Ortodoksisen uskon tarkka esitys (; ) on Johannes Damaskolaisen 700-luvun alkupuoliskolla kirjoittama kristillinen teologinen teos, joka esittää nimensä mukaisesti yhteenvedon ortodoksisen kristillisen uskon sisällöstä. Teos on varhaisten kirkkoisien dogmaattisten teosten yhteenveto.Seppälä, Johannes: Johdanto. Teoksessa Johannes Damaskolainen 1980 (Osa I), s. 7–10.
Historia ja merkitys
Johannes Damaskolainen eli ja kirjoitti Bysantin valtakunnassa 600- ja 700-lukujen taitteessa. Ortodoksisen uskon tarkka esitys on hänen merkittävin teoḱsensa ja myös koko varhaisen kristikunnan merkittävimpiä teoksia. Teos julkaistaan usein erillisenä. Alun perin se oli kuitenkin kolmas osa laajemmassa dogmatiikkaa käsittelevässä teoksessa Tiedon lähde (Pēgē gnōseōs), joka käsitteli myös yleistä dogmatiikkaa sekä erilaisia harhaoppeja.
pienoiskuva|vasen|upright|Teoksen kirjoittaja Johannes Damaskolainen. Bysanttilainen ikoni 1300-luvun alusta. Johanneksen teos liittyy ajan tarpeeseen muodostaa oikeaoppisesta uskosta kokonaisesitys, joka perustuu ekumeenisten kirkolliskokousten päätöksiin ja varhaisempien kirkkoisien teoksiin, ja asettaa oikean opin erilaisia harhaoppeja vastaan. Harhaopeiksi luettiin myös kristinuskon tuore haastaja islam. Johanneksen tavoitteena ei siis ollut esittää mitään uutta ja omaa, vaan koota aiempi teologia yhteen teokseen. Varhaisemmista kirkkoisistä Johanneksen lähteenä oli ennen kaikkea Gregorios Nazianzilainen ja tämän lisäksi muun muassa Basileios Suuri, Gregorios Nyssalainen, Nemesios Emesalainen, Kyrillos Aleksandrialainen, Leo Suuri, Leontios Bysanttilainen, Athanasios Suuri, Johannes Khrysostomos, Epifanios ja Pseudo-Dionysios Areopagita. Esitysjärjestyksensä osalta teos seuraa Theodoretos Kyrrhoslaisen teosta Kristillisen opin tiivistelmä.
Teosta voidaan pitää idän kirkon ensimmäisenä skolastisena teoksena, ja se oli merkittävä lähde myöhemmälle skolastiikalle. Teoksen ansiosta Johannesta on arvostettu sekä idän että lännen kirkossa. Burgundio Pisalainen käänsi teoksen latinaksi paavi Eugenius III:n:n käskystä vuonna 1150. Tätä käännöstä käyttivät muun muassa Petrus Lombardus, Tuomas Akvinolainen ja monet muut läntiset skolastiset teologit. Teoksesta tehtiin uusia latinankielisiä käännöksiä 1500-luvulta alkaen. Donatus Veronensis julkaisi kreikankielisen tekstin ensimmäisen painetun laitoksen vuonna 1531 ja sekä kreikan- että latinankielisen tekstin sisältäneen painetun laitoksen vuonna 1548.
Ortodoksisen uskon tarkka esitys on ainoa suomennettu osa Johanneksen Tiedon lähteestä.
Sisältö
Ortodoksisen uskon tarkka esitys käsittää sata lukua. Ne on myöhemmin jaettu neljään kirjaan. Kirjajako ei kuitenkaan perustu teoksen sisältöön, eikä se esiinny kreikankielisissä käsikirjoituksissa. Se on todennäköisesti tehty vasta latinankielisissä versioissa mahdollisesti jäljitellen Petrus Lombarduksen teoksen Sentenssit jakoa.
