Wilhelm Meisterin oppivuodet (alkuteos: Wilhelm Meisters Lehrjahre, 1795−1796) on Johann Wolfgang von Goethen romaani, jota pidetään yleisesti ensimmäisenä kehitysromaanina.
Juoni
Romaani kuvaa nuoren Wilhelm Meisterin kasvua aikuiseksi ja sopeutumisvaikeuksia aikakautensa saksalaiseen yhteiskuntaan. Wilhelm ei viihdy kauppiaan uralla, mutta myöskään hänen yrityksensä teatterin alueella eivät tuota tulosta. Lopussa hän vihkiytyy mystisen Torni-seuran jäseneksi.
Vastaanotto Goethen teos vaikutti merkittävällä tavalla saksalaisen varhaisromantiikan kirjallisuusteoriaan. Friedrich Schlegel julkaisi Wilhelm Meisterin oppivuosista romantikkojen Athenaeum-lehdessä esseen "Über Goethes Meister" (1798). Lisäksi Schlegel väitti lehden sivuilla, että tämä romaani oli yhtä merkittävä aikakauden tendenssi kuin Ranskan vallankumous ja Johann Gottlieb Fichten Tiedeopin perusta (1794) teos. Teoksen "vallankumouksellisuus" liittyi ennen kaikkea sen tapaan esittää ensimmäistä kertaa kirjan päähenkilö historiallisesti muuttuvana ja ympäröivien yhteiskuntaolosuhteiden tuottamana. Fichten idealistiseen filosofiaan sitä puolestaan yhdisti ajatus siitä, että ulkomaailma on aina voimakkaasti havainnoijan itsensä muokkaama.
Teokseen sisään on myös kirjoitettu kirjallisuusteoreettisia pohdintoja, jotka käsittelevät Shakespearen Hamlet-näytelmän tulkintaan. Myös James Joyce viittasi Goethen Shakespeare-tulkintoihin Ulysses-romaanissaan.
Lähteet
Aiheesta muualla Kehitysromaani ja Goethe
Luokka:Saksalaiset romaanit Luokka:1790-luvun kirjat Luokka:Johann Wolfgang von Goethe