Suomessa on kahdeksan Unescon maailmanperintökohdetta, joista seitsemän on kulttuurikohdetta ja yksi luontokohde.

Maailmanperintöluettelo on Unescon ylläpitämä järjestelmä, jonka tarkoituksena on suojella maailman ainutlaatuista kulttuuri- ja luonnonperintöä. Luetteloon valittujen kohteiden ja alueiden katsotaankin olevan arvokkaimmat perintökohteet, joiden suojelulla ja säilyttämisellä pitäisi olla erityinen merkitys ihmiskunnan kulttuuri- ja luonnonperinnön säilymiselle. Vuonna 2016 maailmanperintöluettelossa oli jo yli tuhat kohdetta.

Unescon yleissopimus kulttuuri- ja luonnonperinnön säilyttämisestä allekirjoitettiin vuonna 1972. Suomi ratifioi sopimuksen vuonna 1987. Suomea maailmanperintökomiteassa edustavat Museoviraston ja Metsähallituksen edustajat, apunaan asiantuntijoita Museovirastosta, Metsähallituksesta ja ministeriöistä. Jotta kohde voidaan esittää sisällytettäväksi maailmanperintöluetteloon, se tulee ensin sisällyttää kansalliseen aieluetteloon. Kulttuurikohteiden esitykset valmistelee opetus- ja kulttuuriministeriö tai Museovirasto, luontokohteiden esittelystä vastaa ympäristöministeriö. Sekakohteet, joilla on sekä kulttuuri- että luonnonperintöarvoja, ovat molempien viranomaisten vastuulla.

Kahdeksan maailmanperintöluetteloon valitun kohteen lisäksi Suomella oli vuonna 2026 yksi kohde aielistalla. Suomi päivitti listaansa 2021, jolloin se poisti myös useita kohteita aielistalta. Edellisen kerran luetteloa oli päivitetty 2004. Ympäristöministeriö ja Museovirasto ja keräsivät päivitystä varten kansalaisilta ehdotuksia mahdollisista uusista kohteista, ja ne saivat vuonna 2018 yhteensä noin kuusikymmentä ehdotusta.

Kohde Kuva Sijainti Kriteerit Vuosi Kuvaus Viite Aalto Works 240px 13 kohdetta Kulttuurikohde II 2026 Aalto Works -kohteessa on 13 modernistisen arkkitehtuurin rakennusta tai rakennusrymää, jotka edustavat 1900-luvun modernismia ja sen vastausta yhteiskunnallisiin tarpeisiin. Työt liittyvät Alvar Aaltoon, mutta niiden suunnittelusta ovat vastanneet luovassa yhteistyössä Aalto ja tämän vaimot Aino ja Elissa Aalto sekä Aalto-studio ja muut kumppanit. Korkearannikko – Merenkurkun saaristo 240px Merenkurkku Luontokohde VIII 2006 Korkearannikko – Merenkurkun saaristo edustaa poikkeuksellista geologista arvoa: jääkauden jälkeinen maakohoaminen on siellä maailman nopeinta ja Merenkurkun saaristossa on nähtävissä useita jääkauden aikaisia muodostelmia, kuten De Geer -moreenia. Merenkurkun maailmanperintökohteeseen lasketaan myös Korkearannikon (Höga kusten) Ruotsin puoleinen osuus. Petäjäveden vanha kirkko 240px Petäjävesi Kulttuurikohde IV 1994 Vanha kirkko on luterilainen maalaiskirkko, joka on poikkeuksellinen esimerkki Pohjois-Euroopan puukirkkorakentamisen perinteestä. Sammallahdenmäen pronssikautinen röykkiöalue 240px Rauma (Lappi) Kulttuurikohde III, IV 1999 Alueella on hiidenkiukaita ja kehäröykkiöitä. Yli 30 hautaröykkiötä kertoo hautaustavoista, yhteiskunnasta ja uskonnosta Pohjois-Euroopassa kolmentuhannen vuoden takaa. Struven ketju 240px 6 kohdetta:Stuorrahanoaivi,Aavasaksa, Alatornion kirkko (kuvassa),Oravivuori,Tornikallio,Mustaviiri Kulttuurikohde II, III, IV 2005 Struven ketju on kolmiomittausketju Jäämereltä Mustallemerelle kymmenen valtion alueella. Se oli ensimmäinen tarkka pidempi pituuspiirin mittaus. Lisäksi se on poikkeuksellinen esimerkki teknisestä rakennelmaryhmästä ja sillä on selkeä yhteys ihmisten kiinnostukseen Maan muodosta ja koosta. Suomen kuusi suojeltua pistettä sijaitsevat Enontekiöllä, Ylitorniolla, Torniossa, Jyväskylän Korpilahdella, Lapinjärvellä ja Pyhtäällä. Suomenlinna 240px Helsinki Kulttuurikohde IV 1991 Suomenlinna on merilinnoitus 1700-luvun loppupuolelta, ja se on malliesimerkki 1600- ja 1700-lukujen linnoitusperinteestä, erityisesti bastionijärjestelmästä. Vanha Rauma 240px Rauma Kulttuurikohde IV, V 1991 Vanha Rauma on parhaiten säilyneitä esimerkkejä pohjoiseurooppalaisesta arkkitehtuurista ja kaupunkilaiselämästä, ja lisäksi se on malliyksilö pohjoismaisesta puukaupungista. Verlan puuhiomo ja pahvitehdas 240px Kouvola (Jaala) Kulttuurikohde IV 1996 Verla on pikkupaikkakunnan puunjalostusteollisuutta ja siihen liittyvä asuntoalue, joka on säilynyt poikkeuksellisen hyvänä esimerkkinä pienimuotoisesta paperiteollisuudesta, joka kukoisti Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella.

Lähteet

Luokka:41.1 Suomi * Maailmanperintöluettelon kohteet