Grönlanti (, ) on Tanskan kuningaskuntaan kuuluva itsehallintoalue ja maailman suurin saari Pohjois-Atlantin ja Pohjoisen jäämeren välissä. Maantieteellisesti Grönlanti kuuluu Pohjois-Amerikkaan, hallinnollisesti se on Tanskan kuningaskunnan osa, joka ei Tanskasta poiketen kuulu Euroopan unioniin. Virallinen kieli on inuittikieliin kuuluva grönlannin kieli.
Valtaosa Grönlannin yli kahden miljoonan neliökilometrin pinta-alasta on jäätikön peitossa. Saaren noin 57 000 asukasta keskittyvät jäättömälle 350 000 neliökilometrin laajuiselle alueelle, jolla voidaan harjoittaa jopa maanviljelyä. Kalastus ja metsästys ovat aina olleet tärkeitä elinkeinoja Grönlannissa.
Sekä inuitit että skandinaavit ovat asuneet Grönlannissa suunnilleen 1000-luvulta alkaen. Skandinaavien asutus hävisi 1400-luvun alussa ja syntyi uudelleen 1700-luvulla. Norjan erotessa Tanskasta Grönlannin alueet jäivät Tanskalle. Saaren itsehallinto on vahvistunut asteittain. Vuonna 1979 Tanska myönsi Grönlannille autonomian, ja vuonna 2008 grönlantilaisista 75 prosenttia äänesti itsehallinnon puolesta.
Grönlanti havittelee itsenäisyyttä. Ilmaston lämmetessä ikijään alta paljastuvat mineraalivarat saattavat muuttaa Grönlannin riippuvuussuhdetta Tanskaan niin taloudellisesti kuin poliittisestikin.
Etymologia Nimi Grønland (suom. vihreä maa) juontaa juurensa Islannin saagoista, joiden mukaan Islannista karkotettu Erik Punainen antoi uudelle kotisaarelleen miellyttävän nimen houkutellakseen sinne asukkaita. (Project Gutenberg)
Grönlannin omakielinen nimi – Kalaallit Nunaat – merkitsee ″kalaallitien (ihmisten, grönlantilaisten) maata”. 1970-luvulla käytöstä jääneen vanhan oikeinkirjoitustavan mukaan nimi kirjoitettiin Kalâtdlit Nunât. Tämä nimiasu esiintyy esimerkiksi ennen vuotta 1978 julkaistuissa postimerkeissä.
Maantiede pienoiskuva|120px|vasen|Grönlannin jäätikkö ja paljaat alueet.
Grönlanti irtosi Euroopan mantereesta noin 54–55 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin Grönlanti on maailman suurin saari, josta valtaosa on maailman toiseksi suurimman jäätikön peitossa. Noin 85 prosenttia Grönlannin alueesta peittää jäätikkö, jonka keskipaksuus on noin 1,5 kilometriä. Jäätikkö virtaa keskiosan harjanteista ja jääkupoleista kiihtyvällä vauhdilla mereen. Toisaalta satelliittimittaukset osoittavat jäätikön paksuuden kasvavan keskimäärin 5,4±0,2 senttiä vuodessa. Nettovaikutus on kuitenkin negatiivinen: jäätä sulaa enemmän kuin muodostuu, joten jäätikön massa pienenee. Nykyisin jäätikön pinta-ala on 1,8 miljoonaa neliökilometriä ja jäättömän alueen 350 000 neliökilometriä.
Grönlannin jäättömillä tundra-alueilla on ikiroutaa. Kallioperä on enimmäkseen arkaaisia kivilajeja, mutta paikoin on myös tertiäärikauden basalttia. Uloin merenrannikko on paljasta kalliota, usein jyrkkiä graniitti- ja gneissirantoja. Sisämaassa ja vuonojen rannoilla on matalaa tundrakasvillisuutta, suojaisimmissa paikoissa pieniä leppiä, pihlajia ja koivuja.
Kaikki asutus sijaitsee jäättömillä rannikoilla, ja väestö on keskittynyt saaren länsireunalle.
