Märketin majakka valmistui vuonna 1885 Suomen ja Ruotsin rajaluoto Märketille, Ahvenanmerellä. Kolmikerroksisen majakkarakennuksen on suunnitellut arkkitehti Georg Schreck. Majakalla toimi majakkahenkilökunta sen valmistumisvuodesta vuoteen 1977 saakka.
Historia Aika ennen majakkaa Suomen siirryttyä Venäjän vallan alaisuuteen halusi Luotsi- ja majakkalaitos siirtää merenkulun Pohjanlahden satamiin pois Ruotsin kapeilta ja tullimaksuiltaan kalliilta rannikkoväyliltä kulkemaan pitkin Ahvenanmeren Eteläkurkkua. Tarvittiin kuitenkin lisää turvalaitteita, jotta haaksirikot uudella väylällä voitaisiin välttää.Andersson, 2015, s. 15–16
Vuonna 1820 Märketille suunniteltiin kummelia, mutta sen rakentaminen todettiin liian hankalaksi ja kalliiksi, eikä hanke siksi ikinä toteutunut. 1830-luvun puolivälissä luodon lähistölle pystytettiin kaksi kookasta reimaria. Vuonna 1836 Luotsi- ja majakkalaitos teki selvityksen siitä, olisiko majakan rakentaminen Märketille mahdollista. Luoto havaittiin kuitenkin liian pieneksi ja matalaksi, jotta rakennus voisi kestää sinne iskeytyviä myrskyjä.Andersson, 2015, s. 16–18
Vuonna 1848 valmistui majakka Understenin saarelle Ruotsissa, 12 kilometriä Märketiltä länteen. Samana vuonna Märketillekin alettiin uudestaan suunnitella majakkaa, ja seuraavan vuoden aikana esiteltiin ehdotus korkeasta kivisestä majakkatornista luodolle. Senaatti ei kuitenkaan nähnyt sille tarvetta juuri valmistuneen Understenin majakan vuoksi ja piti hanketta liian hankalana toteuttaa, joten majakan rakennusta Märketille lykättiin edelleen.Andersson, 2015, s. 18Laurell, 2009, s. 249–252
Kului vuoteen 1862 ennen kuin Märket sai ensimmäisen turvalaitteensa. Tuona vuonna sinne pystytettiin yli 12 metriä korkea rautainen merimerkki, joka oli läpileikkaukseltaan neliönmuotoinen ja paksuudeltaan yli 16 cm. Sen huipussa oli valkoiseksi maalattu kartio ja puutynnyri.Andersson, 2015, s. 21–22, 31 Vuonna 1868 valmistui korkea majakka Sälskärille, noin 28 kilometriä Märketiltä itäkoilliseen, mikä osaltaan helpotti navigointia karikkoisella Eteläkurkulla, jossa laivaliikenne lisääntyi vuosi vuodelta.Andersson, 2015, s. 21
1880-luvun vaihteen tienoilla ajatus Märketin majakasta nousi jälleen pinnalle. Syynä olivat kymmenet Märketin kareja pelänneet alukset, jotka ohittivat luodon liian lännestä ja haaksirikkoutuivat Ruotsin rannikon matalikoille. Vuonna 1882 esitettiin rakennettavaksi rautaista majakkatornia, mutta seuraavan vuoden aikana todettiin, että se olisi liian ahdas majakkahenkilökunnalle. Täytyi siis turvautua muuhun rakennusmateriaaliin. Tehtävä annettiin Yleisten rakennusten ylihallituksen arkkitehti Georg Schreckille, joka suunnitteli luodolle graniittiperustaisen, tiilistä muurattavan majakkarakennuksen. Senaatti hyväksyi tämän suunnitelman toukokuussa 1884.Andersson, 2015, s. 23–26Laurell, 2009, s. 252–253
Rakentaminen vasen|pienoiskuva|200px|Piirros majakasta vuodelta 1884. Elokuussa 1884 allekirjoitettiin sopimus rakennusmestari Wilhelm Erikssonin kanssa, ja seuraavan vuoden toukokuussa rakennusmestari, noin 25 rakennustyöläistä ja keittäjä rakennustarvikkeineen saapuivat Märketille. Myös majakan arkkitehti Georg Schreck tuli valvomaan rakennustyötä.Andersson, 2015, s. 26–28
Sunnuntaina 17. toukokuuta 1885 Märketille iski kova myrsky, ja aallot alkoivat vyöryä luodon yli. Rakennusmestari ja arkkitehti eivät olleet myrskyn aikaan luodolla, mutta siellä olleiden rakennustyöläisten täytyi nostaa huoltovene 12 metriseen rautamerimerkkiin ja kiivetä sinne odottamaan myrskyn laantumista. Veneestä he katsoivat, kuinka aallot veivät mukanaan kallioon ankkuroidut puuparakit, nostokurjen, tiilipinot ja suurimman osan muista rakennustarvikkeita. Jopa majakan perustuksiin tarkoitetut graniittikivet liikkuivat pois paikoiltaan aaltojen voimasta. Seuraavana päivänä työläiset pystyivät kiipeämään alas veneestä, mutta vasta tiistaiaamuna huoltoalus pystyi rantautumaan luodolle.Andersson, 2015, s. 28–31Laurell, 2009, s. 253–257
