Korintin sota käytiin vuosina 395–387 eaa. Ateena, Argos, Korintti ja Theba yrittivät Persian avustuksella kukistaa Spartan, josta oli peloponnesolaissodan jälkeen tullut Kreikan suurvalta. Ateena oli peloponnesolaissodan takia menettänyt vallassaan olleet alueet, eli niin sanotun Ateenan imperiumin Spartalle. Sodan tärkein syy oli kuitenkin Spartan omavaltainen käyttäytyminen heikompia liittolaisiaan kohtaan.
Sparta hyökkäsi muun muassa liittolaisensa Eliin kimppuun, koska se ei ollut spartalaisten mielestä tukenut heitä tarpeeksi sodan aikana. Spartan kaksi vahvinta liittolaista, Korintti ja Theba, olivat taas närkästyneitä siitä, että Sparta oli käyttänyt peloponnesolaissodan jälkeistä tilannetta omaksi edukseen liittolaistensa kustannuksella.Ksenofon, 3.2.25 Lopulta Theba ja Korintti ajautuivat liittoon Ateenan ja Spartan vanhan vihollisen Argoksen kanssa. Spartan vastustajia tuki myös Persian valtakunta, jota vastaan Spartan kuningas Agesilaos II oli aloittanut sodan vuonna 398 eaa. Agesilaos oli saanut vallattua suuren osan Jooniasta, ja persialaiset toivoivat, että hänen olisi uuden sodan syttyessä pakko palata Kreikkaan.
Sota sai alkunsa niin sanotusta Boiotian sodasta, joka alkoi paikallisena kahakkana Luoteis-Kreikassa mutta johon Sparta ja Theba sekaantuivat vuonna 395 eaa. Tämän sodan päätyttyä Theba ja Ateena solmivat Persian yllyttäminä liiton Korintin ja Argoksen kanssa Spartaa vastaan. Sotaa käytiin etupäässä Theban ja Korintin ympäristössä sekä Aigeianmerellä. Aluksi liittolaiset kärsivät tappioita Spartaa vastaan, mutta spartalaiset eivät kuitenkaan pystyneet käyttämään voittojaan hyväkseen. Heti sodan alkupuolella persialainen laivasto tuhosi Spartan laivaston ja Spartan toiveet Aigeianmeren herruudesta. Ateena käytti tilannetta hyväkseen valtaamalla useita saaria, jotka olivat aikaisemmin kuuluneet sen valtapiiriin.
Kun Persiassa nähtiin Ateenan mahdin taas kasvavan, persialaiset päättivät lopettaa liittolaisten tukemisen ja sen sijaan tukea Spartaa. Yllättävä käänne pakotti liittolaiset lopulta suostumaan rauhaan. Sota päättyi vuonna 387 eaa. niin sanottuun Antalkidaan rauhaan, jonka mukaan kaikkien Kreikan kaupunkien tulisi olla itsenäisiä. Rauha tunnetaan myös kuninkaan rauhana, koska se oli täysin Persian kuninkaan sanelema. Rauhan takaajaksi tuli näin Persia, joka sopimuksen mukaan myös sai pitää Joonian kreikkalaiset kaupungit. Sodan jälkeen Sparta pääsi taas vähäksi aikaa hallitsevaan asemaan Kreikan kaupunkien keskuudessa. Spartan hegemoniaa kesti aina vuoteen 371 eaa., jolloin thebalaiset kukistivat Spartan Leuktran taistelussa.
Sodan tausta
Peloponnesolaissodan jälkeen Sparta oli taas päässyt johtoasemaan Kreikan kaupunkivaltioiden keskuudessa. Spartaa tuki myös Persian valtakunta, joka oli avustanut Spartaa sodan aikana rahallisesti. Peloponnesolaissodan jälkeen Spartan sisäisessä valtataistelussa pääsivät voitolle Lysandros ja tämän kannattajat, jotka suosivat paljon aggressiivisempaa ulkopolitiikkaa. Kun Spartan kuningas Agis II kuoli, sai Lysandros oman suosikkinsa Agesilaoksen valituksi tämän seuraajaksi. Peloponnesolaissodan aikana ja sen jälkeen spartalaiset olivat syrjäyttäneet valtaamissaan kaupungeissa demokraattisesti valitut johtajat ja korvanneet heidät oligarkeilla.Lewis et al., s. 97–98
Peloponnesolaissodan loppuvaiheiden aikana ja sen jälkeen osa Aigeianmeren saarista joutui Spartan valtaan. Spartan ja sen liittolaisten välit viilenivät kuitenkin pian, kun kävi selväksi, että Sparta ei aikonut jakaa liittolaistensa kanssa Ateenalta perimäänsä pakkoveroa eikä muutakaan sotasaalista. Spartan liittolaiset paheksuivat myös Spartan käytöstä, kun se pakotti demokraattisen Eliin luopumaan hallitsemistaan kaupungeista. Elis oli peloponnesolaisliiton jäsen, mutta spartalaiset olivat tyytymättömiä sen käytökseen sodan aikana. Theba ja Korintti eivät lähettäneet joukkoja Spartan avuksi.