Ilmasto pienoiskuva|vasen|Länsi-Grönlannin jäätikköä. Grönlannin ilmasto on arktinen. Ilmasto kuitenkin vaihtelee voimakkaasti toisaalta pohjoisen ja etelän, toisaalta rannikon ja sisämaan välillä. Etelässä vuoden keskilämpötila on +0,5 °C ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila −7,8 °C, pohjoisessa taas vuoden keskilämpötila −8,7 °C (jäätiköllä −25 °C) ja kylmimmän kuukauden −30,6 °C. Kesäisin lämpötila saattaa nousta yli 10 celsiusasteeseen, eteläisimmässä kärjessä ja suojaisten vuonojen perukoilla toisinaan jopa yli 20 °C. Etelässä sademäärät ovat paljon pohjoista suuremmat Pohjois-Atlantilta puhaltavien lämmittävien tuulien ansiosta.
Grönlannin jäätikkö oli pienimmillään noin 6 000 vuotta sitten. Jäätikkö alkoi pienetä holoseenin alun lämpimänä ajanjaksona, jolloin kesät olivat selvästi nykyistä lämpimämpiä (noin 4 °C), mutta ilmaston alettua viiletä noin 6 000 vuotta sitten jäätikkö on kasvanut.
Ilmaston lämpeneminen saa Grönlannin jääkerrokset sulamaan aikaisempaa nopeammin. Esimerkiksi itäisen Grönlannin jäätiköllä sijaitseva Catalinajärvi on purkautunut massiivisesti kolme kertaa vuoden 1966 jälkeen. Sulamisella uskotaan olevan tulevaisuudessa mittavia vaikutuksia merenpinnan korkeuteen ja merien elämään, ellei prosessia voida hidastaa tai siihen vaikuttaa joillakin muilla keinoilla.
Luonto ja luonnonsuojelu pienoiskuva|150px|Grönlanninhylkeen poikanen. Grönlannissa eläviä nisäkkäitä ovat jääkarhu, mursu, susi, naali, jänikset, myskihärkä, peura ja sopulit sekä monet valaat ja hylkeet, kuten sarvivalas, maitovalas, norppa ja grönlanninhylje. Lintuja pesii noin 60 lajia, ja niiden lisäksi maassa pysähtyy noin 150 muuttolintulajia. Kaloja ja äyriäisiä on runsaasti sekä merialueilla että Grönlannin makeissa vesissä. Liikakalastus on vahingoittanut turskan, kampasimpukan ja ruijanpallaksen kantoja. Joista saadaan edelleen runsaasti nieriää, meristä muita lohikaloja, ja lisäksi pyydystetään katkarapuja ja taskurapuja.
Grönlannissa kasvaa noin viisisataa putkilokasvilajia. Niihin kuuluu viisi kämmekkälajia. Suojaisimmissa vuonojen perukoissa elää puitakin, mutta yleisin puuvartinen kasvi on vajaat kaksimetriseksi kasvava harmaalehtinen tunturipaju. Saaren ainoa luonnollinen metsä kasvaa Kujalleqin kunnan Qinngualaaksossa. Kansalliskukka on pientä maitohorsmaa muistuttava naalinhorsma, grönlanniksi niviarsiaq.
Viljelykasveja, muun muassa perunaa, viljellään vähäisessä määrin Etelä-Grönlannissa. Lisäksi saarella on muualta tuotuja eläimiä, esimerkiksi vetokoiria, lampaita ja poroja. Jopa nautakarjan kasvatusta on harkittu.
Grönlannin koillisosa muodostaa maailman laajimman kansallispuiston.
Historia Grönlannin asuttivat ensimmäisen kerran noin 2500 eaa. Siperiasta peräisin olleet Saqqaq-kulttuurin heimot, jotka eivät olleet sukua inuiiteille eivätkä intiaaneille. Noin vuoteen 800 eaa. mennessä asutus hävisi kuoltuaan pois tai muutettuaan Pohjois-Kanadaan. Noilla main Luoteis-Grönlannin asutti Kanadasta tullut Dorset-kulttuuri.