Tapauksen myötä rakennusmestari Eriksson jättäytyi pois hankkeesta, mutta majakan rakentamista päätettiin yhä jatkaa arkkitehti Schreckin johdolla. Kahdeksan rakennustyöläistä kieltäytyi palaamasta luodolle, ja heidän tilalleen palkattiin 11 uutta. 9. kesäkuuta iski Märketille taas myrsky, mutta tällä kertaa työläiset saatiin siirrettyä ajoissa huoltoaluksille turvaan. Kun luodolle päästiin palaamaan kolmen päivän päästä, huomattiin, että vahingot eivät onneksi olleet niin suuria kuin toukokuun myrskyssä.Andersson, 2015, s. 32
Sateinen heinäkuu hidasti perustusten tekoa, mutta 1. elokuuta arkkitehti Schreck ilmoitti, että majakan perustukset ovat valmiit ja ensimmäisen kerroksen muuraus on aloitettu. Tämän jälkeen rakennustyöt etenivät nopeammin, ja 11. syyskuuta kattotuolit oltiin saatu nostettua paikoilleen. Kuukauden päästä ilmoitettiin, että lyhtykoju eli majakkatornin ylin osa oli saatu laitettua paikoilleen ja jäljellä oli enää maalaustöitä, lattian asentaminen ja yhden tulisijan muuraus.Andersson, 2015, s. 33–34
Majakan valo sytytetään Myöhäiseen syksyyn venyneistä rakennustöitä huolimatta majakka päätettiin sytyttää samana vuonna, ja 7. marraskuuta sähkötettiin, että linssistö ja sen kellokoneisto on asennettu lyhtykojuun. Märketin majakan valo sytytettiin 10. marraskuuta 1885.Andersson, 2015, s. 38
Ensimmäisen talven aikana sattui useampi voimakas myrsky, ja majakan kerrotaan jopa vavahdelleen aaltojen iskeytyessä siihen. Ison aallonmurtajan tarve oli siis ilmeinen majakan pohjoispuolella.Andersson, 2015, s. 44 Vuosien 1886–1887 aikana majakkarakennuksen pohjoispuolelle rakennettiin kulmikas, noin 40 metriä pitkä aallonmurtaja, joka oli korkeudeltaan noin 1,75–2,0 m.Andersson, 2015, s. 48–49, 55
Vuonna 1889 majakan eteläpuolelle rakennettiin kivinen makasiini, sillä majakkarakennuksen kellari oli varastotilana epäkäytännöllinen eivätkä puiset varastorakennukset olleet kestäneet luodon sääolosuhteita.Andersson, 2015, s. 57
Automatisointi Toukokuussa 1976 aloitettiin remontti majakan automatisoimiseksi. Majakkatorniin asennettiin uusi linssistö, ja valo vaihdettiin toimimaan asetyleenikaasulla, jota varastoitiin suurissa kaasupulloissa, joista riitti kaasua vuoden ajaksi. Työnsä menettänyt majakkahenkilökunta poistui hiljalleen majakalta, ja viimeinen majakkamestari Ragnar Eriksson jätti luodon 3. tammikuuta 1977. Murtautumisten estämiseksi majakkarakennuksen ulko-ovi vaihdettiin teräksiseksi, ja ikkunoiden eteen laitettiin vanerilevyt, minkä takia ilmanvaihto lakkasi lähes täysin ja majakka alkoi rappeutua.Andersson, 2015, s. 261–262
Vuonna 1989 majakkaan vaihdettiin sähkövalo, joka sai energiansa aurinkopaneeleista. Merenkulkulaitos halusi kunnostaa majakan 1990-luvun lopulla, mutta tämä hanke jäi vain tilatun kunnostussuunnitelman tasolle.Andersson, 2015, s. 266–295
Majakkaseura pelastaa majakan Vuonna 2003 perustettiin Suomen Majakkaseura, joka halusi säilyttää Suomen huonoon kuntoon ajautuneet merimajakat, kuten Söderskärin ja Märketin majakat. Majakkaseura teki ensimmäisen tutustumismatkansa Märketille kesällä 2006, ja majakan kunnostamisen todettiin olevan mahdollista 30 vuoden tyhjillään olosta huolimatta. Keväällä 2007 solmittiin vuokrasopimus Merenkulkulaitoksen kanssa, joka omisti Suomen puolen luodosta, ja mittava korjaustyö aloitettiin vapaaehtoisvoimin kesän aikana. Samalla aloitettiin myös luodolle saapuvien matkailijoiden opastus ja verkossa julkaistavan päiväkirjan kirjoittaminen.