Ateena, Theba ja Korintti eivät myöskään ottaneet osaa Spartan suunnittelemaan retkikuntaan Jooniaan vuonna 398 eaa. Ennen lähtöään Vähään-Aasiaan Agesilaos II aikoi toimittaa uhrin jumalille Auliissa Boiotiassa, kuten Agamemnon oli tehnyt ennen lähtöään Troijan sotaan. Pausaniaan mukaan thebalainen ratsuväki esti Agesilaoksen pääsyn uhripaikalle.Pausanias, 3.9.2-4 Ilman näidenkin kaupunkien avustusta Agesilaos löi persialaiset ja tunkeutui aina Sardisiin asti. Satraappi Tissafernes tuomittiin kuolemaan, koska hän ei ollut pystynyt estämään spartalaisia. Päästäkseen eroon spartalaisista Tissaferneen seuraaja Tithraustes lahjoi Agesilaoksen ja sai hänet hyökkäämään pohjoiseen, satraappi Farnabazos II:n alueelle. Agesilaos alkoi samalla rakentaa suurta laivastoa.Ksenofon, 3.4.25-29
Kun Farnabazos ymmärsi, ettei hän pystyisi lyömään Agesilaosta, hän päätti pakottaa tämän palaamaan Kreikkaan. Hän lähetti rhodoslaisen Timokrateen lahjomaan Spartan vastustajia ja yllyttämään heitä kapinaan Spartaa vastaan. Timokrates vieraili Ateenassa, Thebassa, Korintissa ja Argoksessa ja sai kaikissa kaupungeissa puolelleen vaikutusvaltaisia henkilöitä. Spartaa aikaisemminkin vastustaneet thebalaiset ottivat tehtäväkseen aloittaa sodan.Ksenofon, 3.5.1 väittää, että Timokrateen lähetti Tithraustes eikä Farnabazos. Hellenika Oksyrhynkhia väittää kuitenkin, että Farnabazos lähetti Timokrateen.Lewis et al., s. 98.
Sodan alku thumb|left|upright=0.6|Kreikkalaiset hopliitit olivat raskaasti aseistettuja sotilaita, joiden varusteisiin kuului keihäs ja kilpi. thumb|Kreikkalainen kolmisoutu.
Sopiva tilanne sattui vuonna 395 eaa., kun Sparta sekaantui Fokiin ja Lokriin maakuntien väliseen sotaan. Niin sanottuun Boiotian sotaan sekaantuivat myös Theba ja Ateena.Ksenofon, 3.5.3-5 Sparta kärsi tappion thebalaisia vastaan Haliartoksen taistelussa, jossa myös Lysandros menetti henkensä. Toinen Spartan kahdesta kuninkaasta, Pausanias, ei ehtinyt paikalle toisen armeijan kanssa. Pausaniaan oli pakko niellä ylpeytensä ja vetäytyä Boiotiasta. Kotona hänet tuomittiin kuolemaan, mutta hän ehti paeta ennen tuomion täytäntöönpanoa.Ksenofon, 3.5.17-25 Boiotian sodan jälkeen Ateenan ja Theban kanssa liittoutuivat myös Korintti ja Spartan vanha perivihollinen Argos. Yhdessä ne perustivat Korintissa neuvoston, jonka tuli järjestää liittolaisten yhteiset asiat. Liittolaiset lähettivät myös lähettiläitä moniin pienempiin kaupunkeihin, ja useat kaupungit antoivat heille myös tukensa.Diodoros, 14.82.1-3
Nemean taistelu
Koska Agesilaos oli Aasiassa ja koska Pausaniaan seuraaja Agesipolis I oli vielä lapsi, spartalaiset määräsivät erään Aristodemoksen johtamaan joukkoja liittolaisia vastaan. Agesilaokselle lähetettiin käsky palata pikaisesti Kreikkaan armeijansa kanssa, juuri niin kuin persialaiset olivat toivoneet hänen tekevän. Samalla Aristodemos marssi armeijan kanssa suoraan Korintin alueelle Peloponnesoksen koillisosaan. Noin 18 000 sotilasta käsittänyt spartalainen armeija kukisti liittolaisten noin 24 000 sotilaan armeijan Nemean taistelussa. Liittolaisista noin 2 800 kaatui, kun spartalaisista ja sen liittolaisista kaatui vain 1 100.Ksenofon, 4.2.1-8Ksenofon, 4.2.16-23 ja Diodoros, 14.83.1-2
Knidoksen taistelu
Seuraava suurempi taistelu käytiin merellä. Agesilaos oli aikaisemmin varustanut suuren laivaston niin, että yhdessä liittolaiskaupunkien laivojen kanssa hänellä oli noin 120 kolmisoutua. Agesilaos antoi laivaston lankonsa Peisandroksen komennettavaksi. Peisandros ei ollut koskaan aikaisemmin komentanut laivastoa.Ksenofon, 3.4.27-29 Myös persialaiset olivat lähettäneet paikalle oman laivastonsa, joka koostui foinikialaisista, kilikialaisista ja kyproslaisista laivoista. Persialaisten laivastoa johti kokenut ateenalainen sotapäällikkö Konon. Laivastot kohtasivat vuonna 394 eaa. Knidoksen edustalla. Knidoksen taistelussa Kononin johtama persialainen laivasto tuhosi täydellisesti Peisandroksen johtaman spartalaisen laivaston.Fine, s. 546–547.
