Pudasjärvi

Pudasjärvi on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan maakunnan pohjoisosassa Iijoen keskijuoksulla. Pudasjärvi kuuluu Oulunkaaren seutukuntaan. Sen naapurikuntia ovat Ii, Oulu, Posio, Puolanka, Ranua, Suomussalmi, Taivalkoski ja Utajärvi. Pudasjärven keskustaajama on nimeltään Kurenalus.

Pudasjärvi on kokonaispinta-alaltaan  km², josta sisävesialueita on  km². Lapin ulkopuolella sijaitsevista kunnista Pudasjärvi on pinta-alaltaan suurin. Kun Lapin kunnat otetaan mukaan vertailuun, Pudasjärvi on pinta-alaltaan Suomen kahdeksanneksi suurin kunta.

Pudasjärvestä tuli kaupunki 1. tammikuuta 2004. Internet Archive Kaupunki-nimitystä käyttävistä kunnista Pudasjärvi on pinta-alaltaan toiseksi suurin Rovaniemen jälkeenInternet Archive, ja koska asukastiheys on vain asukasta neliökilometrillä, Pudasjärvi on Suomen harvimmin asuttu kaupungiksi kutsuttu kunta. Nimityksestä huolimatta Pudasjärvi on tilastollisen kuntaryhmityksen mukaan maaseutumainen kuntahttp://tilastokeskus.fi/meta/luokitukset/kunta/001-2015/kunta_kr.html Tilastollinen kuntaryhmitys 2015, sillä sen taajama-aste on vain 50,8 prosenttia (vuonna 2016).http://tilastokeskus.fi/tup/kunnat/kuntatiedot/615.html Tilastokeskus. Kuntien avainluvut. Pudasjärvi.

Historia

Esihistoria Ennen saamelaisasutusta Iijoen keskijuoksua asutti metsänriistaa ja kalaa pyydystävä kivikauden väestö. Saamelaisten ajalta ovat peräisin monet paikannimet, kuten Lapinvaara, Lapinniemi, Puhos, Naamanka, Kollaja, Jaalanka, Panuma, Jaurakka ja Iijoki. Arvellaan, että nimi Iijoki tulee sanasta Idjajohka, joka merkitsee ”yöjokea”. Kun hämäläiset noin tuhat vuotta sitten tulivat pyyntiretkilleen Iijokilaaksoon, saamelaisasutus alkoi hiljalleen vetäytyä kohti pohjoista. 1200-luvulla Perämeren rannikkoasutuksen vakiinnuttua alueesta tuli rannikon asukkaiden eräaluetta. Pohjalaiset ja vienalaiset käyttivät Iijokea kulkureittinä kauppa- ja vainoretkillään. Runsaasti saaria ja putaita sisältänyt vesistö sai nimen Pudasjärvi.

Ruotsin aika pienoiskuva|Pudasjärven kotiseutumuseon aittoja.

1570-luvulla Ii- ja Livojokien varsille kymmenkunta savolaista alkuperää olevaa perhettä hyvien kaskimaiden houkuttelemana. Suuri Venäjän sota vuosina 1570–1595 työnsi alueella lisää savolaisasutusta Oulujoen suunnalta. Täyssinän rauha vuonna 1595 vakiinnutti alueen oloja. Vuonna 1633 Kollajan, Pudasjärven, Livon, Sotkajärven, Kuren ja Tyrävaaran kylissä mainitaan jo 78 verotaloa. Vuonna 1702 Verotalojen määrä oli noussut 109:ään ja alueen väkiluku oli 600–700 asukasta. Asutus levisi Iijoen laaksosta muidenkin vesistöjen varsille. Tuohon aikaan syntyivät alueen kaikki nykyiset pääkylät.

