Haukilahti () on Espoon kaupunginosa, joka kuuluu Suur-Tapiolan suurpiiriin. Kaupunginosa sijaitsee Suomenlahden rannalla, ja sen maa-alue on vanhaa maankohoamisaluetta, joka on kohonnut merestä viimeisimmän jääkauden jälkeisinä vuosituhansina. Kaupunginosaa reunustavat 20–30 metrin korkuiset mäet, jotka nousivat ensimmäisenä merenpinnan yläpuolelle. Haukilahden asukasluku oli vuoden 2025 lopussa noin 6 100.
Haukilahden moderni historia alkaa noin 1500-luvulta, mutta alueen kehitys nykytilaansa on tapahtunut pääosin vasta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä, jolloin kaupunginosaan rakennettiin paljon uusia omakoti-, rivi- ja kerrostaloja. Haukilahti kasvoi sotien jälkeen pienestä helsinkiläisten lomanviettopaikasta noin 6 100 asukkaan esikaupunkialueeksi, minkä seurauksena alueen pääelinkeino muuttui maanviljelystä nykyiseen palvelu- ja kaupan alan liiketoimintaan.
Nimi Haukilahti on saanut nimensä ilmesesti hauenkalastukseen käytetyn Gäddviken-nimisen lahden mukaan. Kylän vanhoja kirjoitusasuja ovat Geddeuik (1540) ja Geddewijk (1541). Alue sai 1960-luvulla suomenkielisen vastineen Haukilahti. Nimipari Haukilahti – Gäddvik on ollut vuodesta 1976 lähtien kaupunginosan nimi. Kaupunginosa tunnetaan stadin slangissa ruotsinkielisestä Gäddvikistä johdetulla nimellä Jeda.
Maantiede, luonto ja geologia pienoiskuva|vasen|Gräsanoja laskee Haukilahden sataman pohjukkaan Haukilahden pinta-ala on 3,2 neliökilometriä. Kaupunginosa rajautuu lännessä Matinkylään, idässä Westendiin ja pohjoisessa Niittykumpuun. Sen eteläpuolella avautuu Suomenlahteen kuuluva Miessaarenselkä, joka on saanut nimensä selän eteläpuolella sijaitsevasta Miessaaresta. Haukilahden ja Matinkylän rajalla virtaava Gräsanoja laskee Haukilahden satama-altaaseen.
Haukilahden kaupunginosan reunoja kiertävät jono 20–30 metrin korkuisia kallioalueita (Hauenkallio, Telamäki, Rajakallio, Pitkänkallio). Näiden alueiden väliin jää matalia painautumia (5–15 m merenpinnasta). Kaupunginosan matalimmat alueet sijaitsevat Telaniityllä ja Pattisten puistossa, joka on Haukilahden maatunut lahdelma. Kaupunginosan alueen maaperää hallitsevat nykyisin matalien alueiden savimaa ja korkeiden paikkojen kalliot, joiden päällä on paikoittain ohut karikekerros.Haukilahti – Gäddvik: s. 6–10
Haukilahden maanmuodot ovat kokonaisuudessaan muotoutuneet viimeisimmän jääkauden jälkeen alueen kohotessa merestä maankohoamisen seurauksena. Alue muodostui tuhansien vuosien aikana alkuun Litorinameren ulkosaareksi, josta tuli myöhemmin kookas sisäsaari maankohoamisen jatkuessa. Haukilahden alue oli edelleen saari ajanlaskun alun aikoihin noin 2 000 vuotta sitten, kun merenpinta oli 7–8 metriä nykyistä korkeammalla.
Kaupunginosan kasvillisuutta hallitsivat 3 000–4 000 vuotta sitten jalot lehtipuut, jotka hävisivät ilmaston kylmentyessä. Metsien rehevyys niukkeni, jolloin valoisat mäntyjen ja koivujen hallitsemat sekametsät valtasivat Haukilahden alueella sijainneet saaret. Joitakin vuosisatoja ennen ajanlaskun alkua alueen ilmasto alkoi jälleen muuttua merelliseksi ja sinne levisivät tiheät kuusikot. Pitkänkallionmäen luoteispuolella sijainnut merenlahti alkoi samoihin aikoihin soistua.
