Kaavi

Kaavi on Suomen kunta, joka sijaitsee Pohjois-Savon maakunnan itäosassa. Kaavi kuuluu myös historialliseen Karjalaan. Kunnassa asuu ihmistä ja sen pinta-ala on  km², josta  km² on vesistöjä. Väestötiheys on asukasta/km².

Kaavilta on matkaa Kuopioon noin 60 ja Joensuuhun noin 90 kilometriä, ja sen naapurikunnat ovat Kuopio, Juuka, Outokumpu, Polvijärvi ja Tuusniemi.

Historia Kaavin kunta on perustettu vuonna 1875, jolloin se itsenäistyi Suur-Liperistä. Kaavi oli siirtynyt Ruotsin valtakunnan haltuun Stolbovan rauhassa 1617. Luterilainen seurakuntatyö alueella alkoi 1650-luvun tienoilla. Kaavin seutu kuului aluksi Liperin seurakuntaan omana kappeliseurakuntanaan, kunnes seurakunta itsenäistyi vuonna 1803.

Kaavilla on ollut historiansa aikana neljä luterilaista kirkkoa. Ensimmäinen kirkko rakennettiin 1671, ja se sijaitsi nykyisen sankarihautausmaan lähellä. Toinen kirkko rakennettiin oletettavasti vuosina 1749-1750 samalle paikalle. Kolmas kirkko rakennettiin vuosina 1815-1817, ja sen suunnitteli linnoitusupseeri ja arkkitehti Pehr Granstedt. Tämä kirkko tuhuotui tulipalossa vuonna 1980. Kaavin nykyinen kirkko on pitäjän neljäs, ja se on valmistunut vuonna 1983.

Kylien nimien taustaa Kaavi

Kaavin kirkonkylä sijaitsee Kaavinjärven pohjoispäässä. Kaavi-niminen paikka esiintyy vanhoissa asiakirjoissa seuraavina niminä: Kafvinkylä (1862), Kawi socken (1778) ja Cafvi kapell (1778–1785).

Kaavi-nimeä pidetään saamelaisperäisenä. Pohjoissaamen gávva, inarinsaamen kaavâ ja koltansaamen kaavv tarkoittavat ’poukamaa’ tai ’pientä lahdeketta’. Suomen pohjoisimmissa murteissa, mm. Sodankylässä tunnetaan edellä mainituista saamen kielen sanoista omaksuttu lainasana kaavi, jolla tarkoitetaan myös ’poukamaa’ tai ’loivasti kaartuvaa pientä lahtea’. Sodankylässä on useita kaavi-loppuisia paikannimiä kuten Leppäkaavi, Palkiskaavi ja Tapaninkaavi.

Karsikkovaara

Karsikolla tarkoitetaan 'kuusta, joka latvaa lukuun ottamatta on karsittu pystyyn'. Karsikkoja on tehty mm. hautapaikan muistomerkiksi.

Luikonlahti

Luikonlahden kylä on Rikkaveden rannalla. Kylän nimi on mainittu vanhoissa asiakirjoissa nimellä Luikonlax (1686).

Kylän arvellaan saaneen nimensä noin 10 kilometrin mittaisesta kapeasta lahdesta, jonka pohjoispäässä se sijaitsee. Luikonlahti on muodoltaan ’kapea luikku’. Lahtea pitkin on pitkään ’luikuteltu’, jotta on päästy perille. Erään kertomuksen mukaan aikoinaan joku mies oli soutanut lahden päästä päähän. Perille päästyään mies oli väsyneenä todennut, että ”olipa siinä lahtea koko ’luikonen’”.

Toisen teorian mukaan Luikonlahti on saanut nimensä vanhasta joutsenta tarkoittavasta sanasta luikko: kapea Luikonlahti lienee ollut joutsenten suosima paikka.

Maarianvaara

Vanhoissa asiakirjoissa Maarianvaaran kylä on mainittu nimillä Marjonwara (1682), Marjanwara (1686), Mariawara (1727–1743), Mariavaara (1801) ja Marianvaara (1821–1833). Kylän ensimmäiset asumukset ovat sijainneet Rauanvaaran laella.

