thumb|upright|Poliisit tutkivat mustan pörssin kauppiaan varastoa Saksassa vuonna 1947. Käsitteelle harmaa talous ei ole yksiselitteistä määritelmää. Fiskaalisessa merkityksessä harmaa talous tarkoittaa liike- tai yritystoimintaa, josta ei suoriteta lakisääteisiä maksuja tai veroja, esimerkiksi ennakonpidätystä tai sosiaaliturva- ja eläkemaksuja. Kansantaloudellisessa merkityksessä harmaa talous tarkoittaa taloudellisesti tuotannollista toimintaa, jota esimerkiksi veronvälttämiseksi ei ilmoiteta viranomaisille. Kansantalouden tilinpidossa siitä tehdään arvio ja se on siten mukana bruttokansantuotelaskelmissa. Fiktiivinen taloudellinen toiminta veroetujen saamiseksi, kuten esimerkiksi arvonlisäveron palautusten hakeminen tekaistujen laskujen perusteella ei sisälly periaatteessa harmaan talouden määritelmään, vaan kyseessä on verorikos. Euroopan unioni laskee harmaaseen talouteen kuuluvaksi myös laittoman kaupan, kuten esimerkiksi huumekaupan. Tällöin puhutaan usein kokonaiskäsitteestä piilotalous (non-observed economy).
Harmaata taloutta esiintyy tyypillisesti työvoimavaltaisilla toimialoilla, kuten rakennusalalla, majoitus- ja ravitsemisalalla ja kuljetusalalla. Sen tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat muun muassa pimeiden palkkojen maksaminen, kuittikauppa, pimeät yrittäjätulot ja lyhyen elinkaaren yritysten käyttö verojen välttämiseksi. Harmaata taloutta esiintyy myös kansainvälisessä kaupassa ja sijoitustoiminnassa. Harmaan talouden yleisyyden arviointia vaikeuttaa se, että se on suurelta osin piilorikollisuutta, josta vain osa tulee viranomaisten tietoon.
Eri harmaan talouden torjuntatyötä tekevien viranomaisten toimittamalle yhteiselle ”Harmaa talous & talousrikollisuus” -sivustolle on koottu tietoa eri ilmiöistä, jotka liittyvät harmaan talouden harjoittamiseen, kuten pimeän työvoiman käyttö, identiteettipetokset, korruptio ja ammattimainen yritysten hyväksikäyttö. Harmaan talouden muodot muuttuvat jatkuvasti. Esimerkiksi kansainvälistyminen, virtuaalivaluutat, ulkomainen työvoima ja rahasiirrot ulkomaille ovat nähtävissä harmaan talouden harjoittamisessa.
Harmaan talouden määrä Ilmiön laajuutta on arvioitu esimerkiksi 16. kesäkuuta 2010 ilmestyneessä eduskunnan tarkastusvaliokunnan tilaamassa tutkimuksessa. Tutkimuksessa esitettyjen arvioiden mukaan harmaan talouden määrä olisi vuonna 2008 ollut verotarkastuksiin perustuvalla laskentamenetelmällä mitattuna 10–14 miljardia euroa, mikä vastasi 5,5–7,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Fiskaalisina vahinkoina tämä tarkoittaa 4–6 miljardin euron vuosittaisia verojen ja maksujen menetyksiä.
Journal of Money Laundering Control julkaisi 2015 tutkimuksen, jossa harmaan talouden määrän Suomessa arvioitiin olevan 12,9 prosenttia bruttokansantuotteesta (BKT). Euroopan komission arvion mukaan harmaan talouden määrä Suomessa olisi vuonna 2011 ollut 13,7 prosenttia BKT:sta. Komission julkaiseman raportin mukaan vuonna 2013 EU jäsenmaissa keskimäärin 11,6 prosenttia yksityisen sektorin työpanoksesta jäi ilmoittamatta, Suomessa 9,3 prosenttia. Harmaan talouden selvitysyksikön analyytikot eivät ole kuitenkaan pitäneet Euroopan komission arviota Suomessa ilmoittamatta jääneestä työpanoksesta realistisena.
Vuonna 2013 julkaistun tutkimuksen mukaan Euroopan (EU-27, Norja, Sveitsi, Kroatia ja Turkki) alueella harmaan talouden suhteellinen osuus on laskenut vuosina 2003–2013 noin 22,4 prosentista 18,5 prosenttiin maiden BKT:sta ( vuonna 2013 yhteensä 2 150 miljardia euroa). Keskiarvoa huomattavasti korkeammat arvot harmaan talouden BKT-osuudesta olivat Bulgariassa (31 %), Romaniassa, Kroatiassa, Liettuassa ja Virossa (28 %) sekä Turkissa (27 %) ja Latviassa (26 %). Tämän tutkimuksen arvio harmaan talouden osuudeksi Suomessa oli yhteensä 13,0 prosenttia vuonna 2013 (25,8 miljardia euroa). Eurostatin mukaan vuonna 2013 toimialakohtaisesti korkea harmaan talouden osuus on EU-alueella rakennustoiminnassa (31 %), tukku- ja vähittäiskaupassa (20 %), hotelli- ja ravintolatoiminnassa (19 %), tuotannollisessa toiminnassa (15 %) ja maataloudessa (15 %).