Viikingit asuttivat Grönlannin vuoden 1000 tienoilla, jolloin saaren ilmasto oli lauhkeampi kuin myöhemmin, mutta viileämpi kuin nykyisin (2019). Asuttaminen liittyi keskiajan lämpökauteen, joka Grönlannissa alkoi jo ilmeisesti 600-luvulla.
Nykygrönlantilaisten inuiittien esi-isät eli Thulen kulttuuri saapui noin vuodesta 1200 alkaen, ehkä valaiden perässä. He asettuivat aluksi alueille, joilla ei ollut viikinkejä. Teknisesti alivoimainen Dorset-kulttuuri tuhoutui vähitellen täysin heidän altaan, ehkä väkivaltaisesti.Atlas of Ancient America, Michael Coe Dean Snow and Elizabeth Benson, An Equinoix Book, Oxford 1986, Facts on File 1986, : Cultural Atlas Series, , , s. 45–48
Skandinaaveilla oli Grönlannissa kaksi pääsiirtokuntaa: nykyisen Nuukin tienoilla sijainnut läntinen siirtokunta ja etelämpänä, lähellä nykyistä Qaqortoqia sijainnut Erik Punaisen perustama itäinen siirtokunta. Norjalainen Kuninkaan peili 1220–1230-luvuilta kertoo, että grönlantilaiset toivat saarelle rautaa ja puuta sekä veivät turkiksia, köysiä, mursunhampaita ja taljoja. Norjan kuningas Haakon IV liitti Grönlannin muodollisesti Norjaan vuonna 1261, minkä jälkeen grönlantilaiset eivät saaneet käyttää kauppamatkoilla omia laivojaan, vaan jäivät norjalaisten ja etenkin bergeniläisten varaan. 1300-luvun puolivälistä alkaen emämaa ei enää piitannut Grönlannista, sillä turkiksia sai helpommin Venäjältä ja mursunhampaat oli korvannut Afrikasta tuotu norsunluu. Elintärkeä Bergenistä kulkenut yhteysaluskin lakkautettiin vuonna 1367 tai 1369.
Skandinaaviasutus hävisi 1400-luvulla. Syynä on pidetty ilmaston kylmenemistä, sillä sen seurauksena maanviljely muuttui mahdottomaksi ja myös alueella jatkuvasti vallinnut puupula paheni entisestään. Vuonna 2022 julkaistun tutkimuksen mukaan syynä onkin voinut olla kuivuus. Tutkimuksessa otettiin näytteitä siirtokunnan lähellä olevasta järvestä, ja 2 000 vuoden mittaiselta ajalta tutkitut näytteet osoittivat, että seutu ei ollut erityisesti viilentynyt vaan alue muuttui vähitellen kuivemmaksi.Tutkijat selvittivät, mikä sai viikingit hylkäämään Grönlannin: eivät kavahtaneetkaan kylmää, vaan kuivuutta yle uutiset 27.3.32022. Viitattu 28.3.2022 Asiaan vaikuttivat myös skandinaavien ja inuittien edeltäjien väliset konfliktit. Läntinen siirtokunta hävisi ilmeisesti jo vuonna 1350. Islantilainen annaali vuodelta 1379 kuvaa skrælingien eli Thulen kansan hyökkäystä grönlantilaisten kimppuun, ja vuosina 1350–1400 kirjoitettu Grönlannin kuvaus kertoo läntisen siirtokunnan jääneen Thulen kansan haltuun. Viimeinen kirjallinen maininta skandinaaviasutuksesta koskee vuonna 1408 Hvalseyn kirkossa pidettyjä häitä. Pääasiassa kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä eläneet inuitit kestivät ilmaston kylmenemistä.
pienoiskuva|Hvalseyn kirkon raunio, skandinaavien varhaisesta asutuksesta Grönlannissa parhaiten säilynyt jäännös. Kuva: F. C. P. Rüttel, 1900-luvun vaihteesta. Norjalainen lähetyssaarnaaja Hans Egede (1686–1758) saapui 1720-luvulla Grönlantiin tarkoituksenaan levittää kristinuskoa skandinaavien siirtokuntiin, joita hän uskoi edelleen olevan olemassa. Hän tapasi siellä kuitenkin inuitteja ja päätyi tekemään lähetystyötä heidän keskuuteensa sekä perustamaan Nuukin.