Maarianvaaran nimelle ei ole varmaa selitystä. 1500&–1600-luvuilla suurin osa alueen väestöstä oli ortodoksista. Arvellaan, että he ovat nimenneet asuinpaikkansa Neitsyt Marian mukaan. Perimätiedon mukaan kylä on saattanut saada nimensä Maria- eli Maaria-nimisen nuoren naisen mukaan. Kerrotaan, että hänet on haudattu kylään tai sen lähialueelle.

Sivakkavaara Sivakkavaara tunnetaan vanhoissa asiakirjoissa nimellä Siwakawara (1722). Kylällä on sama nimi kuin sen läheisellä vaaralla. Sivakka on ’oikean jalan lyhyempi potkusuksi’ tai ’suksi’.

Maantiede pienoiskuva|Sivakkajoki virtaa Sivakkavaaran kylän halki. Kaavilaisessa maisemassa on sekä Järvi-Suomelle että Vaara-Suomelle tyypillisiä piirteitä. Kaavi sijaitsee etelä- ja keskiboreaalisten metsäkasvillisuusvyöhykkeiden rajalla. Termisen kasvukauden pituus on 150–160 vuorokautta. Tilastojen mukaan alueella on auringonpaistetta vuodessa noin 1 500–1 600 tuntia.

Vesistöt Kaavi kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen. Kunnan alueella on 261 järveä, joista suurimpia ovat Rikkavesi (63,361 km²) ja Kaavinjärvi (21,047 km²). Muita isoja järviä ovat Saarijärvi, Rauvanjärvi ja Sivakkajärvi.

Kaavilla virtaavia jokia ovat mm. Rauvanjoki, Sivakkajoki, Syrjäjoki ja Vaikkojoki.

Pohjavesialueet

Tärkeitä pohjavesialueita Kaavin kunnan alueella ovat Maarianvaaran (pinta-ala 0,25 km²) ja Ommuskankaan (0,56 km²) pohjavesialueet. Vedenhankintaan soveltuvat myös Kaavinjärven (0,06 km²), Luikonniemen (0,35 km²), Niskalammenkankaan (3,77 km²), Syrjänsärkän (0,87 km²), Hiekkakankaan (1,18 km²), Keikonniemen (0,83 km² ja 0,50 km²) sekä Niemikylän (0,14 km²) pohjavesialueet.

Pinnanmuodot

Kaavilaiselle maisemalle ovat tyypillisiä luode-kaakkosuuntaiset kumpumoreenijaksot ja lukuisat kalliomäet ja -paljastumat. Kunnan alueella on kaksi valtakunnallisesti arvokasta moreenimuodostumaa: Saarijärven-Keski Mustin (pinta-ala 91 ha) sekä Mietunlahdenmäen (73 ha) kumpumoreenimuodostumat.

Kaavin korkeimpien vaarojen laet ulottuvat reilusti yli 200 metriä merenpinnan yläpuolelle. Pohjois-Karjalan rajan tuntumassa sijaitseva Mikkolanmäki kohoaa 255 metriin. Muita korkeita vaaroja ovat mm. Rauvanvaara (247 m), Uuronvaara (230 m), Paljakka (215 m) ja Keltinvuori (206 m).

Kaavilla on kaksi maakunnallisesti arvokasta harjualuetta: Reposärkät-Vainotaipale (pinta-ala 81,38 ha) sekä Syrjänsärkkä (103,94 ha). Luonnon- ja maisemansuojelun kannalta paikallisesti arvokkaita harjualueita ovat Niskansärkät (45,87 ha), Paljakankangas (199,83 ha), Makkarasärkkä (33,28 ha) ja Mustinlamminsärkkä-Karhukangas (62,32 ha).

Kallioperä

Kaavin kallioperästä on löydetty runsaasti hyödyllisiä mineraaleja. Luikonlahden kaivoksesta louhittiin vuosina 1968–1983 maailman markkinoille mm. kuparia, sinkkiä ja kobolttia. Kaavilla on useita kimberliittiesiintymiä, joiden yhteydestä on löydetty timantteja. On mahdollista, että Kaavin Lahtojoelle perustetaan Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen timanttikaivos.

