Julius Wolff (1834 Quedlinburg – 1910 Charlottenburg, Berliini) oli saksalainen runoilija.
Wolff opiskeli Berliinin yliopistossa ja toimi vuoteen 1869 isältään perimänsä vaatetustehtaan johtajana. Hän julkaisi 1869–1870 Die Harzzeitung -nimistä lehteä ja värväytyi sitten Ranskaa vastaan käytyyn sotaan upseeriksi 1870–1871. Hän asui sen jälkeen Berliinin Charlottenburgissa ja omistautui runojen kirjoittamiselle. Wolff kirjoitti ensin kokoelman Aus dem Felde (1871). Sen jälkeen hän kirjoitti Scheffelin teosten tyylisiä historiallis-romanttis-isänmaallisia teoksia, jotka olivat hyvin suosittuja, mutta aikanaan niitä ei laadullisesti arvostettu. Wolff kirjoitti myös runsaasti romaaneja ja näytelmiä. Kootut teokset Sämmtliche werke, joihin sisältyy Joseph von Lauffin kirjoittama elämäkerta, ilmestyivät vuodesta 1912 alkaen.Wolff, Julius, Nordisk familjebok 32. 1921
Teokset (valikoima) Aus dem Felde, 1871, runoja Till Eulenspiegel redivivus, 1874 Der Rattenfänger von Hameln. Eine aventiure, 1876; muokattu näytelmäksi, johon Victor Nessler on säveltänyt musiikin, 1879 Der wilde Jäger, 1877 Tannhäuser, 1880 Lurlei (Lorelei), 1886 Der fliegende Holländer, 1892 Sämmtliche werke, 1912–
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Saksalaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1834 syntyneet Luokka:Vuonna 1910 kuolleet