Hallijärjestys eli hallisääntö () oli Ruotsissa ja Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla voimassa ollut asetus, jolla säädettiin käsityöammateille ja teollisuuslaitoksille oma erityinen elinkeinolainsäädäntö. Se sisälsi määräyksiä esimerkiksi kisälliksi ja mestariksi pääsemisen ehdoista, työntekijöiden velvollisuuksista, työolosuhteista, valmistettavien tavaroiden tarkastamisesta ja leimaamisesta, teoslainakiinnityksistä sekä hallioikeuksista.
Ensimmäinen hallijärjestys annettiin 1722, seuraava edellistä laajempi 21. toukokuuta 1739 ja uusin 2. huhtikuuta 1770. Vuoden 1770 hallijärjestys kumottiin Suomessa asetuksella ja julistuksella 12. joulukuuta 1859, elinkeinoista 31. maaliskuuta 1879 annetulla asetuksella sekä 17. helmikuuta 1923 annetulla lailla irtaimistokiinnityksestä (55/1923).
Lähteet
Luokka:Suomen oikeushistoria Luokka:Ruotsin oikeushistoria