Piispa Isak Rothovius perusti Pudasjärven seurakunnan vuonna 1639. Varhaisen pienen kirkon tilalle Pudasjärven pohjoisrannalle rakennettiin vuonna 1673 pitkäkirkko. Seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra Josef Palmannus hukkui kirkkomatkallaan järveen vuonna 1666. Noin 200 vuotta myöhemmin kalaverkossa vedestä nousi suhteellisen hyvin säilynyt vuonna 1642 painettu raamattu. Vuonna 1691 pietistisiä ajatuksia omaksunut Johan Wegelius pidätettiin virasta, mutta hän sai palata tehtäväänsä vuotta myöhemmin.

Väestön jatkuvana vitsauksena Pudasjärvellä olivat toistuvat hallat ja vainot. Vuosina 1696–1697 aluetta koettelivat suuret nälkävuodet ja 1710-luvulla isoviha, joiden lisäksi väestöä menehtyi nälkään ja kulkutauteihin. Vuonna 1718 olojen rauhoituttua Pudasjärven väkiluku oli alentunut ja taloja autioitunut. Vuonna 1750 asukkaita oli kuitenkin 958.

Venäjän vallan alla 1800-luvun katovuodet koettelivat aluetta, joten asukkaiden oli turvauduttava olki- ja pettuleipään. Vuosina 1866–1868 Pudasjärvellä kuoli nälkään tai nälän aiheuttamiin tauteihin 962 ihmistä, mutta väkiluku oli kuitenkin seitsenkertaistunut viimeisen 120 vuoden aikana. Harva asutus varjeli kulkutaudeilta, ja syntyvyysluvut olivat korkeat. Nälkävuosien ja niiden ikävien seurausten myötä Pudasjärvelle nimettiin piirilääkäri jo vuonna 1866, ja apteekki perustettiin vuonna 1884. Sairaalan saaminen lykkääntyi vuoteen 1909.

Paikkakunnalla edelleen vahvana vaikuttava lestadiolaisuus alkoi saada jalansijaa uskonnollisessa elämässä 1800-luvun puolivälin jälkeen. Vuoden 1865 kunnallisasetuksen myötä seurakuntien ja kuntien hallinto eriytettiin toisistaan ja perustettiin Pudasjärven kunta. Asutuksen lisääntyminen pitäjän koillisosassa ja pitkien matkojen aiheuttamat hankaluudet johtivat Taivalkosken erottamiseen rukoushuonekunnaksi vuonna 1843. Taivalkosken seurakunta itsenäistyi vuonna 1882, jolloin pitäjän taloluku väheni noin neljänneksellä. Myöhemmin Pudasjärvestä erotettiin omaksi kunnakseen vielä Ranua vuonna 1899 ja Posioon kuntaan liitettiin Mäntyjärven kylä vuonna 1926.

Ensimmäinen kansakoulu aloitti toimintansa Pudasjärvellä vuonna 1872. Sitä varten rakennettiin vuonna 1884 Lakarin koulu, joka on edelleen käytössä peruskorjattuna. Se on tiettävästi Oulun pohjoispuolisen Suomen vanhin varsinainen koulurakennus. Pitäjän laajuus ja harva asutus tekivät kiertokoulun kuitenkin kauan tarpeelliseksi; viimeinen kiertokoulu lakkasi toimimasta vasta vuonna 1952, mikä lienee myöhäisin ajankohta Suomessa. Peruskouluun siirryttiin vuonna 1972.

1900-luvulle saakka Pudasjärven väestö sai toimeentulonsa pääasiallisesti metsästyksestä, kalastuksesta, poronhoidosta, sekä maa- ja metsätaloudesta. Pitäjä oli tärkeä voin ja tervan tuottaja. Pudasjärvellä tuotettiin 1700- ja 1800-luvuilla noin 15 000 tynnyriä tervaa, joka uitettiin tukkilautoilla Iijokea pitkin Ouluun. Varhaisin teollisuus oli saha- ja myllyteollisuutta. Vuonna 1784 nimismies Bäck perusti sahan Livonjokisuulle. Oulun porvarit perustivat 1830-luvulla Hirvaskosken ja Taivalkosken sahat. Vuonna 1839 perustettiin Hirvaskosken sahan yhteyteen rautaruukki, joka toimi huonosti kannattavana vuoteen 1877 asti. Useita muitakin saha- ja myllylaitoksia toimi eri kylissä. Kotiteollisuudessa tuotettiin pääasiassa omaan käyttöön muun muassa veneitä, rekiä, rukkeja, saaveja, kiuluja ja pärekoreja. Naiset kutoivat kankaita. Vuoden 1903 kesällä valmistui Oulun Telefooniosakeyhtiön vetämä puhelinlinja Pudasjärvelle. Tilaajia oli tuolloin 18.

