Onnenpeli on peli, jossa menestyksen määrää onni ja sattuma eikä taito. Onnenpelejä ovat esimerkiksi arpajaiset, bingo, ruletti ja lotto. Satunnaisuuden luomisessa voidaan käyttää esimerkiksi arvontakoria, noppaa tai pelikortteja; joskin monet korttipelit ja jotkin noppapelit kuten backgammon ovat taitopelejä.
Historia
Sattuman perusteella ratkeavat pelit, eli onnenpelit, tunnetaan kauan ennen nykyaikaisia lottoja ja kasinoita: kuutioidut pelinopat olivat käytössä Lähi-idässä jo III vuosituhannella eaa. Varhaismodernilla kaudella onnenspielejä alettiin käyttää myös julkisen talouden välineenä: vuonna 1530 Firenzessä perustettiin valtiohuoltoa varten Lotto. Vuonna 1638 Venetsiassa avattiin Ridotto — ensimmäinen julkinen pelitalo. Näiden pelien tutkiminen vaikutti myös matematiikkaan: vuonna 1654 Pascal kehitti ratkaisuja uhkapelien todennäköisyyskysymyksiin ja vaihtoi niistä kirjeitä Fermatin kanssa. Puolassa valtion arpajaisia käytettiin valtionkassan täydentämiseen jo XVIII vuosisadalla.
Viranomaisten suhtautuminen muuttui tulonhankinnasta rajoituksiin: ranskalaisen Loterien lopettaminen saatiin päätökseen 1. tammikuuta 1836. Suomessa sen sijaan 1920-luvulla valtio laillisti rahalliset arpajaiset ja vedonlyönnin. 1900-luvun lopulta lähtien lähestymistapa muuttui jälleen: 1980-luvuilta alkaen uhkapelit dereguloitiin monissa maissa ja niitä alettiin yhä useammin pitää laillisena taloudellisena toimintana.
Digitalisaatio loi seuraavan vaiheen: kaupalliset uhkapelit siirtyivät yhä selvemmin internetiin ja tulivat saataville mobiililaitteilla. Suomessa 1. heinäkuuta 2027 alkaen vedonlyönti, online-kolikkopelit, nettikasinot ja rahallinen online-bingo on siirrettävä lisenssikilpailun piiriin, kun taas lotteriat, raaputusarvat sekä kivijalkaiset peliautomaatit ja kasinot pysyvät monopolin piirissä. Maailmanlaajuisesti yli 80 % maista sallii ainakin joitakin uhkapelin muotoja. Metaanalyysi 68 maan aineistosta arvioi viimeisen 12 kuukauden aikana pelanneiden aikuisten osuuden 46,2 %.
Lähteet