Barbara Jane Harrison (24. toukokuuta 1945 Bradford, Yhdistynyt kuningaskunta – 8. huhtikuuta 1968 Heathrow’n lentoasema, Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta; tunnettiin yleisesti nimellä Jane HarrisonHebblethwaite 2005) oli brittiläinen lentoemäntä. Hän on yksi neljästä naisesta, jotka ovat saaneet urheudestaan Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi korkeimman ansiomitalin, Yrjön ristin, ja ainoa, jolle mitali on myönnetty rauhan ajan toiminnasta.
Elämä Lapsuus ja nuoruus Jane Harrison syntyi 24. toukokuuta 1945 Bradfordissa. Hän oli Alan ja Lena Harrisonin nuorempi tytär. Perhe muutti Scarboroughiin äiti Lenan terveyden heikettyä. Lena kuoli vuonna 1955 Janen ollessa 10-vuotias.
Lapsena Harrison harrasti partiota. Hän kävi ensin Newby Countyn alakoulua ja myöhemmin Scarboroughin tyttökoulua. Hän aloitti Doncaster High Schoolissa syyskuussa 1961, mutta lopetti opinnot jo kuuden kuukauden jälkeen.
Työura Koulusta lähdettyään Harrison meni töihin Martin’s Bank -pankkiin Doncasterissa. Hän ei kuitenkaan pitänyt työstä, ja lähti sen sijaan lastenhoitajaksi Sveitsiin aikomuksenaan opiskella kieltä ja ryhtyä lentoemännäksi. Hän työskenteli lastenhoitajana myös San Franciscossa ennen kuin muutti Lontooseen päästyään lentoemännäksi BOAC:n palvelukseen kesäkuussa 1966.
Kuolema thumb|Harrisonin hautakivi Fulfordin hautausmaalla. 8. huhtikuuta 1968 Harrison oli lentoemäntänä BOAC:n lennolla 712 Lontoon Heathrow’n lentoasemalta Sydneyyn. Lennolla käytetty Boeing 707-465 lähti lentoon kohti ensimmäistä välilaskupaikkaa, Zürichiä, kello 15.27. Noin minuutti lentoonlähdön jälkeen koneen moottori numero kaksi syttyi tuleen. Miehistö päätti palata takaisin Heathrow’lle. Lähestymisen aikana moottori irtosi siivestä ja putosi maahan. Noin kaksi ja puoli minuuttia lentoonlähdön jälkeen miehistö teki onnistuneen hätälaskun. Laskeutumisen jälkeen tulipalo voimistui, sillä miehistö oli unohtanut katkaista polttoaineen syötön puuttuvaan moottoriin.
Harrisonin tehtävä oli auttaa koneen takaosassa stuerttia ovien avaamisessa ja matkustajien evakuoinnissa. Kun he avasivat takaoven, hätäliukumäki kiertyi täyttyessään niin, ettei sitä voinut käyttää. Stuertin oli kiivettävä alas oikaisemaan liukumäki, eikä hän päässyt enää takaisin koneeseen. Harrison jäi yksin opastamaan matkustajia ja auttamaan heitä ulos koneesta. Harrison rohkaisi matkustajia hyppäämään ja jopa työnsi heitä ulos. Kun tulipalo oven ulkopuolella voimistui, Harrison jäi paikalleen ohjaamaan matkustajia toisille uloskäynneille.
Kun kone oli lähes tyhjä, Harrison valmistautui silminnäkijöiden mukaan hyppäämään ulos takaovesta. Hän huomasi kuitenkin, että koneessa oli vielä muutama matkustaja, heidän joukossaan liikuntakyvytön iäkäs nainen ja kahdeksanvuotias tyttö, ja palasi matkustamoon auttamaan heitä. Sen seurauksena Harrison menehtyi tulipalossa. Hänen ja neljän muun onnettomuudessa kuolleen ruumiit löytyivät läheltä takaovea. Kaikki olivat tukehtuneet palokaasuihin.
Harrison oli kuollessaan 22-vuotias. Hänet haudattiin Fulfordin hautausmaalle Yorkiin.
Yrjön risti thumb|upright|Yrjön risti. Liikenneasioista vastannut korkea-arvoinen poliitikko Anthony Crosland kirjoitti onnettomuuden jälkeen pääministeri Harold Wilsonille ja ehdotti, että Harrisonille myönnettäisiin Yrjön risti, sotilasansioista myönnettävän Viktorian ristin jälkeen Yhdistyneen kuningaskunnan toiseksi korkein ansiomitali. Kuningatar Elisabet II myönsi Yrjön ristin Harrisonille postuumisti 7. elokuuta 1969. Harrisonista tuli yksi neljästä Yrjön ristin saaneesta naisesta ja heistä ainoa, joka on saanut sen tunnustuksena toiminnastaan rauhan aikana.
Palkinnon saatesanat olivat seuraavat:
Katso myös Neerja Bhanot, postuumisti palkittu intialainen lentoemäntä
Lähteet
Viitteet
Luokka:Brittiläiset henkilöt Luokka:Vuonna 1945 syntyneet Luokka:Vuonna 1968 kuolleet Luokka:Lento-onnettomuudessa kuolleet Luokka:Tulipalossa kuolleet Luokka:Lentoemännät ja stuertit