Sinirikko (Saxifraga oppositifolia) on vihreänä talvehtiva, vuoristojen ja arktisten alueiden pienikokoinen rikkokasvi.
Ulkonäkö ja koko thumb|vasen|220px|Sinirikon kukkia. thumb|vasen|220px|Tyypillinen sinirikon kasvupaikka. thumb|Hedelmiä ja siemeniä Sinirikko on kasvutavaltaan mätästävä ja muodostaa mattomaisia tai patjamaisia kasvustoja. Se on runsashaarainen, rento ja tiheälehtinen. Kasvin kukalliset varret kasvavat 2–5 cm korkeiksi ja nousevat kohenevasti ylöspäin. Möyheät, ruodittomat lehdet ovat nelirivisesti vastakkain. Ne ovat pitkulaisia, ripsilaitaisia ja väriltään sinivihreitä ja usein kalkkitäpläisiä. Sinipunaiset, kaksineuvoiset kukat ovat yksittäin. Verhiö ja teriö ovat viisilehtisiä. Heteitä on 10 kappaletta. Emiö on kaksilehtinen ja enintään tyvestä yhdislehtinen. Emilehtien tyvellä on mesisuomuja. Suhteessa kasvin muuhun kokoon sen kukat ovat varsin suurikokoisia. Sinirikko kukkii lumen sulamisen jälkeen, Suomessa heinä–elokuussa. Kukinnan jälkeen kypsyy kaksiosainen, monisiemeninen kota.Retkeilykasvio 1998, s. 226, 229.
Sinirikon voi sekoittaa tunturikohokkiin (Silene acaulis). Myös sielikkö (Kalmia procumbens) on hieman samannäköinen, matala sinipunakukkainen laji.
Levinneisyys Sinirikon levinneisyys on sirkumpolaarinen, mutta varsin hajanainen. Euroopassa sitä tavataan Skandeilla, Kuolan niemimaalla, Uralilla, Islannissa, Huippuvuorilla, Pohjois-Irlannissa, Skotlannissa, Sudeeteilla, Karpaateilla, Alpeilla, Apenniineilla ja Pyreneillä. Aasiassa lajia tavataan paikoitellen Pohjois-Siperiassa ja Keski-Aasian vuoristoseuduilla. Sinirikko on levinnyt myös Pohjois-Amerikkaan, jossa sitä kasvaa Kalliovuorilla ja Kanadan koillisosissa. Laji on tavanomainen myös Grönlannissa. Suomessa sinirikkoa esiintyy vain Enontekiön ja Utsjoen tuntureilla.Retkeilykasvio 1998, s. 229. Vain Enontekiön suurtuntureilla laji on Suomessa tavanomainen.Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Viitattu 16.12.2017.
Elinympäristö Sinirikolle mieluisia kasvupaikkoja ovat Suomessa tuntureiden soraiset ja lietteiset puronvarret sekä lumenviipymäpaikat, kallioiden pengermät sekä valuvesihyllyt. Laji on kalkinvaatija.
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Suomen Lajitietokeskus: Sinirikko (Saxifraga oppositifolia) Kasviatlas 2018: Sinirikon (Saxifraga oppositifolia) levinneisyys Suomessa Pinkka – Lajituntemuksen oppimisympäristö: Sinirikko (Saxifraga oppositifolia) Pohjolan kasvien pauloissa: Saxifraga oppositifolia – sinirikko ITIS: Saxifraga oppositifolia United States Department of Agriculture (USDA): Saxifraga oppositifolia Flora of China: Saxifraga oppositifolia
Luokka:Lehtirikot