Majakkarakennuksen asuinkerrokset olivat pahoin homehtuneita kosteuden ja ilmanvaihdon puutteen takia. Ensimmäisen kesän tavoitteena olikin saada majakka sellaiseen kuntoon, että siellä olisi mahdollista majoittua. Siksi kesän aikana majakasta poistettiinkin pilaantuneet pintamateriaalit, avattiin tuuletusaukot ja ikkunat otettiin alas kunnostettaviksi. Seuraavanakin vuonna työtä jatkettiin, ja muun muassa ylemmän kerroksen vanhaan majakkamestarin keittiöön tehtiin kauppa matkailijoita varten.
Vuonna 2009 työ sai uutta puhtia, kun Jane ja Aatos Erkon säätiö myönsi oma-aloitteisesti 150 000 euron avustuksen majakan kunnostukseen. Muun muassa majakkarakennuksen ulkoseinät maalattiin ja konehuoneen katto uusittiin tilaustöinä, majakan kivijalka ja majakkatorni kunnostettiin Turun ammattikorkeakoulun avustuksella, konehuoneen ulkoseinien maalaus ja sumusireenin jalusta uusittiin ja venevajan päälle rakennettiin terassi. Töitä nopeuttivat myös luodolle kesän ajaksi saatu pyöräkuormaaja.
Huhtikuussa 2010 kunnostustyö vakiintui merkittävästi, kun Majakkaseura ja Merenkulkuhallitus sopivat uudesta vuokrasopimuksesta, joka ylettyi lokakuuhun 2019 saakka. Tätä ennen Majakkaseura oli toiminut luodolla kahden lyhyen vuokrasopimuksen varassa. Uudessa sopimuksessa luotiin kunnostussuunnitelma ja talkootyölle määriteltiin arvo, joka huomioidaan vuokran suuruudessa. Siihen myös kirjattiin, että Majakkaseuran on majoitettava radioamatöörejä, sillä luodolla on erityisasema radioamatööripiireissä. Talkookaudella muun muassa kunnostettiin majakkarakennuksen sisäpintoja, uusittiin makasiinin ja aallonmurtajan rappauksia ja konehuoneen viereen rakennettiin uusi portaikko kulkusillalta alas. Samana vuonna vietettiin myös majakan 125-vuotispäivää, ja sen kunniaksi majakan kivijalkaan kiinnitettiin kolmikielinen muistolaatta.
Vuonna 2011 Majakkaseura asensi konehuoneeseen uuden aggregaatin ja pystytti luodolle tuulivoimalan 18 metrin korkeuteen, mutta vaikeiden olosuhteiden takia se ei toiminut toivotulla tavalla. Samana vuonna majakan pönttöuunit muurattiin uudestaan ja alempaan kerrokseen asennettiin lattialämmitysputkisto mahdollista tulevaa käyttöä varten. Vuonna 2015 konehuoneen eteläseinään asennettiin uusi aurinkopaneelijärjestelmä, joka riittää valtaosaan talkoolaisten energiantarpeesta.
Vuonna 2012 muun muassa maalattiin majakan kunnostetut sisäpinnat, kalustettiin sisätilat, siirrettiin keittiö alempaan kerrokseen ja sisustettiin viereiseen huoneeseen ruokailuhuone. Vuonna 2014 valmistui uusi sauna makasiinin päälle, ja seuraavana vuonna tehtiin betoninen terassi sen viereen.
Rakennukset Majakka pienoiskuva|Läpileikkauspiirros majakasta vuodelta 1884. Toisin kuin piirroksessa, välikattoihin laitettiin puupalkkien sijaan rautapalkit. Märketin majakka on rakennettu tiilistä, mutta sen perustus on graniittia. Se koostuu kellarista, kahdesta asuinkerroksesta ja ullakosta, jossa on yksi asuinhuone. Asuinrakennuksen katto on noin 12 metrin korkeudessa, ja sen yläpuolella on vielä lyhyt majakkatorni. Rakennus on leveydeltään noin 10 metriä asuinkerrosten kohdalta, ja se on pohjaltaan neliön muotoinen, paitsi majakkatornin alla, jossa ulkoseinää on laajennettu ulospäin jalan verran.
Toisin kuin majakan arkkitehti Georg Schreck oli suunnitellut, kaikkien välikattojen niskapalkit ovat rautaiset eikä puiset. On arvioitu, että jos välikatot oltaisiin toteutettu Schreckin suunnitelman mukaisesti, ei majakkaa luultavasti enää olisi olemassa.Andersson, 2015, s. 285
Miehityksen aikana majakkamestari asui ylemmässä kerroksessa, jossa hänellä oli keittiö ja kaksi huonetta. Majakanvartijat taas jakoivat ullakkohuoneen ja alemman kerroksen, jossa heillä oli keittiö ja kaksi huonetta.Andersson, 2015, s. 42
Pohjapiirrokset
Valolaite