käyttivät hyväkseen läheisiä suhteitaan hallintoviranomaisiin, yrittivät häikäilemättömästi riistää talonpojilta maat ja vaativat viranomaisia siirtämään verot köyhien maksettaviksi. Tällaisten väärinkäytösten estämiseksi keisari Hongwu otti käyttöön kaksi järjestelmää, "keltaiset asiakirjat" ja "kalansuomuasiakirjat". Niiden tarkoituksena oli sekä varmistaa valtion maaverotulot että taata, etteivät talonpojat menettäneet maitaan.
Uudistukset eivät kuitenkaan poistaneet talonpoikiin virkamiesten taholta kohdistunutta uhkaa. Päin vastoin, virkamiesten määrän kasvu ja heidän kasvava vaikutusvaltansa toi lisää varallisuutta ja vapautuksia veroista niille, jotka olivat valtion palveluksessa. He saivat uusiakin erioikeuksia, ja jotkut heistä ryhtyivät laittomiksi rahanlainaajiksi ja uhkapelien järjestäjiksi. Valta-asemaansa käyttäen virkamiehet saivat tiluksiaan laajennetuksi talonpoikien kustannuksella sekä suoraan ostamalla maata että vaatimalla itselleen lainan vakuutena olleita tiloja milloin hyvänsä halusivat jonkin niistä. Monet talonpojat päätyivät vuokraviljelijöiksi tai työläisiksi tai etsivät työtilaisuuksia muualta.Stearns, Peter N., et al. World Civilizations: The Global Experience. AP Edition DBQ Update. New York: Pearson Education, Inc., 2006. 511.
Valtaannousustaan lähtien keisari Hongwu ryhtyi toimiin maan jakamiseksi talonpojille. Yhtenä keinona käytettiin väestön pakkosiirtoja harvemmin asutuille seuduille.祖先记忆、家园象征与族群历史 http://blog.sina.com.cn/s/blog_4de7803801008ogq.html Talonpoikien avustamiseksi käynnistetiin myös yleisiä töitä kuten kastelujärjestelmien ja patojen rakentamista. Lisäksi keisari Hongwu vähensi talonpoikaisväestön pakollisia töitä. Vuonna 1370 hän määräsi, että eräät alueet Hunanissa ja Anhuissa oli luovutettava nuorille, juuri aikuisiksi tulleille maanviljelijöiden pojille. Tarkoituksena oli estää suurmaanomistajia saamasta niitäkin maita haltuunsa, ja samalla määrättiin, että näiden maa-alueiden omistusoikeus ei ollut siirrettävissä. Valtakautensa puolenvälin aikoihin Hongwu antoi määräyksen, että ne, jotka ottivat kesannolla ollutta maata viljelykseen, saivat sen omakseen verottomana. Tämä politiikka sai kansan tuen, ja vuonna 1393 Kiinassa oli viljeltyä maata enemmän kuin koskaan aikaisemmin.
Keisari Hongwun määräyksestä Nankingin läheisyyteen istutetiin 50 miljoonaa puuta, jälleenrakennettiin kanavia ja kastelujärjestelmiä sekä siirrettiin etelästä asukkaita pohjoiseen uusille asuinsijoille. Hänen aikanaan Kiinan väkiluku nousi 60 miljoonasta 100 miljoonaan.
Sotilasasiat
Hongwu oli hyvin selvillä siitä, että mongolit olivat Kiinalle edelleen vakavana uhkana, vaikka heidät olikin saatu karkotetuksi Yuan-dynastian kukistuttua. Siksi hän halusi arvioida uudestaan kungfutselaisen näkemyksen, että sotilaat olivat alempi luokka kuin oppineet virkamiehet. Hongwu ylläpiti voimakasta armeijaa, jonka hän vuonna 1384 organisoi uudelleen Wèisuǒ-järjestelmän () mukaisesti. Jokainen sotilasyksikkö käsitti 5 600 miestä, jotka jaettiin viiteen pataljoonaan ja kymmeneen komppaniaan.(In Chinese) She Yiyuan (佘一元), Shanhaiguan Chronicle (山海关志) (kiinaksi) Vuonna 1393 Wèisuǒ-joukkojen kokonaisvahvuus oli jo 1 200 000 miestä. Sotilaille annettiin myös maata viljelystä varten, ja heidän asemansa tehtiin perinnölliseksi. Tämä järjestelmä perustui osittain aikaisempiin, jo Sui- ja Tang-dynastoiden aikaiseen Fǔbīng-järjestelmään (). Vaikka Ming-armeija oli aluksi hyvin tehokas, se tuli keisari Yonglen kuoltua kyvyttömäksi hyökkäystaisteluihin, ja mongolit voittivat sen Tumun kriisissä vuonna 1449.
Sotilaskoulutusta johdettiin paikallisissa sotilaspiireissä. Sotien aikana joukot mobilisoitiin kaikkialla valtakunnassa sotaministeriön käskystä, ja komentajat nimitettiin johtamaan ne taisteluun. Sodan jälkeen armeija hajautettiin pienempiin ryhmiin ja palautettiin kukin omaan piiriinsä, ja komentajien oli luovuttava tehtävistään. Tällä tavoin estettiin sotilasjohtajia saamasta liikaa valtaa. Epäkohtana oli kuitenkin, että armeija oli suurtenkin taistelujen aikana siviilivirkamiehen eikä sotilaallisen kenraalin johdossa.
Valta-aseman lujittaminen