thumb|oikea|300px|IQM-yrityksen suprajohteisiin perustuva kvanttitietokone Espoossa. Suprajohteisiin perustuva kvanttitietokone on yksi mahdollinen kvanttitietokoneen fyysisistä toteutustavoista. Siinä valmistetaan nanotason suprajohtavia elektrodeja kytkettynä yhteen Josephsonin liitosten kautta. Niitä on noin viisi eri luokkaa: varauskubitti, vuokubitti, faasikubitti, transmon ja unimon.
Taustaa 1950-luvulla Dudley Buck kehitti suprajohteisiin perustuvaa tietokonetta, jota kutsuttiin nimellä cryotron. Idea cryotron tapaisista tietokoneista unohtui, mutta idea suprajohteiden käyttämisestä tietokoneiden rakentamisessa jäi elämään.
1970-luvulla suprajohteita pidettiin lupaavana tapana rakentaa tietokone. Toiveet eivät toteutuneet. Suprajohtavista tietokoneista kehittyi ajatus rakentaa suprajohtavia kvanttipisteitä, jotka on kytketty Josephsonin liitoksilla.
Monet suprajohtavan elektroniikan kehityskulut saivat alkunsa IBM:n merkittävistä panostuksista vuosina 1968–1983. Yhtiö pyrki luomaan suprajohtavia tietokonekomponentteja Josephson-liitoksiin perustuen. Vaikka projektin alussa suprajohtavan elektroniikan suorituskyky ennakoitiin selvästi paremmaksi kuin olemassa olevan piiteknologian, piimuistien kehitys nopeutui merkittävästi projektin 15 vuoden aikana. Tämä johti siihen, että vuonna 1983 ero menetelmien välillä oli käytännössä olematon, mikä teki uuden teknologian kehittämisestä epäedullista.
Lähteet
Kirjallisuutta
Luokka:Kvantti-informaatiotiede