Harmaan talouden mittaaminen on vaikeaa, joten siitä ei ole tehty yhtä paljon tutkimuksia kuin verovajeesta. Verovaje muodostuu myös muusta kuin harmaan talouden aiheuttamista veromenetyksistä, mutta se voi jossain määrin korreloida harmaan talouden määrän kanssa. Verovaje on teoreettisen verosaatavan ja todellisten saatujen maksujen välinen erotus. Vuonna 2015 Varsovan yliopisto julkaisi artikkelin, jossa Suomen kokonaisverovajeen arvioitiin vuonna 2014 olleen 5,2 prosenttia BKT:sta. Euroopan maiden keskiarvon arvioitiin olleen 10,7 prosenttia BKT:sta.
Yksittäisistä harmaan talouden ilmiöistä on tehty tutkimuksia, joissa on arvioitu verovajeen ja harmaan talouden kehitystä. Euroopan komission tutkimuksessa selvitettiin 28 EU-maan arvonlisäverovajeen kehitystä vuosina 2012–2016. Suomen arvonlisäverovaje on kasvusuunnassa. Vuonna 2012 arvonlisäverovaje on ollut 5 prosenttia, vuosina 2013 ja 2014 vaje oli 6 prosenttia, vuonna 2015 vaje nousi 7 prosenttiin ja vuonna 2016 jo 8 prosenttiin. EU:n sisäkauppapetoksista on laadittu vuonna 2018 selvitys, jossa yhteisöostajien aiheuttaman verovajeen arvioitiin olevan noin 12–15 miljoonaa euroa vuodessa. Kun arvioon lisättiin yhteisöostajiin kytkeytyvät muut vilpilliset toimijat, verovajeen arvioitiin voivan nousta jopa 35 miljoonaan euroon vuodessa.
Verohallinnon toimeksiannosta tehtiin vuonna 2017 suomalaisille yrityksille ja yhteisöille kysely, jossa selvitettiin näkemyksiä ja asenteita verojen maksuista. Osittain vastaavanlaiset tutkimukset on tehty myös vuosina 2015 ja 2013. Verrattuna aiempina vuosina saatuihin vastauksiin yhä harvempi vastaaja on kertonut tietävänsä tai tuntevansa yrityksen, joka on ostanut tai myynyt tavaraa tai palveluja pimeästi ilman kuitteja. Rakentamisen tiedonantovelvollisuudesta on laadittu selvitys, jonka mukaan rakennusalalla tehdyt lakimuutokset ovat lisänneet verotuottoja.
Harmaan talouden vaikutukset Harmaaseen talouteen liittyvä rikollisuus aiheuttaa taloudellisia menetyksiä yhteiskunnalle, kun veroja ja veroluonteisia maksuja jää saamatta. Verotulojen menetysten lisäksi harmaa talous heikentää kilpailuneutraliteettia eli vaikeuttaa laillisesti toimivien yrittäjien toimimista kilpailun vääristyessä. Lisäksi harmaa talous tarjoaa suomalaiselle ja ulkomaiselle järjestäytyneelle rikollisuudelle väylän levittäytyä talouselämään ja yhteiskunnan muihin rakenteisiin. Myös työntekijöiden työolosuhteet, työn saanti ja palkkaus voivat kärsiä pimeää työtä tekevien työntekijöiden halvempien työnantajakustannusten vuoksi. Pimeää työtä tekevät työntekijät työskentelevät ilman työehtoja tai vakuutuksia, eikä heille kerry lakisääteistä eläkettä. Kuluttajalla ei ole pimeästi ostettuun palveluun tai tuotteeseen lakisäänteistä kuluttajansuojaa. Lisäksi harmaan talouden lisääntyessä veronmaksumoraali ja oikeusjärjestelmän uskottavuus voivat yleisesti heiketä.
Harmaata taloutta harjoitetaan taloudellisen hyödyn tavoittelun vuoksi. Myytäessä tuotetta tai palvelua siten, että veroja ja muita lakisääteisiä maksuja ei suoriteta, on mahdollista saada kilpailuetua halvemmalla myyntihinnalla, ja lisäksi myyjälle voi jäädä enemmän voittoa myynnistä. Pimeää työtä tehtäessä työntekijä voi saada työstä suuremman nettopalkan ja työnantaja säästää työnantajamaksuissa. Kuluttaja voi hyötyä saadessaan tuotteen tai palvelun halvemmalla.