Haukilahden kerrostaloalueet sijoittuvat sataman länsipuolelle Mellstenin rantatielle, Pitkänkallionmäen ja Hauenkallionmäen korkeimmille kohdille sekä Westendin rajalle ja Haukilahdenkadun varteen. Rivitaloalueita on muun muassa entisen Toppelundin palstan pohjoisosassa, Telämäen ja Pattistenpuiston alueilla sekä Pitkänkallionmäen ympärillä. Alueen liikerakennukset ovat Haukilahdenkadun varrella.
Historia
Alueen ensimmäiset asukkaat Varhaisimmat ihmisen jättämät merkit Haukilahdessa ovat pronssikautiset röykkiöhaudat Hauenkalliolla vesitornin lähellä. Haukilahti oli tuolloin vielä kallioinen ja osin soistunut saari.Haukilahti – Gäddvik: s. 12–14 Gäddvikin kylä mainitaan ensi kertaa vuoden 1544 maakirjassa, jossa se oli merkitty kuulumaan Espoon keskiaikaiseen nimismiespitäjään, Finnovikeniin. Gäddvik puuttuu kirjoista vuodesta 1560 aina vuoteen 1756, jolloin alueelle muutti virolaisia torppareita. Haukilahden alueelle oli merkitty 1774 tehtyyn Gräsan kartanon maita esittävään karttaan kuusi torppaa.Haukilahti – Gäddvik: s. 44–47
Venäjän vallan aika ja toista maailmansotaa edeltäneet vuosikymmenet pienoiskuva|Kaatopaikkana käytetty varastoluolan sisäänkäynti asema kahden alueella Länsiväylän läheisyydessä. Varakkaat helsinkiläiset alkoivat 1800-luvun lopulla perustaa Haukilahteen huviloitaan. Gräsan kartanon maista lohkottiin vuoteen 1917 mennessä 28 erillistä palstaa. Vuonna 1924 valmistunut palstajako näkyy edelleen kaupunginosan tonttirakenteessa.
Haukilahteen sijoittui myös Venäjän keisarikunnan rakentaman Krepost Sveaborgin maarintaman tukikohta XXXIV (34), jonka linnoitustyöt alkoivat ensimmäisen maailmansodan ollessa jo käynnissä keväällä 1916. Linnoitteita ei koskaan käytetty taisteluissa, ja asemat jäivät osin keskeneräisiksi venäläisten poistuessa Suomesta itsenäistymisen jälkeen 1918.Haukilahti – Gäddvik: s. 16–19
Haukilahden kehitys pysyi pitkään muuta Espoota hitaampana, sillä sinne ei ollut nopeita maaliikenneyhteyksiä Helsingistä tai muualta Espoosta. Kulku Haukilahteen tapahtui vielä 1930-luvulla laivalla, mutta tilanne muuttui, kun valtio päätti 1932 rakentaa Jorvaksentien (nykyinen Länsiväylä) torjuakseen työttömyyttä Helsingin länsipuoleisilla alueilla. Uusi tie lyhensi matka-aikaa Helsinkiin merkittävästiHaukilahti – Gäddvik: s. 15–16 ja johti alueen palstoittamisen kiihtymiseen.