Kirja I
Kirja I (luvut 1-14) käsittelee Jumalan olemusta ja olemassaoloa, jumalallista luontoa ja kolminaisuutta. Aluksi Johannes toteaa, että Jumala on käsittämätön, mutta ei kuitenkaan ole jättänyt meitä täydelliseen tietämättömyyteen, vaan on ilmoittanut itsestään eri tavoin siinä määrin kuin meille on hyödyllistä. Meidän ei kuitenkaan tule etsiä uteliaasti sellaista, mitä profeetat, apostolit ja evankelistat eivät ole meille välittäneet.Johannes Damaskolainen: Ortodoksisen uskon tarkka esitys 1–14 (I.1–14).
Tämän jälkeen Johannes esittää todistuksensa Jumalan olemassaolosta sekä siitä, että on olemassa vain yksi Jumala eikä useita jumalia. Jumalan olemassaolon todistuksena Johannes pitää muun muassa sitä, että sekä ilmestykseen että järkeen nojaavat ovat asiassa samaa mieltä. Johannes esittää myös perusteellisen esityksen kolminaisuusopista ja Pyhän Kolminaisuuden osien suhteista, ja esittää loogiset todistukset sekä Pojalle että Pyhälle Hengelle. Jumala ei ole sanaton, eikä tämä Sana persoonaton. Vastaavasti Sanalla täytyy olla Henki. Tämän jälkeen Johannes käsittelee vielä Jumalan ja jumalallisen luonnon ominaisuuksia, Jumalan ykseyttä sekä Jumalaan liitettyjä nimiä ja ruumiillisia käsitteitä.
Kirjan I luvut ovat:
1. Siitä, että Jumala on käsittämätön, ja että ei pidä uteliaasti etsiä sellaista, mitä pyhät profeetat, apostolit ja evankelistat eivät ole meille välittäneet 2. Sanoin ilmoitetusta ja ilmoittamattomasta sekä tunnetusta ja tuntemattomasta 3. Todistus siitä, että Jumala on 4. Siitä, mitä Jumala on - Että Hän on käsittämätön 5. Todistus, että on yksi Jumala eikä monta 6. Looginen todistus Jumalan Sanasta ja Pojasta 7. Looginen todistus Pyhästä Hengestä 8. Pyhästä Kolminaisuudesta 9. Jumalan attribuuteista 10. Jumalallisesta ykseydestä ja erilaisuudesta 11. Jumalaan liitetyistä ruumiillisista käsitteistä 12. Samoista asioista Vielä tarkemmin jumalallisista nimistä 13. Jumalan paikasta ja siitä, että vain Jumalallinen on kuvaamatonta Enkelin ja sielun paikasta ja kuvaamattomuudesta Mietteitä Jumalasta, Isästä, Pojasta ja Pyhästä Hengestä ja Sanasta ja Hengestä 14. Jumalallisen luonnon ominaisuuksista
Kirja II pienoiskuva|upright|Ortodoksisuuden riemuvoitto. Bysanttilainen ikoni noin vuodelta 1375–1425.
Kirja II (luvut 15–44) käsittelee erityisesti luomakuntaa sekä ihmisluontoa ja ihmisen osaa maailmassa. Johannes esittää yhteenvedon aikansa luonnonfilosofisista, tähtitieteellisistä ja psykologisista näkemyksistä. Hän aloittaa käsittelemällä iankaikkisuutta ja sen aikakausia eli aioneita sekä luomista, enkeleitä, Perkelettä ja pahoja henkiä. Jumala loi maailman hyvyydessään, koska halusi, että hänen hyvyydellään olisi kohde. Enkelit luotiin ennen ihmisiä, mutta osa niistä lankesi.Johannes Damaskolainen: Ortodoksisen uskon tarkka esitys 15–44 (II.1–30).