Koska harmaan talouden harjoittaminen on rikollista toimintaa, se aiheuttaa riskejä siihen osallistuville. Yrittäjää ja työntekijää voi uhata rikossyyte tai erilaiset seuraamusmaksut, mikäli velvoitteet on jätetty hoitamatta ja asia tulee ilmi.
Harmaan talouden torjuntatyö Suomessa
Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategia Harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian tavoitteena on ennalta ehkäistä ja vähentää harmaata taloutta ja talousrikollisuutta. Strategian avulla pyritään edistämään yritysten mahdollisuutta terveeseen kilpailuun ja helpottamaan julkisten velvoitteiden hoitoa. Strategiassa harmaan talouden torjunnan painopistettä on pyritty siirtämään jälkikäteisestä valvonnasta ennalta estämiseen. Vuosille 2016–2020 asetettu harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian toimenpideohjelma on jatkoa edelliselle vuonna 2015 päättyneelle toimenpideohjelmalle.
Harmaa talous & talousrikollisuus -tilannekuvasivusto Viranomaisten yhteistyöllä ylläpidettävä verkkosivusto ”Harmaa talous & talousrikollisuus” kokoaa harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntaan liittyvän julkisen materiaalin yhteen. Sivusto on tarkoitettu niin suurelle yleisölle, poliittisille päättäjille ja viranomaisille kuin myös tieteentekijöille.
Sivustolta löytyy ajankohtaista tietoa harmaan talouden ja talousrikollisuuden ilmiöistä, niiden laajuudesta ja torjunnasta. Lisäksi sivusto antaa yrityksille ja kansalaisille tietoa siitä, miten toimia oikein ja suojautua harmaan talouden ja talousrikollisuuden aiheuttamilta haitoilta. Ajankohtaisia ilmiöitä kuvataan yhdistelemällä useamman eri viranomaisen havaintoja. Tarkoituksena on osoittaa, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunta kuuluu kaikille: viranomaisille, yrityksille ja kansalaisille. Sivusto toimii myös viranomaisten ja poliittisten päättäjien päätöksenteon tukena. Tietoa löytyy uusista ilmiöistä, kuten alustataloudesta ja virtuaalivaluutoista, mutta myös perinteisimmistä harmaan talouden muodoista, kuten pimeästä työstä ja korruptiosta.
Verkkosivuston toteutushanke on osa vuosille 2016–2020 vahvistettua kansallisen harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnan strategian toimenpideohjelmaa. Sisällöstä vastaa toimituskunta, joka koostuu keskeisistä harmaan talouden torjuntaan osallistuvista viranomaisista ja ministeriöistä. Sivuston ylläpitoon osallistuvat sisäministeriö, valtiovarainministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, oikeusministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, Verohallinto, Poliisi, Tulli, Valtakunnanvoudinvirasto, konkurssiasiamiehen toimisto, Aluehallintovirasto, Eläketurvakeskus, Työllisyysrahasto, Tapaturmavakuutuskeskus, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Valvira, Ruokavirasto, ELY, Traficom, Valtakunnansyyttäjänvirasto ja Stea.
Harmaan talouden selvitysyksikkö Verohallintoon perustettiin vuonna 2011 Harmaan talouden selvitysyksikkö (HTSY). Harmaan talouden selvitysyksikkö toimii Harmaan talouden selvitysyksiköstä annetun lain mukaan. Laissa yksikön tehtäväksi on määritelty 1) edistää harmaan talouden torjuntaa tuottamalla ja jakamalla tietoa harmaasta taloudesta ja sen torjunnasta, sekä 2) laatia viranomaiselle velvoitteidenhoitoselvityksiä organisaatioista ja organisaatiohenkilöistä 6 §:ssä säädettyihin käyttötarkoituksiin.
Laki Harmaan talouden selvitysyksiköstä takaa yksikölle laajat tiedonsaantioikeudet. Selvityksissä voidaan esimerkiksi kerätä ja yhdistellä salassa pidettäviä viranomaistietoja ja luokitella asiakkaita tai asiakasjoukkoja. Lisäksi selvitysyksikkö laatii julkisia ilmiöselvityksiä, joissa kuvataan harmaan talouden ilmiöitä ja harmaan talouden torjuntaa sekä näiden vaikutuksia yleisellä tasolla. Yksikkö on palveluorganisaatio, joka tiedonsaantioikeuksiensa puitteissa tuottaa palveluja muille viranomaisille toimenpiteiden tueksi. Näin harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjuntatoimenpiteet saadaan kohdennettua riskiperusteisesti tietyille kohdejoukoille, eikä oikein toimivia yrityksiä tai kansalaisia tarvitse häiritä turhaan. Vuonna 2018 Harmaan talouden selvitysyksikkö vastasi yli 320 000 selvityspyyntöön.
Verotarkastuksilla torjutaan harmaata taloutta