thumb|Saint-Louisia 1900-luvun alussa. thumb|Siirtomaa-ajan rakennuksia. thumb|Jokiveneitä satamassa. thumb|upright|Saint-Louisin katedraali on Länsi-Afrikan vanhin kirkko. Saint-Louis (wolofiksi N’Dar) on kaupunkikunta sekä Saint-Louisin alueen ja departementin hallinnollinen keskus Senegalissa. Se sijaitsee Senegaljoen suussa 270 kilometriä Dakarista pohjoiseen. Vuoden 2023 väestönlaskennan mukaan kunnassa oli 254 171 asukasta.
Maantiede Kaupunki sijaitsee Langue de Barbarie -nimisen hiekkasärkän Atlantista erottaman Senegaljoen laguunin saarilla ja rannoilla. Sen olemassaoloa uhkaa rannikon eroosio.
Seutu kuuluu Sahelin vyöhykkeeseen. Kuiva ja viileä kausi kestää lokakuusta maaliskuuhun, kuiva ja kuuma kausi huhtikuusta kesäkuuhun ja sadekausi heinäkuusta syyskuuhun. Vuotuinen sademäärä on 200–300 millimetriä.
Historia Saint-Louis oli yksi eurooppalaisten ensimmäisistä tukikohdista Afrikassa ja se on Senegambian vanhin kaupunki. Ranskalaiset orjakauppiaat perustivat sen vuonna 1659 rakentaen N’Darin saarelle pysyvän linnoituksen. 1700-luvulla sen ympärille muodostui ranskalaisten kauppiaiden, kreolien, venemiesten, kalastajien ja orjien asuttama kaupunki. Britit pitivät Saint-Louisia hallussaan vuosina 1758–1778 ja 1809–1817.
Vaikeapääsyisestä satamastaan huolimatta Saint-Louisista kehittyi tärkeä kauppakaupunki. Orjakaupan lakkauttamisen jälkeen vuonna 1848 kaupankäynti keskittyi arabikumiin. Kaupunki toimi alueen hallinnollisena keskuksena sekä Senegalin yläjuoksulle ja Ylä-Nigerille suuntautuneen siirtomaavalloituksen tukikohtana. Saint-Louis oli yksi Senegalin neljästä vanhasta kunnasta, joiden asukkailla oli Ranskan kansalaisoikeudet.
Saint-Louisin ja Dakarin välinen rautatie valmistui vuonna 1885. Ranskan Länsi-Afrikan perustamisen yhteydessä Dakarista tuli sen pääkaupunki, mutta Saint-Louis säilytti asemansa Senegalin hallinnollisena keskuksena. Talouden painopisteen siirtyessä Keski-Senegalin maapähkinävyöhykkeelle ja Dakarin–Nigerin rautatien valmistuttua vuonna 1923 kaupunki alkoi taantua. Se menetti Senegalin pääkaupungin aseman Dakarille vuonna 1957. Saint-Louis toimi myös Mauritanian siirtomaan pääkaupunkina ennen vuonna 1958 alkanutta Nouakchottin rakentamista, joka valmistui maan itsenäistyessä vuonna 1960.
Liikenne ja talous Saint-Louisin kautta kulkee Dakarista Mauritanian rajalle johtava maantie N2. Rautatie suljettiin vuonna 1999. Kaupungissa on lentokenttä.
Paikallisia elinkeinoja ovat kalastus, kaupankäynti, matkailu, maanviljely ja karjanhoito. Kaupungissa toimii Gaston Bergerin yliopisto.
Matkailu Saint-Louis on yksi Senegalin matkailun keskuksista. Sen keskustasaari nimitettiin vuonna 2000 Unescon maailmanperintökohteeksi. Kaupungin nähtävyyksiä ovat siirtomaa-ajan rakennukset, sen rikas kulttuuriperintö ja vuosittain järjestettävät musiikki- ja tanssifestivaalit. Lähiseudun luontokohteita ovat Langue de Barbarien kansallispuisto ja Djoudjin lintujensuojelualue.
Lähteet
Aiheesta muualla
Saint-Louis de Sénégal ,
Luokka:Saint-Louisin alue Luokka:Senegalin kaupungit Luokka:Unescon maailmanperintökohteet Senegalissa