thumb|275px|Perniön kirkko heinäkuussa 2012. Perniö () on Suomen entinen kunta, joka sijaitsee Varsinais-Suomessa Saaristomeren rannalla ja joka on nykyään osa Saloa. Ennen kuntaliitosta Perniö kuului Länsi-Suomen lääniin, sitä ennen Turun ja Porin lääniin. Kunnassa asui ihmistä, ja sen pinta-ala oli km², josta km² on merialueita ja km² sisävesiä. Väestötiheys oli asukasta/km².
Perniön naapurikunnat olivat Halikko, Kemiö, Kisko, Muurla, Salo, Särkisalo ja Tammisaari. Aikaisempia naapurikuntia olivat Halikkoon vuonna 1967 liitetty Angelniemi, Saloon samoin vuonna 1967 liitetty Uskela ja Tammisaareen vuonna 1993 liitetty Tenhola.
Perniön kunnassa ovat sijainneet muun muassa Kuuston, Kirjakkalan, Mathildedalin, Teijon, Latokartanon, Pohjankylän ja Kosken rautaruukit.
Kunnan slogan oli "Perniön kunta - Luonnollisesti".
Perniötä on nimitetty Suomen Toscanaksi. Helsingin Sanomien mukaan erityisesti Perniön asemanseutu muistuttaa Italian maaseutua.
Historia Perniöstä tunnetaan useita pronssikautisia asuinpaikkalöytöjä. Merovingiajalta Yliskylästä tunnetaan Suomen kuuluisampana pidetty venepolttohautaus. Arviolta 550-luvulle ajoitetusta haudasta on löydetty mm. kuusi kilvenkupuraa, viisi miekkaa ja viisi keihäänkärkeä, mitkä viittasivat useampaan vainajaan. Vainajien poltetut luut oli aseteltu kilvenkupuroiden sisään.
Kunnan sijainti rannikolla ja Suuren Rantatien eli Kuninkaantien varrella vaikutti suurten kartanoiden syntymiseen. Kartanoissa alkoi myös rautateollisuuden kehitys 1600-luvulla. Metalliteollisuus on edelleen Perniössä vahvaa, joskin hiipuvaa. Nykyiset matkailuyritykset, kuten Teijon retkeilyalue ja laskettelukeskus ja Meri-Teijon vapaa-ajan palvelut ovat sijoittuneet vanhoihin ruukkikyliin. Turun ja Helsingin väliset junat eivät enää pysähdy Perniössä. Nykyään Perniön rautatieasema on yksityisasunto ja rautatieaseman tavaramakasiinissa on kirpputori. Ratapiha on purettu ja rautatien reittiä on oiottu.pienoiskuva|Perniön Rentselinnummelta löytynyt pronssikautinen ns. Ananjino-tyypin keihäänkärki.|268x268pxPerniön kunta lakkautettiin ja yhdistettiin yhdeksän muun kunnan kanssa uudeksi kunnaksi 1. tammikuuta 2009 alkaen. Salo, Halikko, Kuusjoki, Pertteli, Muurla, Perniö, Särkisalo, Kisko, Kiikala ja Suomusjärvi lakkautettiin ja niiden tilalle perustettiin uusi kunta, joka otti käyttöönsä Salo-nimen ja kaupunki-nimityksen. Perniön kirkonkylässä oli ennen vuoden 2009 kuntaliitosta noin 3 000 asukasta eli puolet silloisen kunnan asukasmäärästä.
Maantiede Perniön alue voidaan jakaa viiteen eri osaan. Perniönjoen laaksoon, Halikonlahden rannikkoon, Teijon ylänköön, itäiseen ylänköalueeseen ja itäosien peltomaisemiin.
Perniön keskusta ja asemanseutu sijaitsevan Perniönjoen laaksossa, joka on kapea jokea myötäilevä maa-alue kahden pienen ylänköalueen välissä. Itäinen ylänköalue erottaa jokilaakson itäosien peltomaisemista, joka on tyypillistä varsinaissuomalaista maastoa pienine peltoja halkovine jokineen ja mäkineen. Itäosa päättyy kohoavaan Kavaniemennummeen. Teijon ylänkö erottaa Perniönjokilaakson Halikonlahden rannikosta, jossa asutus on keskittynyt kallioiden ympäröimiin laaksoihin.
Perniö on vanhaa varsinaissuomalaista asutusseutua ja sen alueella sijaitsee useita Museoviraston vuonna 2009 määrittelemiä valtakunnallisesti merkittäviä rakennettuja kulttuuriympäristöjä. Näitä ovat Latokartanon historiallinen ympäristö, Kosken ruukinalue, Kuninkaantie eli Suuri rantatie, Mathildedalin ruukkiyhdyskunta, Perniön kirkko ja pappilat, Perniön rautatieasemanseutu, Perniönjokilaakson kartanot ja viljelysmaisema, Strömman kanava ja Teijon ruukinalue.
Vesistöt Perniön hallitseva vesistö on Kiskonjoen–Perniönjoen vesistö, jonka latvahaarat ulottuvat pitkälle Muurlaan, Kiskoon ja Suomusjärvelle. Perniönjoki eli Karhujoki eli Muurlanjoki saa alkunsa Muurlan Ylisjärvestä ja virtaa kunnan halki etelään. Kiskonjoki myötäilee Perniön etelärajaa, yhdistyy Perniönjokeen ja laskee Laukanlahteen entisen kunnan eteläosassa. Ainoa isompi vesistön järvi Perniön alueella on Naarjärvi.
Teijon ylänkö on soista ja vetistä seutua. Soiden ja kallioiden keskelle ovat muodostuneet muun muassa Lehmijärvi, Hamarijärvi, Sahajärvi, Puolakkajärvi, Matildanjärvi ja Kirakanjärvi.
Perniön eteläosissa on muutamia suoraan mereen vetensä laskevien järvien vesistöalueita. Suurimpina näistä ovat Makarlanjärvi ja Puontpyölinjärvi.
Kyliä (kirkonkirjojen mukaan)
Aaljoki, Aimontappo, Aitolahti (Aitolaks), Alaspää, Alimälkilä (Alasmelkkilä), Anjala, Arpalahti (Arpala), Asteljoki (Aslo), Ekkulla (Eikkula), Ervasto (Ervastböle), Ervelä, Foudila (Foula), Haarla, Haaroinen (Haaro), Heikkilä, Hentola, Hirvilahti, Huhti, Hämeenkylä, Isokuusto (Kuusto), Iso-Pakapyöli (Stor-Baggböle), Kakola, Kanturpyöli (Kanturböle), Kaukonpyöli (Kaukonböle), Kestrikki (Gästerby), Ketunpyöli (Ketunböle), Kieronperä, Kirakka (Kirakböle), Kirjakkala, Kivelä, Knaapila, Koivisto (Koisto), Kollarla, Korttila, Korvenkylä, Kovamäki (Kouvola), Krootila (Krogsböle), Kuhmisi (Kuhminen), Kumionpää, Kyynämäki (Kynämäki), Kyynärä, Laiterla (Laitla), Lankkeri, Lanviikki (Långvik), Lapnäs (Lappnäs), Lapparla, Lassinböle, Latokartano (Näsegård), Laukka, Lehtiniitty, Leipyöli (Löfböle), Lemunkartano (Lemogård), Liite (Liiri) (Lidö), Lintilä, Lupaja, Makarla (Makkarböle), Merihuhti, Metsäkylä, Metsänoja, Mussaari, Mutaisi (Mutainen), Mäkisauru, Mälkilä (Melkkilä), Noko (Nokoinen), Nurkkila, Paarskylä, Penttilä, Pettälä, Pohjankartano (Pojogård), Pohjankylä, Preitti (Breitsböle), Provani (Broända), Puontpyöli (Bondböle), Puopyöli (Boböle), Pyhäjoki, Pääris (Päärinen), Saari, Skoila (Skinnfällskog), Sormijärvi, Soukka, Suksenpyöli (Suksenböle), Suomenkylä, Suomenniitty (Finnäng), Sydänsauru, Talonpojanteijo (Bondtykö), Teijo (Tykö), Tilkkala, Torkkila, Trespyöli (Träskböle), Tuohittu (Tuohitto), Vihiniemi (Vihnämäki) (ruots.: Vineme), Viipuri (Frilla-Viborgsgård), Väärlä, Yliskylä (Överby gård), Ylönkylä (Överby), Öyrilä (Äyrilä)
Liikenne Perniön kautta kulkevat rantarata ja kantatie 52 Salosta Tammisaareen. Rantaradan perusparannuksen yhteydessä Perniön alueella olleet liikennepaikat lakkautettiin; Kosken rautatieasema jäi jopa useita kilometrejä sivuun uudesta ratalinjasta. Nykyisin lähin rautatieliikennepaikka on Salon rautatieasema.
Etäisyyksiä Perniöstä Helsinki 140 km Salo 25 km Tammisaari 30 km Turku 75 km
Tunnettuja perniöläisiä Robert Bremer, ruukinomistaja Suvi Hartlin, radiojuontaja, Miss Suomi 2003 2. perintöprinsessa Eino Hietanen, lääkäri ja professori Arvo Himberg, pääkonsuli, urheilujohtaja, toimitusjohtaja Erik Brynolf Höijer (myöh. Höijärvi), kirjailija Karl Gustaf Höijer, kansanedustaja Emil Jokinen, kansanedustaja Kalle Jokinen, kansanedustaja Katri Kaarlonen, kansanedustaja Edvard Kilpeläinen, kansanedustaja Sulo Laakio, yritysjohtaja, kauppaneuvos Jaakko Latvala, kansanedustaja Lasse Lenkkeri, teollisuusneuvos Alfred Lindroos, kansanedustaja Karita Mattila, oopperalaulaja Juhani Mussaari, maanviljelijä ja yritysjohtaja, maanviljelysneuvos Markku Mäenpää, maanviljelijä, rehtori, maanviljelysneuvos Olavi Mäenpää, maanviljelijä, rehtori, maanviljelysneuvos Olli Mäenpää, hallinto-oikeuden professori Oskar Rancken, opettaja ja historioitsija Antti Penttilä, kansanedustaja Jukka Roos, kansanedustaja Sikstus Rönnberg, kansanedustaja Paavo Saarinen, kansanedustaja Aarne Soinamo, kauppaneuvos Karl Alfred Wasastjerna, maanviljelysneuvos, Strömman kartanon omistaja Arvo Westerlund, teollisuusneuvos Lauri Vuorinen, hiihtäjä
Nähtävyyksiä Mathildedalin ruukkikylä Teijon ruukkikylä Muovikassimuseo
Kulttuuri Murre Perniön alueella puhutun kielen perustana on itäinen Lounais-Suomen murre. Perniön murre kuuluu Lounais-Suomen itäryhmän rantaryhmään.
Ruokakulttuuri Perniön pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla laukmakkar ja perunkakku.Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 28. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Lähteet
Aiheesta muualla E. B. Höijer : Kuusisatavuotinen Perniö. Kirkkoja, kirkonkelloja, sapelinkalsketta, kannustenkilinää, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 22.06.1930, nro 25, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit