Rintamäkeläiset on suomalainen sarjanäytelmä. Maaseudulle sijoittuvan aikalaisdraaman tuotti TV2 Teatteritoimitus ja se ensiesitettiin vuosina 1972–1978. Muodoltaan jatkuvajuonisen sarjan käsikirjoitti Reino Lahtinen. Ohjaajina toimivat Veijo Pasanen ja Pertti Nättilä. DVD-kokoelmana Rintamäkeläiset julkaistiin 2013. Aluksi sarjaa esitettiin mustavalkoisena, väriin sarja siirtyi vuonna 1974.
Rintamäkeläiset kertoo kahden pientilallisperheen, Rintamäkien ja Honkosten, elämästä aikana, jolloin heidän elinkeinonsa kannattavuus on vaakalaudalla. 1970-luvun Suomen puoluepolitisoitunut ajanhenki näkyy vahvasti Rintamäkeläisten tematiikassa.Rönty 2000, s. 2
Näyttelijät Rintamäet
Honkoset
Kylän väkeä
Yhden jakson roolihenkilöitä
Tuotanto Rintamäkeläisten tuotantohenkilöstö oli suurelta osin sama kuin 1960-luvun suosikkisarjassa Heikki ja Kaija. Ohjaaja Pertti Nättilä työskenteli Yleisradio TV2:ssa ajanviete- sekä lasten- ja nuortenohjelmien toimituspäällikkönä 1960- ja 1970-luvuilla. Hän teki kumpaistakin televisiosarjaa varsinaisen toimensa ohessa. Molempien sarjojen näyttelijät koottiin Tampereen Työväen Teatterin ammattinäyttelijöistä, ja he tekivät televisiotyönsä enimmäkseen vapaa-ajallaan ikään kuin harrastuksena. Rintamäkeläisten tarinan kehitti kirjailija Reino Lahtinen Nättilän idean pohjalta. Alun perin Nättilän aikeena oli saada sarjansa näyttelijäksi ja henkilöohjaajaksi Vili Auvinen, joka kuitenkin kieltäytyi. Auviselle suunnitellun tehtävän otti vastaan Veijo Pasanen.Rönty 2000, s. 9 ja 10
Henkilöt Sarjanäytelmän ytimessä ovat pientilalliset Antti ja Leena Rintamäki sekä heidän naapurinsa Honkoset.http://www.yle.fi/cgi-mod/tallennemyynti/tm.pl?page=tallenne&id=728 Antti Rintamäki on noin 50-vuotias toisen maailmansodan veteraani. Kiivasluontoinen ja jääräpäinen Antti on jossain määrin viinaanmenevä, ja palaa reissuiltaan usein pienessä huppelissa. Hänen alkoholinkäyttönsä ei muodostu kuitenkaan ongelmaksi. Leena Rintamäki on Anttia muutaman vuoden vanhempi. Luonteeltaan Leena on "itsenäinen", jopa "itsepäinen".Reino Lahtinen jaksossa 1 Perheessä on kolme lasta, joista Elina ja kuopus Aarne ovat pariskunnan yhteisiä. Katraan vanhin on Leenan tytär Sirkka-Liisa, joka syntyi Leenan nuoruuden rakkaudesta. Hän on keskeinen hahmo sarjan mustavalkoisissa alkupään jaksoissa, mutta jää sittemmin kokonaan pois.
Veikko ja Helmi Honkonen asuvat Rintamäkien naapurissa. Heillä on yksi tytär, Eeva. Veikko on niin ikään toisen maailmansodan veteraani, Antin rintamakaveri. Luonteeltaan hän on sovitteleva ja ottaa asiat rauhallisesti. Veikko on siirtokarjalainen, Haljalan rakentamana hänessä korostuu karjalaisia "heimopiirteitä"; hän on "lupsakka velmuilijatyyppi".Rönty 2000, s. 73 Helmi on juoruiluun taipuvainen, sarjan alussa nelikymppinen nainen. Hän ajautuu usein riitaan Antin kanssa.
