pienois|pysty=1.2|Beach Hampton House: sisustussuunnittelija Amy Laun suunnittelema olohuone, jossa on useita yleisiä sisustuselementtejä kuten huonekaluja, verhoja, mattoja, valaisimia ja koriste-esineitä. Huoneen värimaailma on myös harkitun yhteensointuva. Sisustus tai sisustaminen on rakennuksen tai kulkuneuvon sisätilan varustamista ja järjestämistä. Sisustusarkkitehtien järjestö SIO määrittelee ammattikunnan työn tavoitteeksi luoda tilaajan ja käyttäjän tarpeisiin sopivia, tarkoituksenmukaisia ja viihtyisiä toimintaympäristöjä ottamalla huomioon taloudelliset ja ympäristöeettiset näkökohdat. Järjestö sanoo hyvän sisustussuunnittelun yhdistävän rakenteet, kalusteet, valon, värit ja materiaalit toimivaksi kokonaisuudeksi ja luovan tiloihin tunnelmaa valaistuksen sekä käytännöllisten ratkaisujen avulla.
Sisustaa voi koteja, julkisia tiloja, liikehuoneistoja tai kulkuneuvoja kuten autoja, veneitä, junanvaunuja tai lentokoneita. Sisustukseen kuuluvat muun muassa pintamateriaalien ja tekstiilien valinta, kalustus ja valaistus. Sisustuksen suunnittelu on tilasuunnittelun osalta osin päällekkäistä rakennusarkkitehtuurin kanssa, sisustuksessa käytettävien kalusteiden ja muiden esineiden osalta se lähestyy teollista muotoilua.
Sisustuksen tavoitteita
Sisustuksen tavoitteet riippuvat tilojen käyttötarkoituksesta, joita kodeissa ovat muun muassa ruoanlaitto, ruokailu, rentoutuminen, nukkuminen, peseytyminen, työ ja leikki, sisääntulo ja kerroksesta toiseen siirtyminen, sekä säilytys.Conran 2000, sisällys, s. 11.
Viihtyisyys
Viihtyisyyden tai mukavuuden käsite voidaan jakaa kolmeen osaan: fyysinen mukavuus: lämpötila, ilmanvaihto, valoisuus, hiljaisuus, esineiden ja pintamateriaalien tuntopalaute, tuoksu yms. psykologinen viihtyisyys: yksityisyys, sisustuksen muokattavuus oman mielen ja tarpeiden mukaiseksi, sisustuksen esteettisyys ja niin edelleen funktionaalinen viihtyisyys: miten fyysinen työ- tai kotiympäristö auttaa tai haittaa henkilöä tehtäviensä suorittamisessa, levon saamisessa tai muissa pyrkimyksissä.Engl. comfort, physical comfort, psychological comfort, functional comfort. Vischer, J.: Towards a Psychology of the Work Environment. Comfort, Satisfaction and Performance. Teoksessa
Kestävyys ja helppohoitoisuus
Sisustuksen kestävyydellä on merkitystä varsinkin silloin, kun tilan ja sen pintojen kulutus on kova, kuten julkisissa yleisötiloissa tai kodin keittiössä tai lastenhuoneessa. Kosteissa tiloissa sekä tietynlaisissa työ- ja harrastustiloissa tulee materiaalien kestää mekaaniseen kulutuksen ohella vettä, toistuvaa puhdistusta, öljyjä ja mahdollisia muita aineita.
Terveys ja turvallisuus
Sisustusmateriaalien ja -rakenteiden paloturvallisuus on yksi tärkeä näkökohta. Muun muassa patjojen ja pehmustettujen huonekalujen paloturvallisuudesta on säädetty asetuksin. Majoitustilojen ja hoitolaitosten sisustusmateriaalien on oltava joko vaikeasti syttyviä (SL1) tai tavanomaisesti syttyviä (SL2). Herkästi syttyviä (SL3) materiaaleja ei tule käyttää niiden sisustuksessa.
Materiaalien ja rakenteiden valintaan ja tilojen suunnitteluun vaikuttavat myös terveydelliset seikat kuten allergiat ja tapaturmariskit. Hyvä akustiikka on erittäin tärkeää konserttisalissa tai kotiteatterissa, mutta kaiuttomuus, puheäänen hyvä kuuluvuus ja ympäröivien tilojen hyvä ääneneristys ovat tärkeitä miltei tilojen käyttötarkoituksesta riippumatta niin normaalikuuloisille kuin erityisesti kuulovammaisille.
Tyyli- ja mielikuvatavoitteet
Julkisten tilojen ja yritysten toimitilojen sisustuksessa tavoitteena voi olla myös tietynlaisen mielikuvan välittäminen tiloissa toimivasta organisaatiosta tai yrityksen yrityskuvasta tai brändistä yhtenä visuaalisen markkinoinnin osatekijänä. Ravintoloissa ja muissa vapaa-ajan tiloissa tärkeää on tilojen elämyksellisyys. Mielikuvatavoitteista riippuen sisustus voidaan suunnitella ilmentämään vaikkapa ympäristötietoisuutta, luotettavuutta tai perinteikkyyttä. Myös kotien sisustuksessa voidaan pyrkiä ilmentämään asukkaiden persoonallisuutta ja elämäntyyliä. Suhteessa rakennukseen ja lähiympäristöön sisustus voi myötäillä itse rakennuksen ja sen rakennusajan tyyliä tai olla sen kanssa harkitussa ristiriidassa.