Tämän jälkeen Johannes käsittelee näkyvää luomakuntaa oman aikansa tieteen ja klassisen alkuaineiden jaottelun mukaisesti. Hän kuvaa taivasta ja sen vyöhykkeitä sekä kussakin vyöhykkeessä olevia planeettoja; valoa ja tulta; sekä taivaallisia valaisimia, eli aurinkoa, kuuta ja tähtiä, ja niihin liittyviä tähtitieteellisiä yksityiskohtia; ilmaa ja tuulia; vesiä ja meriä; sekä maata ja sen tuotteita. Samalla hän esittää maantieteellisen kuvauksen tunnetusta maailmasta.
Maasta Johannes etenee paratiisiin ja ihmiseen. Paratiisi oli valmistettu ihmisille autuasta ja huoletonta elämää varten. Ihminen luotiin hyveelliseksi, synnittömäksi ja tahdoltaan vapaaksi. Johannes käsittelee ihmisen osaa ja tämän psykologiaa, kuten järkeä ja järkeä tottelematonta osaa, nautintoa ja surua, pelkoa ja vihaa, sekä mielikuvituksen, aistien, ajattelemisen ja muistamisen toimintaa. Hän kertoo esimerkiksi vihan johtuvan sapen höyrystymisestä ja nousemisesta, humoraaliopin mukaan. Tämän jälkeen hän käsittelee pathoksia eli sielun (passiivisia) liikkeitä, energeiaa eli sielun toimivaa (aktiivista) liikettä, sekä tarkemmin ihmisen tahdonvapauteen liittyviä seikkoja, kuten asioiden tapahtumista, tekojen tahallisuutta ja tahattomuutta, sekä sitä, mitkä asioista ovat meidän omassa vallassamme. Johannes käsittelee myös kaitselmusta, Jumalan ennaltatietämistä, sekä ennaltamääräämistä eli predestinaatiota.
Kirjan II luvut ovat:
15. Iankaikkisuudesta, aikakausista eli aioneista 16. Luomisesta 17. Enkeleistä 18. Perkeleestä ja pahoista hengistä 19. Näkyvästä luomakunnasta 20. Taivaasta 21. Valosta, tulesta ja valaisimista: auringosta, kuusta ja tähdistä 22. Ilmasta ja tuulista 23. Vesistä Meristä 24. Maasta ja sen tuotteista 25. Paratiisista 26. Ihmisestä 27. Nautinnosta 28. Surusta 29. Pelosta 30. Vihasta 31. Mielikuvituksesta 32. Aisteista 33. Ajatuksesta 34. Muistista 35. Sisäisestä ja suullisesta sanasta 36. Pathoksesta ja energeiasta 37. Energeiasta 38. Tahallisesta ja tahattomasta 39. Meidän vallassamme olevasta, eli itsenäisyydestä 40. Tapahtumista 41. Siitä, miksi olemme itsenäisiä 42. Siitä, mikä ei ole vallassamme 43. Kaitselmuksesta 44. Ennaltatietämisestä ja ennaltamäärämisestä
Kirja III
Kirja III (luvut 45–73) käsittelee ennen kaikkea Kristusta sekä tämän kahta luontoa (ihminen ja Jumala) ja muuta kristologiaa. Johannes aloittaa käsittelemällä jumalallista armotaloutta ja meidän pelastustamme Jumalan lihaksitulemisen kautta. Hän käsittelee oppia Kristuksen kahdesta luonnosta ja esittää samalla argumentteja monofysitismiä eli yksiluonto-oppia vastaan. Kristus on yksi persoona, jolla on kaksi luontoa. Kristuksessa koko jumalallinen luonto yhdistyi yhdessä persoonassaan koko ihmisluontoon. Näin Kristus on kokonaan sekä täysi Jumala että täysi ihminen.Johannes Damaskolainen: Ortodoksisen uskon tarkka esitys 45–73 (III.1–29).
Johannes käsittelee myös trishagion- eli kolmipyhäveisua; veisu käsittelee koko kolminaisuutta, eikä pelkästään Poikaa, niin kuin Petros Knafeus (Petrus Fullo) oli katsonut; sekä Marian asemaa Jumalansynnyttäjänä, minkä Nestorios oli kieltänyt. Tämän jälkeen käsitellään Kristuksen toimintoja eli energioita sekä tämän vapaata tahtoa. Jumalana Kristuksella oli jumalallinen toiminta ja tahto, ihmisenä ihmisluonnon toiminta ja ihmisen tahto. Samalla Kristuksen inhimillinen toiminta ja tahtokin jumaloituivat. Vaikka ihmisellä on kaksi luontoa, sielu ja ruumis, se ei tarkoita, että Kristuksella olisi kolme luontoa; luontoja on kaksi, Jumala ja ihminen, niin kuin sielu ja ruumis.
Lopuksi Johannes käsittelee sitä, missä määrin Kristus otti ihmisen osan, kuten kärsimykset, tietämättömyyden, orjuuden, varttumisen ja pelon. Kristus rukoili kuin ihmiset, koska omaksui osamme myös sen suhteen. Kuolemassa hänen sielunsa ja ruumiinsa erosivat ja sielu laskeutui Tuonelaan, mutta jumaluus ei eronnut niistä kummastakaan, toisin sanoen Kristuksen persoona pysyi yhtenä myös kuolemassa. Kristus ei kokenut turmelusta eikä katoavaisuutta. Kuolemansa kautta hän tuli meille ylösnousemuksen, katoamattomuuden ja kärsimyksestä vapauden esikoiseksi.
Kirjan III luvut ovat:
45. Jumalallisesta armotaloudesta, meidän huolenpidostamme ja meidän pelastuksestamme 46. Sanan sikiämisen ja Hänen jumalallisen lihaksitulemisensa tavasta 47. Kahdesta luonnosta monofysiittejä vastaan 48. Keskinäisen vaikuttamisen tavasta 49. Luontojen lukumäärästä 50. Koko jumalallinen luonto yhdistyi yhdessä persoonassaan koko ihmisluontoon eikä sen osaan 51. Jumalan Sanan yhdestä yhdistetystä persoonasta 52. Niille, jotka sanovat, että Herran luonnot kuuluvat mitattaviin suureisiin 53. Vastaus väitteeseen, ettei ole persoonatonta luontoa 54. Trishagionista eli kolmipyhäveisusta 55. Ulkomuodossa ja henkilössä havaittavasta luonnosta ja erilaisuudesta, yhdistymisestä ja lihaksitulemisesta ja siitä, kuinka sanat "Jumalan Sanan yksi lihaksitullut luonto" on käsitettävä 56. Pyhä Neitsyt on Jumalansynnyttäjä 57. Molempien luontojen ominaisuuksista 58. Herramme Jeesuksen Kristuksen tahdoista ja vapaasta tahdosta 59. Herramme Jeesuksen Kristuksen toiminnoista eli energioista 60. Niille, jotka sanovat: Jos ihmisellä on kaksi luontoa ja toimintaa, on Kristuksen kohdalla puhuttava kolmesta luonnosta ja yhtä monesta toiminnasta 61. Herran lihan luonto ja tahto ovat jumaloituneet 62. Vielä tahdoista ja tahdon vapaudesta, mielistä, tiedoista ja viisauksista 63. Jumalihmisen toiminnasta 64. Luonnollisista ja normaaleista kärsimyksistä 65. Tietämättömyydestä ja orjuudesta 66.Varttumisesta 67. Pelosta 68. Herran rukouksesta 69. Omaksi ottamisesta 70. Herran ruumiin kärsimyksestä ja Hänen jumaluutensa vapaudesta kärsimyksestä 71. Siitä, että Sanan jumaluus ei eronnut sielusta ja ruumiista Herran kuolemassakaan ja että persoona pysyi yhtenä 72. Turmeluksesta ja katoavaisuudesta 73. Tuonelaan laskeutumisesta
Kirja IV