Rintamäen maatila Antti ja Leena Rintamäen kuvitteellinen maatila sijaitsee Hämeen ja Satakunnan rajamailla taantuvassa, rakennemuutoksen kourissa kamppailevassa kylässä, jonka valtapuolueita ovat Kepu ja demarit. Tilan pinta-ala on 28 ha, josta peltoa on 5 ha. Rintamäellä on sähkö ja viemäri, mutta ei juoksevaa vettä eikä sisävessaa. Keittiötä kutsutaan tuvaksi ja sen nurkassa on suurikokoinen radiovastaanotin. Sähköliettä ei ole, vaan ruoka laitetaan puuliedellä. Olohuonetta kutsutaan kammariksi, ja sen erääseen nurkkaan on viistosti sijoitettu kuvaputkitelevisiovastaanotin. Olohuoneessa on punatiilinen takka sekä tyypillinen sohvan ja kahden nojatuolin muodostama seurusteluryhmä. Myös makuuhuoneita kutsutaan kammareiksi. Sarjan ja sen myötä 1970-luvun edetessä Rintamäelle rakennetaan puuttuva perusvarustus.
Sekä Rintamäen että Honkosten maatilat ovat saaneet alkunsa toisen maailmansodan aikaisesta pika-asutuslaista. Kumpikin tila on lohkaistu maanhankintalain nojalla kylän mahtitilasta, Kourannevasta, joka puolestaan on päätynyt Niemen isännän omistukseen.Rönty 2000, s. 72
Tematiikka Rintamäkeläiset tapahtuu suurelta osin Rintamäen tuvassa, sarjan edetessä Honkosten tuvasta tulee toinen keskeinen tapahtumapaikka. Etenkin sarjanäytelmän alussa ulkokohtauksia on vähän; sarjan edetessä niiden osuus hieman lisääntyy. Toiminnan sijaan juonen runkona on dialogi: henkilöt istuvat tyypillisesti kahvipöydässä ja keskustelevat milloin politiikasta, milloin perintöasioista ja ihmissuhteista. Toistuva aihe on myös toinen maailmansota, josta on kulunut kolmisenkymmentä vuotta. Antin ja Veikon sotajutut perustuvat pitkälti käsikirjoittaja Lahtisen omiin sotakokemuksiin.Rönty 2000, s. 67
Keskusteluista kehittyy useimmiten riidanpoikanen. Perintöasioita mutkistaa Sirkka-Liisan asema Leenan muttei Antin rintaperillisenä. Halki sarjanäytelmän kantavana juonena on Rintamäkien ja Honkosten toive yhdistää pientilansa yhdeksi taloudellisesti kannattavaksi maatilaksi, jota isännöisi Aarne Rintamäki vaimonaan Eeva Honkonen. Tätä juonilinjaa seurataan etenkin Rintamäkeläisten alku- ja loppupään jaksoissa. Puolenvälin jaksoissa Rintamäkien ja Honkosten perilliset loistavat poissaolollaan. 1970-luvun ylipolitisoituminen näkyy: Antti on vennamolainen, Veikko on demari ja sivuhenkilöissä on kommunisteja, kokoomuslaisia sekä kepulaisia.
Rintamäkeläisissä on myös komediallisia aineksia, etenkin sarjan puolenvälin jaksoissa, joissa Rintamäen ja Honkosten maatilojen jatkoon liittyvä tarinalinja jää taustalle.Rönty 2000, s. 15
Musiikki Rintamäkeläisissä ei ole taustamusiikkia eikä tehostettua äänimaisemaa. Sarjan tunnusmelodian sävelsi Paavo Raninen ja se on soitettu sähköuruilla voimakasta vibratoa käyttäen. Raninen nimesi sävellyksensä Pienviljelijän masurkaksi. Turkulaisyhtye Nylon 66’ers levytti melodiasta oman versionsa The Breasthillers.Rönty 2000, s. 96
Vastaanotto Rintamäkeläiset on eräs 1970-luvun suomalaisista menestyssarjoista. Toukokuussa 1975 sen katsojaluku oli noin 900 000.Rönty 2000, s. 84 Jukka Kajava (Helsingin Sanomat) kirjoitti ensimmäisestä jaksosta seuraavasti: "Jatkosta kun en vielä mitään tiedä, voin vain todeta ettei sarjan alku paljon luvannut, mutta tuskin muodostuu esteeksikään etäännyttäessä ikäteatterilta haiskahtavan kulissikomedian ahtaasta elinpiiristä." Tapani Uusiniitty (Aamulehti) kirjoitti: "Silti tämä kakkosen uusi sarjanäytelmä, jonka tv-ohjaus on Pertti Nättilän, on ihmisläheisenä käyttönäytelmänä huomattavasti edellä esimerkiksi Naapurilähiötä, jossa elämä on juuttunut paikoilleen, tai Hanskia, jossa ei ole asiaa edes siteeksi eikä asiallisuutta senkään vertaa, mutta johon silti haalitaan esittäjiä ruudun täydeltä."Rönty 2000, s. 86
Jaksot