Tapani Mikkonen (26. joulukuuta 1952 Joensuu – 10. syyskuuta 2014 Espoo) oli suomalainen taidegraafikko. Häntä pidetään suomalaisen taidegrafiikan uudistajana, joka toi siihen monumentaalisuutta ja maalauksellisuutta.Mikkonen Tapani , Grafiikkakauppa. Viitattu 19.4.2014.
Mikkonen opiskeli vuosien 1973 ja 1979 välillä ensin Oriveden opiston kuvataidelinjalla, sitten Lahden Taidekoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa.Tapani Mikkonen CV , Espoon taiteilijakilta. Viitattu 19.4.2014.
Mikkosen teokset liikkuvat abstraktin ja esittävän taiteen rajamailla niin, että oikukkaasti piirrettyjen viivakimppujen verkostoista nousee esiin tunnistettava eläin- tai ihmishahmo tai ruukku, yksi taiteilijan toistuvista teemoista.
Mikkonen sai kuvataiteen valtionpalkinnon 2003.
Julkisia teoksia 1981: Suuri tuuli, Helsingin yliopiston Ruskeasuon laitokset 1984: Interrgnum I-V: Ars longa, vita brevis, Suomen suurlähetystö, Wien 1990: Syksy, Mikaeli-talo, Mikkeli 1990: Puu, Keravan parantola 1990: Muistiinpanoja, Lahden kaupunginkirjasto 1997: Meren äänet, Hotelli Majvik, Kirkkonummi 1997: Meren äänet II, Valtioneuvosto, Helsinki, 1997: Maan tuuli, Ravintola Eliel, Helsinki 2001: Vuosituhannen muistiinpanot, Skanskan pääkonttori, Helsinki 2002: Hämärän valo, Suomen suurlähetystö, Tukholma 2004: Metsän reunalla, Helsingin lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhty ry
Lähteet
Luokka:Suomalaiset taidegraafikot Luokka:Vuonna 1952 syntyneet Luokka:Vuonna 2014 kuolleet