Koroneian taistelu
Knidoksen taistelun ollessa käynnissä Agesilaos marssi Vähästä-Aasiasta Traakian, Makedonian ja Thessalian halki Boiotiaan. Koroneian taistelussa Agesilaos kukisti etupäässä thebalaisista ja argoslaisista koostuneen armeijan. Agesilaos pääsi tämän jälkeen palaamaan armeijansa kanssa Korintinlahden yli Peloponnesokselle.Ksenofon, 4.3.15-20 ja Diodoros, 14.84.1-2
Korintin piiritys thumb|Korintti ja sen ympäristö.
Korintin sodan ensimmäisen vaiheen jälkeen Sparta oli selvästi vastustajiaan voimakkaampi. Se oli kuitenkin menettänyt laivastonsa, jonka se oli vaivoin rakentanut peloponnesolaissodan aikana. Spartan vastustajat olivat myös pystyneet estämään spartalaisia tunkeutumasta Peloponnesokselta muualle Kreikkaan mielensä mukaan. Spartan päämääränä seuraavien vuosien aikana tuli olemaan Spartaa lähimpinä olevien kaupunkien Korintin ja Argoksen kukistaminen. Ateena ja Theba taas yrittivät pitää nämä kaupungit mukana omassa liitossaan samalla kun ne itse yrittivät kasvattaa omaa valtaansa. Ateenalaiset unelmoivat koko Aigeianmeren kattaneen entisen imperiuminsa jälleenrakentamisesta. Thebalaiset taas olivat pitkään halunneet saada Boiotian pienemmät kaupungit oman valtansa alle.Ksenofon 4.8.12-15.
Vuoden 393 eaa. alussa ateenalaisen Kononin ja satraappi Farnabazoksen johtama persialainen laivasto purjehti Kreikkaan. Aluksi he tekivät hyökkäyksiä Lakoniaan ja valtasivat Kytheran saaren. He kävivät myös Korintissa, jossa he jakoivat Persian kuninkaan lähettämiä varoja. Tämän jälkeen laivasto purjehti Ateenaan, jossa se suojasi kaupunkia sen aikaa, kun ateenalaiset jälleenrakensivat Pitkät muurinsa kaupungin ja sen sataman Pireuksen välille. Spartalaiset olivat pakottaneet ateenalaiset purkamaan muurit peloponnesolaissodan jälkeen. Ateena käytti hyväkseen laivastoa valtaamalla Skyroksen, Imbroksen ja Lemnoksen saaret, joille se perusti kolonioita.Ksenofon, 4.8.7-10
Samoihin aikoihin Korintissa ilmeni kiista demokraattien ja oligarkkien välillä. Argoksen tukemat demokraatit karkottivat vastustajansa kaupungista. Maanpakoon ajetut oligarkit pakenivat spartalaisten luokse, jotka olivat perustaneet päämajansa läheiseen Sikyoniin. Myös ateenalaiset ja thebalaiset antoivat tukensa Korintin demokraateille. Yöllisessä hyökkäyksessä spartalaiset ja maanpakoon ajetut korinttilaiset valtasivat Lekhaionin, joka oli Korintin satamakaupunki Korintinlahden puolella. Korintin demokraatit yrittivät liittolaistensa kanssa vallata takaisin kaupungin mutta epäonnistuivat. He alkoivat piirittää kaupunkia, mutta spartalaiset tekivät vastahyökkäyksen ja ajoivat heidät pois.Diodoros, 14.86 ja Ksenofon, 4.4.
Ensimmäiset rauhanneuvottelut thumb|left|Apollonin temppelin rauniot Korintissa.
Spartalaiset lähettivät vuonna 392 eaa. Antalkidaan neuvottelemaan Fryygian satraapin Tiribazoksen kanssa. Spartalaiset toivoivat, että persialaiset vetäisivät pois tukensa Spartan vastustajilta, kun he kuulisivat, että ateenalaiset olivat käyttäneet persialaisten laivastoa hyväkseen kasvattaakseen omaa valtaansa. Ateenalaiset saivat kuulla tästä ja lähettivät Kononin sekä useita muita neuvottelemaan satraapin kanssa. Myös Korintti, Argos ja Theba lähettivät edustajiaan neuvottelemaan persialaisten kanssa.Lewis et al, s. 107.