thumb|Mihail Heraskovin muotokuva 1800-luvun alusta. Mihail Matvejevitš Heraskov (, 5. marraskuuta (J: 25. lokakuuta) 1733 Pultavan Perejaslav – 9. lokakuuta (J: 27. syyskuuta) 1807 Moskova) oli venäläinen klassismin ajan kirjailija. Hänen tuotannossaan on havaittavissa siirtyminen kohti sentimentalismia.
Suku ja koulutus Valakialaisperäiseen aatelisperheeseen syntynyt Mihail Heraskov opiskeli Pietarin maasotakoulussa ja työskenteli Moskovan yliopiston rehtorina ja kuraattorina. Hänen vaimonsa Jelizaveta Neronova oli runoilija ja yhdessä he järjestivät kotonaan 1760-luvun alussa opiskelijoille kokoontumisia, joita voidaan pitää Venäjän ensimmäisenä kirjallisuussalonkina., EPUB
Kirjallinen toiminta Heraskov julkaisi aikakauslehtiä Poleznoje uveselenije ("Hyödyllisiä huvituksia") 1760–1762, joka oli ensimmäinen venäläistä aikalaiskirjallisuutta laajasti esittelevä kirjallisuuslehti, ja Svobodnyje tšasy (1763) ja osallistui vapaamuurarien toimintaan.
Heraskov tuotannon tunnetuinta osaa ovat eeppiset runoelmat, kuten Rossijada (”Rossiada”, 1779), joka kertoo Iivana Julman Kazanin valloituksesta. Hänen näytelmistään huomattavin on tragedia Venetsianskaja monahinja (”Venetsian nunna”, 1758).
Heraskovin proosa kehittyi filosofis-didaktisista romaaneista, kuten Numa Pompili, ili Protsvetajuštši Rim (”Numa Pompilius eli Kukoistava Rooma”, 1768), kohti monimutkaisia rakkausseikkailuja, kuten Kadm i Garmonija (”Kadmos ja Harmonia”, 1786). Romaanissa Polidor, syn Kadma i Garmonii (”Polydoros, Kadmoksen ja Harmonian poika”, 1794) Heraskov arvostelee ankarasti Ranskan vallankumousta. Heraskovin proosa on rytmikästä, monisanaista ja koristeellista. Lajityypeiltään monimuotoinen lyriikka kehottaa kohtuullisuuteen ja hiljaiseen elämään luonnonrauhassa.
Lähteet
Aiheesta muualla Mihail Heraskovin teoksia Lib.ru -sivustolla
Luokka:Venäläiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1733 syntyneet Luokka:Vuonna 1807 kuolleet