Kodinsisustamista sivuaa myös keräilyharrastus, jossa kiinnostus tavaroihin oman minän jatkeena on esillä samalla tavoin kuin sisustuksessa.
Kodinsisustuksen historiaa
pienois|pysty=1.2|1800-luvun tyyliin sisustettu makuuhuone Uudesta-Seelannista. Kodin sisustaminen nykyisessä mielessä voidaan katsoa saaneen alkunsa alankomaalaisissa porvarisperheissä 1600-luvulla. Kirjailija ja arkkitehti Witold Rybczynskin mukaan silloin talo alettiin ensi kertaa nähdä erillisenä ja erityisenä tilana, ja sen ajan alankomaalaiset ottivat käyttöön sisustuselementtejä, jotka tunnetaan edelleen.Conran 2000, s. 13
1600-luvulla Ranskassa kehitettiin sisustuksen yhtenäisyyden käsitettä, jossa etenkin tekstiileillä oli tärkeä osuus. Ludvig XV:n hovissa kiinnitettiin ensi kertaa huomiota huonekalujen istumismukavuuteen. 1700-luvun englantilaiset arkkitehdit toivat kaupunkiasuntojen sisustukseen järjestystä, symmetriaa ja tyylikkyyttä, ja samaistivat kauneuden ja käyttökelpoisuuden käsitteet.
1800-luvulla kaupungistuminen, teollistuminen ja keskiluokan muodostuminen loivat kulutuskulttuurin, jonka osa kodinsisustus on. Nykyaikainen koti ja sen sisustus ovat lähtökohdiltaan ennen kaikkea kaupunkilaisen keskiluokan kulttuuria. Työväenluokalle valinnanmahdollisuuksia sisältävä sisustaminen tuli laajassa mittakaavassa mahdolliseksi vasta toisen maailmansodan jälkeisinä talouskasvun ja hyvinvoinnin leviämisen vuosina.Sarantola-Weiss 2011, s. 7–8.
1800-luvulla huoneita alettiin pääsääntöisesti käyttää eri tarkoituksiin, ja kukin tila sisustettiin eri tavoin. 1800-luvun porvarillisessa kulttuurissa koti määrittyi naisen ja perheenemännän alueeksi. Kodin kauneus ja järjestys määrittivät perheenemännän osaamista. Sisustusoppaita, -lehtiä ja -neuvojia alkoi tulla markkinoille vuosisadan lopussa.Sarantola-Weiss 2011, s. 11.
1800- ja 1900-luvun vaihteessa Euroopassa haettiin uutta, ”aitoa” tyyliä vaihtoehdoksi kertaustyyleille ja teolliselle tuotantotavalle. Esikuvia haettiin talonpoikaisesta käsityöperinteestä ja rakentamisesta ja tuloksena oli tyylisuunta, joka kulki maasta riippuen art nouveaun, jugendin tai kansallisromantiikan nimellä. Englantilainen arts and crafts -liike oli vahva vaikuttaja. Tyyli sai suosiota vauraan keskiluokan keskuudessa, mutta ei vielä levinnyt todella suurten joukkojen keskuuteen.Sarantola-Weiss 2011, s. 14.
1900-luvulla talotekniikan kehitys on vienyt sisustussuunnittelua eteenpäin ja antanut mahdollisuuksia uudenlaisiin tila-, valo- ja lämmitysratkaisuihin sekä puhtaanapitoon. Teknologian myötä syntyi myös modernistinen liike, joka sovelsi arkkitehtuuriin ja sisustukseen teollisuustuotannon piirteitä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen ihanteeksi nousi funktionalismi, joka asetti toiminnallisuuden tyylillisten ulkonäköseikkojen edelle. Joukkotuotannon avulla pyrittiin kalusteiden edulliseen hintaan. Käytännöllisyys oli vastakohta porvarillisen kodin monimutkaiselle sisustukselle, jossa edustusnäkökohdat olivat tärkeitä.Sarantola-Weiss 2011, s. 15–16. Etenkin nykyajan keittiöt ja hygieniatilat ovat modernin sisustustyylin esimerkkejä. Modernin keittiökalustamisen alkuna pidetään itävaltalaisen arkkitehti Margarete Schütte-Lihotzkyn vuonna 1926 suunnittelemaa kiintokalustein varustettua Frankfurtin keittiötä.
Sisustusmuoti on aikojen saatossa jäljitellyt myös pukumuotia, etenkin verhoilun suhteen.Conran 2000, s. 19.
Kiinassa talon elämänvoimaan eli qihin keskittyvä vanha feng shui -ajattelu on vaikuttanut sikäläisiin sisustusihanteisiin, ja Kiinassa feng shui -asiantuntijoilta kysytään edelleen yleisesti sisustusneuvoja.
Suomessa
pienois|Helsinkiläinen koti vuodelta 1927 Työväenasuntomuseossa. Sisustukseen kuuluvat muun muassa verhot, tapetti, lipasto, huonekasvit ja valokuvat. Omavaraistaloudessa sisustus oli niukkaa, käyttöesineisiin keskittyvää. Talonpoikaisesta sisustamisesta voidaan puhua vasta 1800-luvulta alkaen, ja alueelliset erot olivat suuria. Rannikkoseuduilla oltiin muuta maata edellä. Kansanrakennuksissa savu-uuni nokesi sisäpinnat ja sisustamisen kehitys liittyy uloslämpiävien uunien ja entistä suurempien ikkunoiden vähittäiseen yleistymiseen.Böök, Netta: Mäkituvista talollisten tupiin. Teoksessa Sisustuskirja, s. 37–39. Sisustustekstiilit, kuten verhot, ryijyt ja pöytäliinat, olivat arvokasta perintöomaisuutta. Kapioperinne piti yllä niiden valmistukseen liittyvää käsityötaitoa.Kärnä-Behm, Jaana: Sisustustekstiilin identiteetti ja tutkimusparadigmat. Teoksessa Sisustuskirja, s. 94.
Suomessa funktionalismin tunnetuin edustaja oli Alvar Aalto. Toisen maailmansodan jälkeisinä jälleenrakennusvuosina sisustuskeskustelussa oli vahva valistava sävy. Tavoitteena oli nykyaikaisen ja järkiperäisen Suomen rakentaminen. Kuluttajia opastettiin näkemään kauneutta yksinkertaisessa ja keveässä. 1950-luvun muotokieli ammensi yhtäältä niukkuuden ajasta ja talonpoikaisesta muotomaailmasta ja sen säästäväisyyden eetoksesta ja toisaalta kansainvälisistä virtauksista. Kodin sisustamisessa pienillä yksittäisillä esineillä oli suuri arvo.
1970-luvulta alkaen suomalaisille kuluttajille oli tarjolla opastusta sisustuslehdissä ja erilaisissa naistenlehdissä, joiden painopiste oli yhä selvemmin tuote-esittelyissä. Huonekalujen valmistustekniikka kehittyi, mikä laski kalusteiden hintoja ja huonekalukauppa kasvoi.Sarantola-Weiss 2011, s. 15–16. Myös tee se itse -toimijoille markkinoitiin työkaluja ja välineitä.
2000-luvun sisustuksessa on ollut esillä etenkin vaalea ja pelkistetty pohjoismainen tyyli. 2010-luvulla tavaroiden vähentämisestä tuli trendi. 2020-luvulla sisustajat haluavat usein entistä enemmän väriä, luonnonmateriaaleja, henkilökohtaisuutta ja kerroksellisuutta. Vuoden 2018 sisustuskyselyn mukaan suomalaiset eivät tyypillisesti välitä sisustamisesta ja kodin ilmeen päivittämisestä, vaan haluavat kodin olevan toimiva ja käytännönläheinen. Toisaalta monet ovat innokkaita sisustajia.
Kodinsisustuksen osatekijät ja ilmaisukeinot
Sisustus on yksilökohtainen asia, ja eri ihmisten mieltymykset hyvän sisustuksen suhteen ovat eri aikoina erilaisia. Sisustuksessa pyritään kuitenkin yleisesti kohentamaan tiettyjä sisätilojen osatekijöitä, joita ovat tila, valo, väri, kuviot ja pinnat, sekä sommittelu ja yksityiskohdat.Conran 2000, sisällys, s. 13.
Tila
Sisustuksessa tilaratkaisujen, kuten huonejaon ja kalusteiden valinnan ja sijoittelun avulla voidaan ottaa asunnon tila paremmin ja toimivammin käyttöön tai lisätä ainakin tilan tuntua. Tilan laadun kannalta merkittäviä ovat esimerkiksi huoneen sisustuksen yhtenäisyys ja huoneen mittasuhteet. Huoneiden yksityisyys tai avoimuus ovat myös tärkeä osa viihtyvyyttä.Conran 2000, s. 20.
Valo
pienois|Luonnonvaloa tulviva hongkongilainen olohuone, jossa on myös alasvaloja seinällä. Valoa voidaan pitää huoneen viihtyvyyden tärkeimpänä elementtinä. Oikein toteutettu valaistus korostaa tärkeitä asioita ja valaisee tilaa riittävästi toiminnan kannalta. Valo liittyy erottamattomasti tilaan, sillä valo luo tilaan korostuksia ja varjoja, ja tuo esiin yksityiskohtia.Conran 2000, s. 23
Valaistus voi perustua päivänvaloon tai keinovaloon. Päivänvalo vaihtelee kiinnostavasti vuorokauden- ja vuodenajan sekä sään mukaan, kun taas valaisinten keinovaloa voidaan kohdistaa, rajata, suodattaa ja säätää monipuolisesti.Conran 2000, s. 23, 74