Toinen maailmansota pienoiskuva|vasen|Strömberg-hakuvalonheitin Haukilahden Pitkänkallionmäellä helmikuussa 1940. Haukilahden Pitkänkallionmäelle sijoitettiin talvisodassa Helsingin ilmatorjunnan 51. Valonheitinpatterin seitsemäs jaos, jonka tehtävänä oli valaista Helsinkiin pimeän turvin pyrkiviä pommikoneita. Jaos aloitti toimintansa 13. lokakuuta 1939, kun se oli vastaanottanut kalustonsa.Haukilahti – Gäddvik: s. 23–25 Jaoksen lottakanttiini lopetettiin Moskovan rauhan solmimisen jälkeen maaliskuun 1940 lopulla ja sen miehistö kotiutettiin 5. huhtikuuta. Haukilahden valonheitinpatteri palasi toimintaan jatkosodan alussa 12. heinäkuuta 1941 yleisen liikekannallepanon jälkeen.Haukilahti – Gäddvik: s. 25–28 Pitkänkallionmäen patteri osallistui myös Helsingin suurpommitusten torjuntaan. Haukilahden patterista vastasivat naislotat heinäkuun 1944 lopusta aina 15. lokakuuta 1944 saakka, jolloin patteri lopetti lopullisesti toimintansa.
Sotien jälkeiset vuodet pienoiskuva|Vuonna 1968 käyttöön otettu vesitorni. Omakotitalojen rakentaminen lisääntyi voimakkaasti toisen maailmansodan jälkeen, kun evakkoja alettiin asuttaa muualle Suomeen. Haukilahdesta lohkottiin tontteja muun muassa nykyisen Salakkatien alueelta, jonne asutettiin rintamamiehiä.Haukilahti – Gäddvik: s. 35–43
Haukilahden rakennuskanta kasvoi selvästi 1950-luvulle tultaessa alueen parantuneiden liikenneyhteyksien ansiosta. Vuoden 1957 peruskartassa on nähtävissä Haukilahden pohjoisosaan syntyneet uudet pientaloalueet. Kaupunginosan tiestö oli vielä melko alkeellista, eteläosan rakentaminen hyvin vähäistä ja maankäyttö yleisesti ottaen suhteellisen tehotonta. Kerros- tai rivitaloja ei ollut vielä rakennettu. Haukilahden rantojen asutus oli pääasiassa huvilamuotoista ja kausiluontoista.Haukilahti – Gäddvik: s. 49–51 Uudenmaan lääninhallitus määräsi 4. toukokuuta 1950 Haukilahteen rakennuskiellon kaavan laatimista varten. Kiellon aikana tehtiin jonkin verran rakentamista poikkeusluvilla.
1960-luvulla asutus alkoi Jorvaksentien laidalla lisääntyä hiljalleen. Rannan lähellä oli vielä 1960-luvun alussa maatila, kalastustila ja huvila-asuntoja ja Jorvaksentie oli ainoa tieyhteys Haukilahdesta Westendiin. Kaupunginosan rakentaminen tapahtui 1960-luvun alkuvuosina yhden rivitalon vuositahdilla.Haukilahti – Gäddvik: s. 60–63 Haukilahden rakentaminen voimistui entisestään, kun Espoosta tuli kauppala 1963. Kunnallinen kaavoitusmonopoli syntyi Espoossa 1966, kun oikeudet kaavoitukseen siirtyivät lääninhallitukselta kunnalle. Tämän seurauksena kaikille asuinalueilla alettiin laatia yleiskaavaa, ja Haukilahden kaavan luonnos valmistui tammikuussa 1964. Kaavoituksen aikanakin rakennustoiminta jatkui poikkeusluvin.Haukilahti – Gäddvik: s. 52–54 Kaavaluonnoksessa suurin osa teistä oli jo merkitty nykyisille paikoilleen. pienoiskuva|1960-luvulla rakennettuja kerrostaloja Haukilahden rannassa.
Nopeimman rakentamisen vaihe oli vuosina 1963–1967. Haukilahden asuntokanta kasvoi 1960-luvulla noin 30-kertaiseksi, ja alueelle nousi yli 1 300 uutta asuntoa. Uudet rakennukset olivat pääasiassa rivi- ja kerrostaloja. Kaupunginosan maamerkiksi muodostunut vesitorni otettiin käyttöön syyskuussa 1968.Haukilahti – Gäddvik: s. 91–95 Haukilahden rakennuksia suunnittelemassa olivat muun muassa arkkitehdit Matti Aaltonen, Jaakko Laapotti ja Toivo Korhonen.
1970-luvulta nykypäivään pienoiskuva|Valtaosa Haukilahdesta on matalaan rakennettua pientaloseutua. Haukilahden keskeisimmät alueet olivat jo 1970-luvun vaihteessa rakennettu. Alueen ensimmäinen kaava saatiin voimaan vasta 6. toukokuuta 1974 sisäministeriön vahvistettua sen. Kaava lähinnä vahvisti jo valmistuneen rakentamisen tilan. Sama 1974 vahvistettu kaava oli edelleen 2000-luvulla suurimmin osin voimassa Haukilahden alueella; muutokset ovat olleet lähinnä niin sanottuja yhden tai kahden tontin kokoisia ”postimerkkikaavoja”.Haukilahti – Gäddvik: s. 54–57 Rakennustahti hidastui, ja 1970-luvulla tuli enää 674 ja 1980-luvulla 411 uutta asuntoa. Entisen Toppelundin palstan pohjoisosaan valmistuivat 1980-luvulla Toppelundin koulu, monitoimitalo Simpukka, Haukilahden kirjasto ja -päiväkoti.
1990-luvun lama ja kaavoitetun rakennusmaan loppuminen vähensivät uusien asuntojen rakentamista, ja vuosikymmenen aikana uusia asuntoja nousikin puolet vähemmän 1980-lukuun nähden. Haukilahteen valmistuivat 1990-luvulla muun muassa uusi kauppakeskus Länsiviitta ja rannan läheisyydessä sijaitseva Toppelundin päiväkoti. Haukilahden nykyinen satama vihittiin pitkien rakennustöiden jälkeen käyttöön elokuussa 1997.Haukilahti – Gäddvik: s. 95–100 2000-luvulla uusia rakennuksia tuli enää alle 100, mikä johtuu pitkälti kaavoitetun maan loppumisesta alueella.
Kaupunginosan rakennuskanta ei näyttänyt 2010-luvun alussa enää merkittävästi kasvavan, sillä alueelle oli tarkoitus rakentaa vain 32 uutta asuinrakennusta seuraavan vuosikymmenen aikana. Espoon kaupunki kaavoitti toukokuussa 2016 uuden asuinalueen Toppelundinpuiston Mellstenintien puoleiseen laitaan. Alueen kaavamuutos toteutui tosin alkuperäistä suunnitelmaa suppeampana, esimerkiksi kaavoitetun rakennusoikeuden jäädessä noin puoleen alun perin suunnitellusta.
Palveluja ja toimintaa Haukilahden alueella oli 2013 noin 1 037 työpaikkaa. Eniten työllistivät terveys- ja sosiaalipalvelut (144 työpaikkaa), tukku- ja vähittäiskauppa (175 työpaikkaa) sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (116 työpaikkaa).
Päiväkodit, koulut, nuoriso- ja senioripalvelut pienoiskuva|Haukilahden uusi päiväkoti ja kirjasto. Haukilahdessa on kaksi kunnan ylläpitämää suomenkielistä päiväkotia (Haukilahden ja Toppelundin päiväkodit), yksityinen suomenkielinen Päiväkoti Murut ja vuonna 1990 perustettu yksityinen ruotsinkielinen päiväkoti, jolla on ollut ostopalvelusopimus Espoon kaupungin kanssa. Haukilahden päiväkodin sisäilmaongelmista kärsinyt alkuperäinen rakennus purettiin syksyllä 2017, ja sen tilalle rakennettiin uusi kaksikerroksinen päiväkoti. Uudet tilat nostivat Haukilahden päiväkodin päivähoitopaikkojen määrän 147:ään. Kaupunginosassa aloitti 1995 ranskankielinen kielikylpypäiväkoti, joka kuitenkin lopetti toimintansa myöhemmin ja siirtyi Helsingin Kruununhakaan. (archive.org)