Maapallon ensimmäinen haapalaiitti-niminen mineraali löydettiin 1970-luvulla Kaavilta. Kaavin geologisiin erityispiirteisiin kuuluvat myös serpentiiniesiintymät, joiden kasvillisuus on omaleimaista: alueilla esiintyvät mm. tunturihärkki ja pulskaneilikka. Kaavilainen pulskaneilikkarotu on todettu äärimmäisen uhanalaiseksi.Kuopion katoava kasvimaailma 2002, s. 190.Koillis-Savo, 9.8.2012

Kaavilla on Suomen elinvoimaisin haavanlimijäkälän esiintymä. Laji on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi. Haavanlimijäkälän elinympäristöä ovat serpentiinikalliot ja vanhat metsät. Erittäin uhanalainen rotkokehräjäkälä esiintyy myös Kaavilla. Lajista on yhteensä alle 10 havaintoa Etelä- ja Itä-Suomessa. Rotkokehräjäkälä kasvaa metallipitoisilla kallioilla. Erityisen hyvin laji viihtyy rautasulfidipitoisilla rapautuvilla kallioseinämillä. Edellä mainittuja harvinaisia jäkälälajeja suojellaan noin 8 hehtaarin laajuisella luonnonsuojelualueella Kaavin Kortteiskylällä.

Niinivaaran serpentiniittialueet on luonnonarvoiltaan luokiteltu erittäin arvokkaiksi kallioalueiksi. Muita arvokkaita kallioalueita Kaavilla ovat Sivakkavuoret, Paljakanvuori, Korppivuori-Kalliovuori, Pahkavuori, Jynkkä-Virranvaara, Ahosenvaara, Tirrosvuori, Paljakka, Valkeisvuori, Sortokangas ja Linnoisvuori.

Suot Kaavin kunnan metsätieteellinen suoala on kaikkiaan 8 800 hehtaaria. Kaavilla on 86 suota, jotka ovat pinta-alaltaan yli 20 hehtaaria. Niiden keskikoko on 62 hehtaaria. Yli 20 hehtaarin soita on 5 337 hehtaaria. Se on noin 8 % kunnan maapinta-alasta.

Alueen suot ovat syntyneet mäkien välisiin painanteisiin ja ovat siksi muodoltaan pieniä, kapeita ja rikkonaisia. Soiden muodostuminen alkoi jäätikön perääntymisen jälkeen noin 11 000 vuotta sitten. Yleisin soistumismuoto alueella on metsämaan soistuminen. Tämä on voitu päätellä siitä, että soiden pohjaturve on puupitoista. Monet alueen suot ovat syntyneet vesistöjen umpeenkasvun seurauksena, mistä kertoo liejujen määrä soiden pohjalla.

Sadehavaintoaseman tietoja Ilmatieteen laitoksella oli vuosina 1977–2006 sadehavaintoasema Kaavin Sivakkavaarassa. Mittauspaikka oli 219 metriä merenpinnan yläpuolella. Sadeasemalla mitattiin useana vuonna runsaita vuosisademääriä. Vuonna 1998 vettä kertyi yhteensä 1 020 mm, mikä on 11. suurin vuosisademäärä Ilmatieteen laitoksen mittaushistoriassa vuodesta 1900 lähtien. Vuonna 1992 sadetta kertyi 984 mm ja vuonna 2004 vuosisademäärä oli 980 mm. Edellä mainitut lukemat kuuluvat Suomen 25 suurimman vuosisademäärän joukkoon.

Pysyvä lumipeite sataa Kaavilla yleensä heti marraskuun puolivälin jälkeen. Maaliskuussa lumipeite on keskimäärin noin 60 cm paksu. Vuonna 1994 Suomen paksuin lumipeite, 126 cm, mitattiin Kaavin Sivakkavaarassa.

Aluerakenne Kylät Kaavin kunnan kyliä ovat Ahosenniemi, Hirvisaari, Kaavin kirkonkylä, Karsikkovaara, Kellolahti, Kortteinen, Kortteisen salokylä (Kortteiskylä), Kotakylä, Luikonlahti, Maarianvaara, Mäntyjärvi, Niinivaara, Onnivaara, Rasimäki, Rauantaipale, Retunen, Rovevaara, Sivakkavaara, Suovaara, Syrjävaara ja Vehkalahti.