Grönlanti jäi Tanskalle, kun Norja erosi Tanskasta 1814. Yhdysvallat tunnusti alueen Tanskan omaisuudeksi vuonna 1916, mutta Norja vaati vuonna 1931 tunnustusta itärannikolla, 71. ja 75. leveysasteen välissä, hallussaan olleelle alueelle. Kansainvälinen oikeus tunnusti vuonna 1933 Grönlannin osaksi Tanskaa.
Yhdysvallat miehitti Grönlannin vuonna 1940 sen jälkeen, kun Saksa oli miehittänyt Tanskan. Grönlanti oli Yhdysvaltain hallinnassa toisen maailmansodan loppuun, vuoteen 1945 saakka. Tanskan ja Yhdysvaltojen välille solmittiin 27. huhtikuuta 1951 puolustussopimus. Thuleen perustettiin ensimmäinen amerikkalainen sotilastukikohta.
Yhdysvallat yritti ostaa Grönlannin jo vuonna 1867. Vuonna 1946 Yhdysvallat tarjosi Grönlannista Tanskalle sata miljoonaa dollaria, mutta Tanska kieltäytyi. Vuonna 2019 presidentti Donald Trump kertoi harkitsevansa saaren ostamisen ehdottamista. Uudelleenvalittuna tulevana presidenttinä Trump kertoi joulukuussa 2024 Grönlannin hankinnan olevan Yhdysvalloille välttämätöntä. Tammikuun 2025 mielipidemittauksessa 85 % grönlantilaisista vastusti liittymistä Yhdysvaltoihin.
Grönlannin siirtomaa-asema kumottiin vuonna 1953. Kuninkaallisella kauppaseuralla ollut kauppamonopoli lakkautettiin, ja Grönlannista tuli Tanskan täysivaltainen maakunta, joten se sai oikeuden lähettää kaksi edustajaa Tanskan valtiopäiville. Vuonna 1979 Grönlannista tuli itsehallinnollinen alue. Samana vuonna pidetyissä parlamenttivaaleissa sosiaalidemokraattinen ja kansallismielinen puolue Siumut nousi suurimmaksi puolueeksi ja puolueen johtaja Jonathan Motzfeldt muodosti hallituksen. Helmikuussa 1982 järjestettiin kansanäänestys, jossa 53 prosenttia äänestäjistä kannatti Grönlannin eroa Euroopan yhteisöistä. Ero astui voimaan 1. helmikuuta 1985. Siumutin johtoon noussut Lars Emil Johansen muodosti hallituksen vuonna 1991, mutta Motzfeldtista tuli jälleen pääministeri vuonna 1997, ja hän jatkoi tehtävässä myös vuoden 1999 vaalien jälkeen. Vuoden 2002 vaalien jälkeen hänen seuraajakseen tuli Hans Enoksen.
Marraskuun 2008 kansanäänestyksessä grönlantilaiset äänestivät laajemman itsehallinnon puolesta. Äänestystulos astui voimaan kesäkuussa 2009, kun Grönlannin itsehallinto laajeni. Paikallishallinto sai muun muassa oikeuden luonnonvarojensa hallintaan sekä poliisi- ja oikeusasioiden hoitamiseen. Lisäksi grönlannista tuli alueen ainoa virallinen kieli. Vuoden 2009 vaaleissa voitti itsenäisyysmielinen vasemmistopuolue Inuit Ataqatigiit, joka päätti sosiaalidemokraattien 30 vuoden valtakauden.
Politiikka