Itsenäisessä Suomessa Kunnan asukkaat suhtautuivat pääosin jyrkän perustuslaillisesti Venäjän sortotoimiin 1900-luvun alussa. Kunnan alueella oli useita jääkäriliikkeen etappiteitä ja majapaikkoja. Kansalaissodassa pudasjärveläiset kannattivat pääasiassa valkoisia.

1920- ja 1930-luvuilla itsenäistettiin satoja kruununtorppia. Vuoden 1936 asutuslain nojalla perustettiin muun muassa Livon kylään laaja yhtenäinen asutusalue nimeltään Pärjänsuo. Maahankintalain mukaan asutustoimintaa jatkettiin esimerkiksi Asmuntin, Kalliosuon, Tuhansuon, Ruuhensuon, Jaalangan ja Malisensuon asutusalueilla. Pellonraivaus lisäsi viljelysalan vuoden 1920 2 092 hehtaarista vuoden 1969 noin 10 000 hehtaariin. Väestö sai pääasiallisen toimeentulosta kuitenkin metsä-, uitto- ja rakennustöistä.

Sotavuodet koettelivat pitäjää ankaralla kädellä. Pudasjärveläisiä kaatui talvi-, jatko- ja Lapin sodissa yhteensä 417 miestä. Sodan synkimpiin tapahtumiin Pudasjärven kannalta kuuluvat vuoden 1941 elokuun alun taistelut Kiestingissä ja etenkin sen ”Kuolemankukkulalla”, jossa pudasjärveläinen Mannerheim-ristin ritari Toivo Manninen ansaitsi palkintonsa. Lapin sodan varsinaiset sotatoimet alkoivat yhteenotolla suomalaisten ja saksalaisten joukkojen välillä 28. syyskuuta 1944 Ouluntien ja Hetekyläntien risteyksessä.

1940-luvun lopulla alkoi sähköistäminen. 1960-luvulle saakka kuntalaisia työllistivät teiden ja siltojen rakentaminen. Kuitenkin vielä saman vuosikymmenen aikana alkoi voimakas poismuutto, koska maa- ja metsätalousvaltainen pitäjä ei pystynyt tarjoamaan töitä suurille ikäluokille. Pudasjärven lukio rakennettiin vuonna 1960 parantamaan paikkakunnan jatkokoulutusmahdollisuuksia. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvulla Pudasjärveltä uutisoitiin ufohavaintoja. Niitä selitettiin suurvaltojen atomipommikokeilla, Neuvostoliiton rakettikokeilla ja kallioperän kaasupurkauksilla. Pudasjärven väkiluku oli suurimmillaan vuonna 1960, jolloin asukkaita oli 15 706. Vuonna 1970 väkiluku oli alentunut hieman 15 530 henkeen, ja vuonna 1985 asukkaita oli 11 481. Voimakkaan lähtömuuton vuosina 1960-luvun lopussa ja 1970-luvulla kokonaisia perheitä siirtyi kaupunkeihin ja Ruotsiin.

Vuonna 1980 lasketteluharrastus alkoi sittemmin paikkakunnan tavaramerkiksi muodostuneella Isolla-Syötteellä. Vuonna 2001 Pudasjärvestä tuli osa Iin seutukuntaa, joka myöhemmin nimettiin Oulunkaaren seutukunnaksi. Vuonna 2004 Pudasjärvestä tuli pinta-alaltaan Suomen suurin kaupunki. Jo vuonna 2006 Suomen pinta-alaltaan suurimmaksi kaupungiksi nousi Rovaniemen maalaiskunnan kanssa yhdistynyt Rovaniemi.

