Frances Glessner Lee (25. maaliskuuta 1878 – 27. tammikuuta 1962) oli ensimmäinen naispuolinen poliisikapteeni Yhdysvalloissa. Häntä pidetään ”oikeuslääketieteen äitinä”.
Lapsuus pienoiskuva|Lapsuudenkoti Chicagossa Frances Glessner Lee eli suojaisen lapsuuden, joka edusti 1800-luvun esteettisiä ja moraalisia ihanteita. Hänen äitinsä Frances M. Glessner hoiti perhettä ja hänen isänsä John Jacob Glessner työskenteli International Harvester -yhtiössä, missä hän ansaitsi omaisuutensa. He asuivat vuonna 1886 valmistuneessa arkkitehti Henry Hobson Richardsonin heille suunnittelemassa talossa, joka toimii nykyään museona. Glessner Lee ja hänen veljensä saivat koulutuksen kotona. Hänen veljensä jatkoi opintoja Harvardin yliopistossa, kun taas Glessner Lee avioitui 19-vuotiaana nuoren asianajajan Blewett Leen kanssa. He saivat kolme lasta, mutta liitto päättyi avioeroon.
Intohimo Glessner Lee ystävystyi veljensä luokkatoverin George Burgess Magrathin kanssa, joka oli lääketieteen opiskelija ja kiinnostunut kuolemantutkimuksesta. Tämä sai Glessner Leen kiinnostumaan tuolloin ensiaskeleitaan ottavaan rikostutkinnan alaan. Hän hyödynsi omaisuuttaan ja visuaalisia kykyjään tämän toteuttamiseksi. Vuonna 1931 hän lahjoitti varat oikeuslääketieteellisen laitoksen perustamiseksi Harvardin yliopistoon, koska tuolloin harvalla oli sellaista lääketieteellistä koulutusta, joka auttoi kuolinsyyn selvittämiseen.
Rikospähkinät pienoiskuva|Punaisen makuuhuoneen dioraama Rikostutkijoille annettiin tuolloin hyvin vähän koulutusta. Tämä merkitsi sitä, että he eivät huomanneet avaintodisteita, tai sitten he käsittelivät niitä väärin. Pahimmassa tapauksessa rikospaikat tärveltiin peruuttamattomasti. Glessner Lee halusi kollegoineen Harvardissa parantaa koulutusta, ja he tarvitsivat siihen sopivia välineitä. Glessner Lee alkoi rakentaa 1940-luvulta lähtien dioraamoja, joissa kuvattiin murhia, itsemurhia ja tahattomia kuolemia. Tapaukset olivat yhdistelmiä todellisista ja erittäin haastavista tapauksista, joiden asettelun hän itse kuvitti ja suunnitteli. Hän oli erittäin vaativa ja luova pyrkiessään tarkkoihin yksityiskohtiin. Hän neuloi pieniä sukkahousuja käsin, pyöritti käsin pieniä tupakalla täytettyjä savukkeita ja poltti niiden päät, kirjoitti pieniä kirjeitä yksikarvaisella siveltimellä sekä teki ikkunoihin ja oviin toimivia lukkoja.
Näitä nukkekodin kokoisia pienoisrikospaikkoja, eli ”selittämättömiä kuolemia pähkinänkuoressa” (Nutshell Studies of Unexplained Death), käytettiin murhatutkimuksen koulutukseen. Tavoitteena oli päästä tuomitsemaan syylliset, vapauttaa syyttömät ja löytää totuuden pähkinänkuoressa. Glessner Lee käytti koulutuksessa oletetun murhapaikan havainnointia myötäpäivään. Dioraamoja käytetään edelleen koulutuksessa, eikä niiden ratkaisuja ole julkisesti kerrottu. Alun perin niitä oli kaksikymmentä, joista kahdeksantoista on säilynyt.
Lähteet
Aiheesta muualla YLE Areena: Tienraavaajat jakso 22: Frances Glessner Lee
Luokka:Rikostutkimus Luokka:Yhdysvaltalaiset hyväntekeväisyyden harjoittajat Luokka:Vuonna 1878 syntyneet Luokka:Vuonna 1962 kuolleet