Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) on lepinkäisiin kuuluva varpuslintulaji.
Koko ja ulkonäkö
Pikkulepinkäisen pituus on 16–18 cm, ja se painaa 25–40 g. Koiraan rinta ja vatsa ovat vaalean ruskehtavanpunertavat, kupeet kuviottomat ja kurkku valkoinen. Päälaki ja niska ovat vaalean tuhkanharmaat, selkä punaruskea. Silmäjuova on leveälti musta, "rosvonaamari". Naamarin yläreunassa ja otsassa on usein kapea, valkoinen juova. Pyrstö on musta, uloimmaisten pyrstösulkien tyviosat valkoiset (kivitaskumainen kuvio). Käsisulkien tyvellä on joskus vähän valkoista.
Naaraan likaisen kellanvalkoisessa alapuolessa on karkeita aaltomaisia kuvioita. Päälaki on ruskea tai ruskeanharmaa, niska harmaampi ja selkä himmeämmän ruskea kuin koiraalla. Yläpuolella on vaihtelevasti ruskeita suomukuvioita. Silmäjuova on ruskea, pyrstön reunat ovat kapealti valkeat. Joskus naaras on koiraan näköinen (päälaki harmaampi, silmäjuova tummempi, selkä punaruskeampi jne.), mutta alapuolella on aina jonkin verran juovia.
Vanhin suomalainen rengastettu pikkulepinkäinen on ollut 7 vuotta 10 kuukautta 6 päivää vanha. Se on samalla Euroopan vanhin rengastettu pikkulepinkäinen.
Vanhoilla ja nuorilla linnuilla on täydellinen sulkasato talvehtimisalueilla. Keväällä niitä ei siis voi määrittää iälleen pukutuntomerkkien perusteella.
Määrityksestä, katso myös arolepinkäinen, punapäälepinkäinen ja valko-otsalepinkäinen.
Levinneisyys Pesimäalue käsittää lähes koko Euroopan sekä Keski-Aasian Länsi-Siperiaan saakka. Levinneisyyden itäraja sijoittuu Volgajoen tienoille. Euroopan unionin alueella arvioitiin vuosina 2013–2018 pesineen 3,8–7,0 miljoonaa paria. Suomen pesimäkannaksi arvioitiin vuosina 2018–2024 keskimäärin 34 000 paria. Runsain se on Etelä-Suomessa. Levinneisyyden pohjoisraja kulkee Tornio-Kuusamo-linjalla. Suomen pikkulepinkäiskanta on taantunut 1970-luvulta lähtien, ja myös muun Euroopan kanta on pienentynyt. Esimerkiksi Ison-Britannian pesimäkanta on enää vain 4 paria. Taantumisen syyksi on esitetty maatalousympäristön ja muiden lajille sopivien avointen ympäristöjen yksipuolistumista, ilmaston mereistymistä ja sen myötä saalishyönteisten määrän vähenemistä sekä talvehtimisalueiden tappioita.
Pikkulepinkäisen Suomen pesimäkannat pareina kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024 Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi 2008–2012 36 000 84 000 2013–2018 27 094 49 550 71 204 2019–2024 23 112 34 451 40 674
Pikkulepinkäinen on muuttolintu, joka talvehtii trooppisessa Itä-Afrikassa. Se on yömuuttaja, eli se muuttaa öisin. Muuttoreitti kulkee Välimeren itäpään kautta. Esimerkiksi Espanjan pikkulepinkäiset lentävät ensin pari tuhatta kilometriä itään ennen kuin lähtevät suorempaan kohti talvehtimisalueitaan. Suomalaiset syysmuuttajat lentävät ensin lounasta tai etelää kohti, mutta Pohjois-Italiassa ne kääntyvät kaakkoon ja myöhemmin etelään. Keväällä ne tulevat takaisin idempää muuttoreittiä. Reitti seurailee Lähi-itää ja Itä-Eurooppaa. Kevätmuuttajat saapuvat Suomeen toukokuun alussa. Syysmuutto alkaa jo heinäkuun lopulla ja jatkuu elokuun puoliväliin paikkeille. Syyskuun puolivälissä pikkulepinkäiset ovat Suomesta pääosin jo poistuneet. Talvehtimisalueiltaan pikkulepinkäiset alkavat lähteä takaisin maaliskuun lopussa.
Elinympäristö Pikkulepinkäinen pesii avoimilla maanviljelysalueilla, niukkakasvustoisilla saarilla, hakkuuaukeilla ja nuorissa taimikoissa, rantojen ja laitumien katajikoissa. Hyvällä alueella voi olla useita reviirejä lähekkäin.
Lisääntyminen thumb|Pikkulepinkäisen munia. Pesä on melko matalalla, alle metrin korkeudella, pensaassa tai puussa. Mitä piikkisempi pensas on, sitä paremmin se pikkulepinkäiselle kelpaa. Naaras munii yleensä toukokuun puolivälissä tavallisesti 3–7 munaa. Pohjoisessa muninta saattaa tapahtua vielä heinäkuun alussakin. Munia haudotaan 12-16 päivää ja poikaset osaavat lentää 15 vuorokauden ikäisinä.
Ravinto Pikkulepinkäisen pääravintona ovat hyönteiset, erityisesti kovakuoriaiset, sekä muut selkärangattomat. Se syö myös pieniä nisäkkäitä, huonokuntoisia lintuja ja linnunpoikasia sekä matelijoita. Se saalistaa väijymällä pensaan latvassa tai langalla, josta se hyökkää saaliin kimppuun. Se varastoi saalista muiden lepinkäisten tapaan oksankärkiin ja piikkeihin.
Erityistä Pikkulepinkäisen ja kirjokertun yhteiselosta on esitetty monenlaisia hypoteeseja. Linnut ovat samaa kokoluokkaa ja rakenteeltaan ne muistuttavat toisiaan. Ne viihtyvät samanlaisessa pensaikkoympäristössä, esimerkiksi saaristossa löydetyllä kirjokertun reviirillä on lähes poikkeuksetta myös pikkulepinkäispari. Ne myös muuttavat samaa reittiä talvehtimisalueille.
Lähteet
Aiheesta muualla LuontoPortti: Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) ITIS: Lanius collurio
Luokka:Lepinkäiset