Maantiede pienoiskuva|upright|Sammakkosuo Olvassuon soidensuojelualueella.

Pudasjärven etelä- ja länsiosa on alavaa suomaata, jota halkovat metsäiset saarekkeet. Suot ovat enimmäkseen aukeita, veteliä ja vaikeakulkuisia lettosoita, joilla on runsaasti pieniä, syvärantaisia lampia. Purojen varsilla levittäytyvät rehevät varjoisat korpisuot. Pudasjärvi on Suomen soistuneimpia alueita; yli puolet kaupungin pinta-alasta on suota. Soita on ojitettu metsänkasvatusta ja viljelyä sekä viime aikoina myös turvetuotantoa varten. Suuria suoalueita on Pudasjärven ja Utajärven rajoilla leviävällä Olvas-, Oravi-, Näätä- ja Sammakkosuon suolakeudella. Pudasjärven metsät ovat enimmäkseen mäntyvaltaisia. Pitäjän itäosien vaara- ja tunturialuetta hallitsevat kuusikot. Vaarojen rinteillä ja notkelmissa on niin sanottuja rinne- ja lakisoita. Euroopan unionin ja samalla Suomenkin vanhin kallioalue (3,5 miljardia vuotta) sijaitsee Pudasjärven Siuruankylässä.

Vesistöt pienoiskuva|Iijokisoudun päätöstapahtuma Kipinän kylässä.

Pudasjärven pinta-alasta yli 200 km² on vettä. Suuria järviä on etenkin Pudasjärven keski- ja itäosissa. Sotkajärvi ja Pudasjärvi ovat merkittäviä lintujärviä.

Alajuoksultaan sähköntuotantoon valjastettu Iijoki virtaa Pudasjärven halki idästä länteen luonnontilaisena. Iijoen kalalajeja ovat muun muassa taimen, harjus ja siika. Pohjoisessa Iijoen törmät ovat harvaanasuttuja ja joki virtaakin pääosin vaarojen keskellä. Etelämpänä Iijoen törmillä on alavia rantaniittyjä ja rannoille rakentuneita kyliä. Vuosittain heinäkuussa järjestettävä Iijokisoutu lähtee Taivalkosken Saijasta ja päättyy Pudasjärvellä Kipinän koskelle.

Pudasjärven eteläosan vesistöt ovat yhteydessä Kiiminkijokeen.

Ilmasto

Aluerakenne Kylät pienoiskuva|Pudasjärven keskusta-aluetta satelliittikuvassa.

Pudasjärven jakaantuu 15 osa-alueeseen (pääkylään). Noin puolet kaupungin väestöstä asuu haja-asutusalueilla.

Pääkylät ovat: Aittojärvi Hetekylä Hirvaskoski Ervasti Iinattijärvi Jaurakkajärvi Jonku Kipinä Kollaja Kurenala (kuntakeskus) Kurki Livo Pudasjärvi Puhos Pärjänsuo Sarakylä Pintamo Siurua Syötekylä

Taajamat Vuoden 2017 lopussa Pudasjärvellä oli 8 103 asukasta, joista 4 060 asui taajamassa, 3 965 haja-asutusalueilla ja 78:n asuinpaikat eivät olleet tiedossa. Pudasjärven taajama-aste on 50,6 %. Kunnassa on vain yksi taajama, Kurenalus.

Väestö Pudasjärvellä on nykyään asukasta ja väestötiheys on asukasta/km². Noin puolet väestöstä asuu kuntakeskuksessa Kurenalla ja toinen puoli haja-asutusalueilla. Suurimmillaan Pudasjärven väkiluku on ollut 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa, jolloin se oli noin 16 000 henkeä. Oheinen taulukko kuvaa Pudasjärven ikärakennetta 31. joulukuuta 2008.

Ikäryhmä Henkilöä(31.12.2008) 0–14 15–24 25–34 35–44 45–54 55–64 65–