Suopöllö (Asio flammeus) on päiväsaikaan aktiivinen, avoimessa maastossa viihtyvä pöllö.
Koko ja ulkonäkö Suopöllön erikoistuntomerkkinä ovat keltaisten silmien mustat ympärykset. Laji muistuttaa sarvipöllöä, mutta on tätä vaaleampi. Suopöllön siivenkärjet ovat myös alta selvemmin ja kapeammin tummemmat, ja sen siivissä on valkoinen takareuna. Suopöllön viiruinen rinta kontrastoituu juovattomaan vatsaan, ja sen siivet ovat alta paljon vaaleammat kuin päältä.
Suopöllön pituus on noin 37–39 cm, ja sen siipien kärkiväli on noin 95–110 cm. Aikuinen suopöllö painaa noin 350 grammaa. Suopöllön soidinääni on erittäin matalaa puuskutusta. Poikaset puolestaan kerjäävät ruokaa sähisemällä.
Vanhin suomalainen rengastettu suopöllö on ollut 13 vuotta, 11 kuukautta ja 21 päivää vanha. Euroopan vanhin tavattu suopöllö on ollut 20 vuoden ja 9 kuukauden ikäinen saksalainen lintu.
Ääntely Koiraan ääni on kiivas, uhkaava ”tsäh-ef”, kerjätessään venyvä ”tsääh-opp”. Varoitusääni on karhea ”tseff-tseff-tseff”. Laulu ilmassa on tukahtunut matala ”pu-pu-pu-pu-pu-...” puputussarja, nopeudeltaan alle puolet helmipöllön ääntelystä. Kerralla kuuluu noin 6–20 tavua, 3–4 tavua sekunnissa kantaen noin kilometrin päähän.
Poikasten kerjuuääni muistuttaa koirasta, mutta on sähisevämpi.
Levinneisyys Suopöllö pesii laajalla alueella Euroopassa, Aasiassa, Pohjois-Afrikassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa, Karibialla, Havaijilla ja Galápagossaarilla. Osa linnuista muuttaa talveksi lämpimämmille alueille. Suomalaiset suopöllöt talvehtivat Etelä-Euroopassa. Huonoina myyrävuosina suopöllöt vaeltavat ravinnon perässä uusille alueille.
Euroopan kannaksi arvioidaan 84 900 – 142 000 paria, joista 87 prosenttia Venäjän puolella. Maailman kannan arvioidaan olevan noin seitsenkertainen Euroopan kantaan verrattuna.
Suopöllön pesimäkanta Suomessa on keskimäärin 5 000 paria. Se on keskimääräiseltä pesimäkannaltaan Suomen runsaslukuisin pöllölaji ja kolmanneksi runsaslukuisin petolintu. Runsaimmillaan suopöllö on Pohjanmaan lakeuksilla ja soilla. Etelä-Suomessa laji on hyvin harvalukuinen. Pesimäkannan koko vaihtelee huomattavasti eri vuosina myyrätilanteesta riippuen.
Suopöllön pesimäkannat Suomessa kolmena eri Euroopan unionin raportointikautena 2008–2024 Raportointikausi Minimi Keskimäärin Maksimi 2008–2012 650 14 500 2013–2018 500 5 000 14 000 2019–2024 500 5 000 14 000
Ympäristöministeriön asetuksella rauhoitettujen eläinten ja kasvien arvoista (243/2025) Suomen rauhoitetuille eläimille on määritelty arvo. Suopöllön arvo on 610 euroa.
Elinympäristö Suopöllö metsästää avoimessa ympäristössä, kuten suolla, usein päiväsaikaan. Pesimäpiiriin kuuluu suota, rantaniittyä, heinämaata tai viljelysmaata.
Lisääntyminen
Suopöllö rakentaa yksinkertaisen korsipesän maahan. Muninta tapahtuu toukokuussa. Valkoisia munia on keskimäärin 6, tavallisimmin 4–7. Hyvänä jyrsijävuonna munia voi olla 10 tai jopa enemmän. Naaras hautoo noin 4 viikkoa. Koska haudonta alkaa jo ensimmäisten munien ilmaannuttua, poikaset kuoriutuvat yleensä eri aikaan, joten pesässä voi olla vastakuoriutuneita ja lähes puolikasvuisia poikasia samaan aikaan. Pariviikkoisina poikaset jalkautuvat maastoon ja oppivat kunnolla lentämään neliviikkoisina.
Ravinto Suopöllö syö enimmäkseen jyrsijöitä (etenkin myyriä), mutta myös muita pieniä nisäkkäitä ja lintuja.
Uskomukset Ikivanhan inuiittien tarinan mukaan suopöllö oli alun perin nuori tyttö, joka muutettiin taikuudella pitkänokkaiseksi pöllöksi. Muutoksesta pelästynyt tyttö kuitenkin lensi holtittomasti kallioseinämään, jolloin nokka vääntyi ja lyheni.
Katso myös Luettelo Suomessa pesivistä pöllölinnuista
Lähteet Pulliainen, Erkki 1978: Nesting of the Hawk Owl, Surnia ulula, and Short-eared Owl, Asio flammeus, and the food consumed by owls on the island of Ulkokrunni in the Bothnian Bay in 1977. – Aquilo Ser. Zool. 18:17–22. Saurola, Pertti 1983: Rengaslöydöt suopöllön ja sarvipöllön muuttoliikkeiden kuvaajina. – Lintumies 2.1983 s. 67–71. LYL.
Viitteet
Aiheesta muualla
Luokka:Sarvipöllöt Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit