Abdullah ibn Husain (; 2. helmikuuta 1882 – 20. heinäkuuta 1951) oli brittiläisen Transjordanian emiiri vuosina 1921–1946 ja Jordanian kuningas vuosina 1946–1951. Abdullah oli Hašimidien suvun Husain ibn Alin, Mekan šarifin ja Mekan emiirin vuodesta 1908, poika.
Abdullah taisteli brittien puolella ensimmäisessä maailmansodassa ja sai Transjordanian läänityksekseen brittien suojeluksessa 1921. Hän neuvotteli brittien kanssa, ja maasta tuli itsenäinen emiraatti 25. toukokuuta 1923. Hänen veljestään Feisal ibn Husseinista tuli Irakin kuningas.
Abdullah oli arabijohtajista yksin suhteellisen länsimielinen ja olisi solminut rauhan Israelin kanssa, mutta Arabiliiton jyrkkä vastustus esti tämän. Abdullah haaveili myös Jordanian, Syyrian, Irakin ja osia Palestiinasta käsittävästä hašemiittisesta kuningaskunnasta, mistä syystä etenkään saudit eivät luottaneet häneen.
20. heinäkuuta 1951 Abdullah vieraili Jordanian puoleisessa Itä-Jerusalemissa pojanpoikansa prinssi Husseinin kanssa.. Abdullahin mennessään Al-Aksan moskeijaan Temppelivuorella palestiinalainen räätäli Mustapha Shukri Usho ampui hänet. Salaliittolaiset pelkäsivät kuninkaan tekevän erillisrauhan Israelin kanssa. Pääepäillyt pakenivat Egyptiin.
Abdullahia seurasi hänen poikansa Talal ja vain vuoden kuluttua prinssi Hussein.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Hašimidit Luokka:Jordanian kuninkaat Luokka:Jordanialaiset henkirikosten uhrit Luokka:Vuonna 1882 syntyneet Luokka:Vuonna 1951 kuolleet