Pohjois-Savossa maakunnan Vuoden kyläksi on valittu Luikonlahti vuonna 1989 ja Rovevaara vuonna 1991.

Taajamat Vuoden 2021 lopussa Kaavilla oli 2 807 asukasta, joista 46,4 % asuu taajamassa. Kaavin kunnan ainoa taajama on kunnan luoteisosassa sijaitseva Kaavin kirkonkylä. Vain kirkonkylä ja sen lähiseutu luokitellaan ydinmaaseuduksi. Kaavin kunta on enimmäkseen harvaanasuttua maaseutua.

Väestö Kaavin väkiluku oli vuoden 2020 lopussa 2 807. Väkiluku on muuttunut edellisestä vuodesta -3 %. Alle 15-vuotiaiden osuus väestöstä on 11,1 %. 15-64-vuotiaiden osuus väestöstä on 53,2 %. Alle 15-vuotiaiden määrän muutos viidessä vuodessa on -27,1 %. Yli 64-vuotiaiden osuus väestöstä on 35,7 %. Väestön keski-ikä Kaavilla on 52,1 vuotta.

Tilastokeskuksen ennusteen mukaan Kaavin kunnan asukasmäärä tulee vähenemään vuoteen 2040 mennessä noin 390 henkilöllä.. Vuodesta 2011 vuoteen 2021 Kaavin kunnan väkiluku laski noin 600 henkilöllä.

Kaavilaisista 0,1 % on äidinkieleltään ruotsinkielisiä. Kunnan asukkaista 1,4 % on ulkomaiden kansalaisia..

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty Kaavin kunnan väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.

Vapaa-ajan asunnot Vapaa-ajan asunnot Kaavilla 1970–2020:

Vuosi Vapaa-ajan asuntojen lukumäärä Viitteet 1970165 1980 482 1990 920 1995 1 041 2000 1 093 2005 1 176 2020 1 223 Tilastokeskus, Kuntatiedot, Kaavi (2013)

Hallinto ja politiikka Kaavin kunnanjohtaja on Harri Korhonen (1.9.2022 alkaen). Vuodesta 2011 saakka Kaavin kuntaa johtanut Ari Sopanen irtisanoutui alkuvuodesta 2022.

Kunnanvaltuusto

Kunnanvaltuustossa paikat jakautuvat kuntavaalien 2025 jälkeen seuraavasti: Keskusta 5 paikkaa, (+1 paikka verrattuna kuntavaalien 2021 tulokseen) Suomen Kristillisdemokraatit 6 paikkaa (+6 paikkaa) SDP 3 paikkaa (ei muutosta) Yhteislista Rakentava Kaavi 2 paikkaa (ei muutosta)

Ystävyyskuntia Mõniste, Viro (1991–) Võrun maakunta, Viro (1990&–)

Talous ja elinkeinot Työpaikat vuonna 2018 Kaavilla on 831 työpaikkaa. Työpaikkojen määrä on vähentynyt viidessä vuodessa 15,5 %. Työpaikkaomavaraisuus on 89,6 %. Kaavilla on yli 200 teollista työpaikkaa. Alkutuotannon lisäksi metalli- ja kaivannaisteollisuus sekä muoviteollisuus ovat merkittävimpiä tuotannonaloja..

Työpaikat elinkeinoittain: alkutuotanto 12,3 % jalostus 27,1 % palvelut 58,7 %

Vuonna 2019 Kaavin työllisyysaste oli 61,2 %. Työttömien osuus työvoimasta on 15,4 %. Asuinkunnassaan työssäkäyvien osuus on 57,3 %. Kaavilaisista 44,3 % on eläkeläisiä.

Suurimpia yrityksiä ja työllistäjiä Alutiimi Oy Boliden Oy; Luikonlahden rikastamo Elemenco Oy Kaavin Kivi Oy Bewi M-Plast Oy Stera Technologies Oy Humana Vehkakoti Oy Attendo GG Hoiva Oy Iivananpuron marjatila Päivärinteen marjatila

Kaavilla toimi vuosina 1968–1983 Luikonlahden kuparikaivos. Kaivoksen tiloissa toimi sen jälkeen Mondo Minerals Oy:n talkkitehdas. Mondo Minerals on sveitsiläisen monialayhtiön Omya AG:n tytäryhtiö.